Rummun synty Ruuhinevan turvekammi Kauhajoki

Suon ja turpeen tuoksua, kanervia, tupasvillaa, lämpöä huokuvaa tuulta ja aurinkoa.

Ilma väreilee, on odotusta ja iloa täynnä.

Tummassa voimallisessa suovedessä rumpunahat virkistäytyivät ja 

lepäävät nyt rentoina värihuuhtelussa. Innokkaat kädet sivelevät rumpukehiin

hyvältä tuoksuvaa mehiläisvahaa joka taikoo puun kuviot kauniisti esiin.

Harmaata lautaa, puun kiertyneitä kuvioita Julumetun tuvan seinillä.

Isot avarat ikkunat avautuvat ympäröivään suomaisemaan.

Neljä naista työstävät omaa rumpuaan he ovat "synnyttämässä" uutta ja uniikkia.

Hiki noruu otsalta, vähän huimaa, janokin kuivaa kurkkua. Into saa punan nousemaan poskille.

Vaikka väsymys meinaa saada välillä vallan, palava into ajaa naisia jatkamaan.

Tunti tunti toisensa jälkeen katoaa  ajan pohjattomaan laariin huomaamatta.

Rumpunahka muotoutuu vähitellen kauniiksi upeaksi rummuksi. 

Kymmenes tunti naksahtaa kellon viisareihin.

Uupumus kaikkoaa, vaihtuu iloksi. Viimeinen solmu! 

Se on syntynyt! ihan omin käsin. Kaunis upea rumpuni.

 Tuhannet kiitokset Johannalle joka toimi kätilönä, meille "ensisynnyttäjille"

Hän ohjasi ja kannusti, rentoutti välillä sopivasti.

 Johanna sai vedet kihahtamaan silmille 

rumpunsa ja syvän kauniin laulunsa avulla.

Ainutkertaista ja ihanaa

Lisää kuvia voit katsoa Johannan Sielun Silmin facebook sivuilta

Laitan tähän vielä linkit sisarieni sivuille joissa lisää tunnelmia ja kuvia
Valorun tunnelmat

Kaarnikan kudelmat

-Valokki-

Virkattu matto ja kesän kukkasia

Sain valmiiksi ihka ensimmäisen maton, jonka tein virkkaamalla.

Olen joskus aiemmin virkannut paljon pitsiliinoja ym. sellaisia.

Nyt ei enää pieni virkkuukoukku pysy hyppysissä kipeiden nivelieni vuoksi.

Tämän maton virkkasin isolla virkkukoukulla, jota sain pitää kiinni

"kouraotteella" joten se onnistui jotenkuten minultakin.

Maton halkaisija on 140 cm, se on valmistettu luonnonvalkoisesta ontelokuidusta.

Idean mattojen virkkaamiseen sain sisareltani Kaarnikalta, joka

on tehnyt jo monta kaunista mattoa virkkaamalla. 

Seuraava ohje ja pussillinen kuteita on jo valmiina odottamassa.

Aloittelen uutta mattoa pikkuhiljaa, virkkaan aina vähän kerrallaan.

 Uusi ruusu Rosa Poppius suviruusu, jonka istutin toissa syksynä on 

asettunut paikoilleen oikein hyvin.

Se on kasvanut jo kolminkeraiseksi ja kukkii runsaasti.

Ruusun kaunis kukinta lievitti hieman karvasta harmistustani juhannusruusuni

paleltumisen vuoksi. Juhannusruusu oli ollut samalla paikalla 21 vuotta,

se oli upea ilmestys. Korkeutta sillä oli yli 2 metriä ja leveyttä saman verran.

Se kukki viime vuoden todella runsaasti ja oli upeampi kuin koskaan.

Muistan ihmetelleeni kuinka valkoiset kukat muuttuivat osin vaaleanpunaisiksi.

Tänä keväänä ruususta oli jäljellä vain lehdettömät piikkikarat.

Pidän valkoisista kukista. Loisojasmikkeet tuoksuvat ihanasti ja nekin ovat jo 

kasvussaan hyvässä vauhdissa, niiden istutuksesta on kaksi vuotta. 

Angervot ovat olleet myös tänä keväänä upeassa kukassa.

Metsätähtien pienet hennot kukat ovat mielestäni kauneimpia luonnossa kukkivia kukkia.

 Kestävät ja sitkeät kurjenpolvet sinnittelevät perennapenkissä jonka tarha-alpi on

vallannut lähes täysin. Perennapenkki odottaa jo kovasti raivaamista ja jakamista 

uusille kasvupaikoilleen, jotka toivon mukaan saan joskusvalmiiksi.

-Valokki-

Punainen lohikäärme

Rannassa puut uinuvat jo. 

Tuuli heiluttaa niitä, vain ihan vähän, tuudittamalla.Vesi lepää sielänä ja tummana peilinä hennot väreet pinnallaan.Viileys kulkee auringon väsyttämään maisemaan.

Utu hapuilee varoen uinuvien heinien päitä ja nuokkuvien horsmien kukkia.

