Juhlaa

Juhlimme viikonloppuna, läheisten kanssa, nuorimman

lapsemme valmistujaisia.

Talon täytti iloinen puheensorina, pienten jalkojen töminä,

kahvin ja kanelipullan tuoksu.

Mumman kuulolaitteesta oli patteri loppu,

joten välillä desibelimäärä nousi yli sallitun.

Katselin nuorimmaistani, liki kaksi metriseksi

venynyttä nuorta miestä,

äidin ylpeydellä. 

Olen onnellinen, että hän on löytämässä,

paikkansa maailmassa.

Onnistunut saavutuksissaan.

Onnellisuuteen sisältyy kuitenkin tippa

haikeutta ja luopumisen tuskaa.

 

Kun istuin voipuneena illalla nojatuolissa,

sormenpäät ryppyisinä kaikesta tiskaamisesta, 

jalat väsyneenä kuin tolpat.

Huomasin, kuinka tiskatut shamppanja lasit,

rupattelivat kilvan, ilta-auringon valossa.

Ne kuuluivat keskustelevan, juhlajuoman koostumuksesta.

Kuplien ja makeuden määrästä, sekä kippistely järjestyksestä.

Hoh, hoijaa! taisi olla korkein aika mennä nukkumaan.

Hyvää alkavaa työviikkoa kaikille!