Unohtumaton loma, toukokuun loppupuoleella, kevät oli juuri aloittanut hennon vihreän pitsin kutomisen, koivujen oksille. Uusi elämä hiipi varovasti esiin vielä routaisesta maasta. Talvi keräsi tavaroitaan virran suulla, vei helistellen mukanaan jääkristalli hileitä, soittaen keväälle.
Rentukan nuput uinuivat veden alla, odottaen lämpöä. Talvi yritti vielä tarttua matkaajan takkiin, tunkeutua hupun alle, ravisteli ja viskoi, luopuen sitten. Tunturissa lumi kihisi, muuttuen kristalliseksi vedeksi puroihin. Helminä, kilvan vyöryi alas rinnettä, leikksästi hypähten kiviltä, sukeltaen pyörteeseen, saaden aikaan iloisen helinän.
Luonto tarjosi parastaan, jääden sisimpään soimaan. Tänne haluan tulla takaisin, tuntea saman rauhan, tyyneyden, luonnon läsnäolon ja sen voiman. Kiitos ihanasta matkasta sisko ja sen miäs.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOtetaas uusiksi ku tuli kirotusvireitä. Juuri tuollainen oli lomamme tunnelma! Että osasitkin sen ihanasti sanoilla maalata eläväksi. Kiitos vain itsellesi sisko kulta, meillä oli kanssasi tosi mukava ja rentouttava loma.
VastaaPoista