Juuri ennen sydänyön hetkeä

aurinko värjää viimeisillä säteillään

punaisen lohikäärmeen taivaankannelle.Tummeneva yö käärii maiseman hiljaa uneliaaseen pehmeään harsoon.

-Valo Ki-

Värikästä juhlatunnelmaa

Juhannusta voi juhlistaa näin värikkäissä ja hieman itämaisissakin tunnelmissa.

Koristelimme vanahan juhlateltan verhoin ja tuikkulyhdyin.

Vanhasta hetekasta tuli hyvä divaani ja valkoiset

muovituolit peittyivät pehmoisiin huopiin.

Sisareni Valoru oli koonnut meille kauniin juhannus-riitin.

 

Vanhin sisareni ja äitinikin saivat osallistua. Sisareni

Kaarnikka makasi kovassa kuumeessa koko juhannuksen

eikä päässyt osallistumaan yhteiseen juhannukseen.

 Syksyllä aiomme järjestää elojuhlan johon toivottavasti 

 kaikki sisaret pääsevät osallistumaan.

-Valokki-

Vihreän hennon pitsin aika

Joka keväinen ihme, luonnon simsala pim. Äkkiä kaikki on vihreää ja vehmasta. 

Luonto kuhiee ja kasvaa. Jotain vihreästä kasvunvoimasta ja uudesta alusta

tarttuu talven riuduttamaan roppaan ja tunkeutuu ihan pääkoppaan.

Lempeät tuulet kulkevat sisään avoimista ovista ja ikkunoista,

annan niiden leikkiä ikkunaverhoilla ja hiuksillani.

Lintujen laulu täyttää huoneet.

Katson ihmeissäni kuinka kevät kutoo hentoa pitsiä puiden oksille

ja levittää pehmeää ruohomattoa ympäri pihaa.

Ryömin pitkin nurmea kukkapenkkien reunustoja,

upotan käteni lämpöiseen multaan ja olen niin onnellinen.

-Valok Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Hyvää Äitienpäivää !

Kaikille äideille hyvää, iloista ja ihanaa äitienpäivää.

-Valokki-

Kurren kujeet

Laitan tänne kuvasarjan oravista jotka kuvasin sisareni ikkunasta.

Oravia oli kaikkiaan kuusi kappaletta. Ne olivat niin suloisia ja 

vikkeliä. Kuvia tuli otettua monta sataa valitsin nämä seuraavat kuvasarjaan.

Iloista  uutta alkavaa viikkoa kaikille!

-Valokki-

Tänä iltana

Tänä iltana voisin kiivetä kuusen latvaan ja kuunnella laulurastasta.

Voisin katsella kuinka purppuranpunaiset pilvet lepäävät

sinisen iltataivaan sylissä. 

 

Kuinka aurinko heittää kultakeihäitä ilman halki.

Voisin kurkoittaa kirkkaisiin tähtiin

ja soittaa niillä hopeisen soinnun, sellaisen helähtävän

joka olisi rakkautta täynnä.

Katsoisin kuinka sävel kulkisivat illassa ihmisten sydämiin.

Tänä iltana soitan itselleni iloisen huomisen ja sinulle.

-Valo Ki-

Itketti

Itketti, itketti niin hiivatisti ja suututti, olin niin väsynyt tähän kaikkeen suruun ja kipuun. Sen enempää suunnittelematta minne menisin, kuljin eteenpäin. Askeleet veivät minua kohti vanhaa metsää. Lumet olivat jo sulaneet ja vehreät sammalet kohottautuivat runsaina mättäinä puiden juurilla. Aurinko paistoi pulleiden poutapilvien välistä. Istahdin paksun kuusen juurelle, sen vahvat juurakot kiemurtelivat kasvillisuuden seassa laajalle alueelle. Haistoin pihkan ja sammalen tuoksun.

 Suljin silmäni ja kuuntelin. Metsä rasahteli ja henkäili, se eli omaa lumoavaa elämäänsä, tuuli soitti hiljaista sävelmää neulasilla. Pienet linnut sirkuttelivat iloisesti puiden oksistoissa. Vahva puun runko selkäni takana huojui hiljaa, se tuuditti minua lempeästi edestakaisin. Siinä luonnon sylissä, saatoin katsoa rohkeasti pahaa oloani silmästä silmään. Katsoin ja tarkastelin, punnitsin ja mittasin. Pieneksi havaitsin ja niin turhaksi, joten päätin luopua siitä.

Juuri silloin kaksi korppia lensi metsän pimennosta ihan ohitseni. Huikkasin josko he ottaisivat pahan oloni siivilleen ja veisivät sen mennessään. Lupasivat ottaa ja kuljettaa kauas kivenkoloon. Johan tuo auttoi roimasti pahaan oloon.

Suru korpin siivillä katosi

lasti painava

ihan turhaan sisälle kaiken patosi

nainen murehtiva

-Valokki-

Kevättää

-Valokki-

Kirkkaat ja harmaat päivät

Nainen katsoo ohi lipuvaa elämäänsä  sivusta katsojana.

