Lomapäiviä

Viime viikon tiistaina, lähdimme sisareni kanssa hiihtoretkelle, Kivi-ja levanevan allasalueelle. Taivas oli huikaisevan sininen ja hanki loisti puhtaan valkoisena. Oli iloinen yllätys, että hiihtäminen umpihankisuksilla ei sattunut jalkoihin, niinkuin käveleminen, joka saa aikaan fiiliksen tulisilla hiilillä kävelevästä fakiirista. Pidimme yllä leppoisaa vauhtia, pysähtelimme useaan otteeseen kuvaamaan. Tiistai päivä kului, eväitä puputtaessa, kuvatessa ja hiljalleen hiihdellen. Saimme vielä illalla kauniin auringonlaskun, jota piti kuvata ihan horroksessa. Päätimme jäädä, meidän mökille muutamaksi päiväksi. Mökki nököttää allasalueen reunassa, aivan rannan tuntumassa. Sytyttelimme kynttiöitä ja takkaan tulet, roppaa vähän tykytti sieltä sun täältä, mutta ei niin pahalla tavalla.

Keskiviikko päivä oli jo pitkällä ennenkuin kömmimme makuupusseista, tönkkösuolattu muikku olo vetreytyi aika hyvin, kun vaan sitkeästi lähti liikkeelle. Hiihdimme lintutornin laavulle, joka sijaitsee vastarannalla, vähän aallot huokailivat jo jäiden alla ja saivat, meikä pupupöksyn muutaman kerran vinkaisemaan pelosta, jospas ei jää kestäkkään. Hö! hyvin kesti, suksi luisti kuin itsekseen, jäällä näkyi paljon muitakin hiihtäjiä, sekä kävelijöitä, jotka kulkivat moottorikelkkaurija myöten. Paistelimme makkaraa laavulla, sekä joimme makoisat nokipannukahvit. Illalla olimme aivan tööt ja menimme aikaisin nukkumaan.

Torstai aamulla heräsimme jo aikaisin, vähän ennen kuutta, tähyilimme kumpikin tuleeko kaunis auringonnousu? taivaanranta kumotti lupaavasti oranssein sävyin. Nyt kyllä ampaisen ylös! hihkaisin. Auts! empäs ampaissutkaan niin vaan, mutta melko liukkaasti kyllä sain vaatteet ylle ja kameravärmeet kasaan. Kävely näytti kyllä robottileffan pääosan esittäjän huippusuoritukselta, mutta eteenpäin mentiin, aika lujaakin.

Sitkeys palkittiin kuvatuotoksilla joita voit ihailla TÄÄLLÄ