Vapaapäivät pian takana, aikaisemmin tunsin surua, alkavan työviikon kynnyksellä. En ehdi ulos luontoon, kuuntelemaan, näkemään, kokemaan. Tänään osaan ajatella, nähdä toisin. Aamuisin näen jo nousevan päivän värikajon, auton ikkunasta. Leijuvat usvaharsot peltojen yllä, valon ja varjon leikin lumella. Voin kuulla lintujen laulut puiden oksilta ja tuntea ystäväni tuulen tervehdyksen astuessani ulos. Vaikka työ vie suurimman osan päivästä ja viikosta, silti luonto ja sen kauneus pilkistelee ja ilahduttaa viikon varrella mieltä. Kun olen oikein väsynyt, ummistan silmäni ja kuvittelen miltä männynrunko tuntuu selän takana istuessani sen juurella, viikonloppuretkellä. Miltä pihka ja nuotion savu tuoksuivat, miltä aurinko maistui.
Joskus kuvittelen raskaan olon ja pahan mielen ilmapalloksi jonka päästän kädestäni, tuuli tempaa sen ja poks! Männyn-neulanen kadottaa sen. Hyvää työviikkoa kaikille!
Ihanaa! Olen niin onnellinen puolestasi, sillä muistan toisenlaisekin ajan. Tuota saavuttamaaso vahvuutta, iloa ja rauhaa kohti ponnistelen myös, toivottavasti sen saavutan. t. sisku
VastaaPoistaIlo ja rauha on meissä jokaisessa sisällä, joskus pitää niin kovin taistella. Uskon että saavutat varmasti.
VastaaPoista