Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Bodhran


Yksi rakkaimmista "harrastuksista" on rummun soittaminen. Minulla on kehärumpu, jota kutsutaan bodhraniksi, se on Irlantilainen kansanmusiikki soitin. Tämän kimmokkeen, sain pukkusiskoltani, joka ensin tilasi rummun, innostuin siitä kovin ja halusin oman. Alussa en saanut lainkaan semmoista hienoa pam pati pam sointuja, kuin Youtuben videoista saatoin katsella. Sitkeällä harjoittelulla, lähimmäisten korvia koetellen sain jonkinmoisen tuntuman, erilaisiin soittotapoihin. Vaan hauskaa on ollut!!!..ainakin minulla.

4 kommenttia:

  1. ja meillä muillakin =) Äitilläkin kun laitto kuulolaitetta vähän pienemmälle =)) Hih! Oppisinkohan minäkin paukuttelemaan... no katotaan sitten kun mennään sinne rumpukurssille.

    VastaaPoista
  2. Jokos alkaa rutiinilla tulemaan rummutusta siihen harjoittelemaamme raitaan? vai tuliko häpeä paitaan:) vai puujalkako katkes, kenties housunpersus ratkes oli sentään nii hirvee biitti..no joo menen tästä ettimää mihin kukshaan se nashtahammas jäi..

    VastaaPoista
  3. Minulla on lapin reissulta tuotu rumpu, jollaisia eräs paikallinen nainen valmisti. Enpä ole aikoihin soitellut. Nyt tuli tunne, että voisin rummutella sillä säännöllisesti niin voisi alkaa sujumaankin. Kiitos muistuttamisesta :)

    VastaaPoista
  4. Rummustakin tulee eräänlainen ystävä ja terapeutti, rummutelu hetkien jälkeen on hyvä ja levollinen olo.

    VastaaPoista