Aivoni ovat karttaneet syvällisiä ajatuksia viime aikoina, tai ajatukset ovat sujahtaneet kiireen taskuun. Se leuhottaa meillä, takinhelmat heiluen. Kaikista syvällisintä, mitä olen tavannut on pyykkikopan pohja. Sain yliotteen villasukista! jes! arjen puurtaminen, yrittää työntää tikkuja kynsieni alle. Jokapäiväinen vieras, väymys, se on jäänyt hartioilleni istumaan, ihan olemaan. Tekee jalkani painaviksi ja ajatukseni sekaviksi. Siinä hotinassa, sanakoppakin on kaatunut. Kaikki sanat lojuvat sikinsokin, kirjoita tässä nyt jotain. Vaan eipä hätää, tämä on vain väliaikaista. Eikös vain?
Eihän näillä helteillä mitkään aivot jaksa toimia :) Vaan pianpa taas alkaa runosuoni sykkiä ja sanoja tipahtelee ihan solkenaan.
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua sateen lomassa.
Niin se on, kuumuus imaisee voimia. Uusi reumalääkekkiin on vähän kovaa ytyä, se varmasti vähän rassaa. Pian elimistö tottuu siihenkin. Lähden päivystysvuoron, mutta sitten on kaksi vapaa päivää. Oikein hyvää viikonloppua, sinulle myös!
VastaaPoistaValokkis siskoseni, jokos pian olisi meidän yhteisne Kyrönjoenkoluamis ja siskoterapiatuuletus retkeilypäivän aika... mulla myös on mennyt ihan pikkasen liian lujaa... Katotaanko miltä näyttäis tuleva viikko... Halituksia yritä jaksa, äläkä sure, kyllä ne sanat taas pian ovat ojennuksessa.
VastaaPoistaKaarnikka, kyllä siskoterapiatuuletukselle on jo kova tilaus, retkelle mennään aivan sukkana, kuvaamaan tai vain olemaan.
VastaaPoista