Toteaa tapahtumat, elämättä niiden hetkiä. Samalla hän ihmettelee

onko tuo minun elämäni, tapahtuuko tämä minulle?

 Hän selaa elämänsä menneitä sivuja ja näkee niissä

voimaa ja kirkkaita raitoja. Miksi tämän päivän hetket

ovat haaleita ja harmaita? Elämä vain lipuu, tapahtuu 

kulkien hetkestä seuraavaan vauhdilla. Vauhti on kovempaa

kuin aiemmin, eivätkä elämä ja nainen kohtaa toisiaan.

Hän on kadottanut myös kaikki sanat kauneimpia runojaan varten,

ne joita oli mielessäni säästellyt.

Miksi ei hän  niitä aiemmin paperille päästellyt ?.

 Eilisen päivän hetket ja huomisen kuvatkin hän on  hukanut.
-Valokki-

Maahettarien pajassa kiva arvonta !

Maahettarien pajassa on aika kiva koruarvonta 

käy tutustumassa tästä linkistä

Aika mukava palkinto odottaa voittajaa :)

-Valokki-

Veden rytmi

Jäiden alla kuulen sen,

kumean kauniin sävelen

pisarat kristallin kirkkaat

kesän päivät raikkaat

mieleeni tulvahtaa. 

 Veden laulua  kuuntelen

aikaa paikkaa nyt muista en.

Kevättä, valoa ja lämmintä kohden olemme menossa.
Alla kuvaamani video Posion matkalta viime syksynä
Taustalla rummuttelen sisareni Valorun kanssa.

-

-Valokki-

Tiuku, riuku ja liuku

Hassu runo putkahti paperille,

kun katselin lumista maisemaa ikkunasta.

Runo koostuu päättömästä loppusointujen sekamelskasta.

Valkoinen tiuku heiluu tuulessa

luminen riuku vinkuu viimassa

pehmoinen liuku kiikkuu ilmassa

tuulinen kaiku soljuu tiimassa

kiteinen haiku uinuu ajassa

iloinen raiku paisuu majassa.

-Valokki-

Rauhallista ja ihanaa Joulua kaikille !

Haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa, rauhallista ja ihanaa Joulua !

-Valokki-

Joululuisia tunnelmia

Jouluiset koristeet ovat asettuneet paikoilleen ympäri taloa.

Punaisen, kullan, valkoisen ja hopean sävyt loihtivat juhlan odotusta.

Pehmeä tunnelmallinen hämärä kulkee huoneissa.

Mausteiset tuoksut leijuvat kynttilöistä ja tuoreista leivonnaisista.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

-Valokki-

Kesän muistorasia

Kylmä tuuli piirtää hankeen

talven laulunsanoja,

taivaalle  pimeän pitkijä aikajanoja.

Avaan kohmeisin sormin

kesän muistorasian, suljen silmäni.

 Aurinko keinuu aaltojen sylissä kultaisena pallona,

rannan kivet timanteiksi muuttuvat,

sora suloisiksi helmiksi ja taivas laulaa.

Olen täynnä kesää, kesää ja lämpöä.

Onnellisuus on minussa,

se kuplii ja pulppuaa,

jalkoja hieman heikottaa

pohkeiden kohdalta.

mutta ei se haittaa.

Lämmintä iloa kaikille!

-Valokki-

Kuutamolla

Hopeisessa kuunvalossa kuulen hiljaisuuden,

näen näkymättömän varjot,

äänettömyyden kuiskaukset jotka

piirtävät huurteisia henkäyksiä ikkunaruutuun.

Syvässä tummassa taivaansinessä

upottavan huikaiseva äärettömyys,

 johon tähdin kirjotut ikuisuuden kartat.

Huomisen pilvillä näen kultaiset reunat.

-Valokki-

Minne kaikki tuo aika on kadonnut?

Pääsin vihdoin yhteisymmärrykseen skannerini kanssa.

Olen uppoutunut vanhoihin valokuviin ja menneeseen elämään. 

Paljon kuvia on siirtynyt tietokoneen ulkoiselle levyasemalle.

Seuraavat kuvat ovat 35 vuoden takaa.  Olen kuvassa 18 vuotiaana äitinä. 

Vanhin lapseni Juha on kuvassa muutaman kuukauden ikäinen.

Alkuperäiset valokuvat on ottanut vanhin sisareni Seijamarjatta.

Kuvia katsellessa olen ajatellut minne kaikki tuo aika on kadonnut.

Onko se kulkenut eletyn ajan aikapankkiin, jonne voisin pujahtaa halutessani. 

Pankin holviovi on vain minulta hukassa toistaiseksi.

Vai onko aika muuttunut vain muistoiksi?. Vanhoiksi valokuviksi, menneiksi päiviksi.

 Onneksi kuvan nuori äiti ei voinut nähdä tulevia päiviä ennalta.

Kun vaikeudet tulevat päivä kerralla, ne on helpompi elää muistoiksi.

Mennyttä aikaa ei voi muuttaa, vain tulevaisuuttaan voi muokata

 halutessaan ehkä joiltain osin sellaiseksi kuin toivoisi sen olevan.

-Valokki-