Saisiko jo avata?

Joskus mielen täyttää malttamaton olo,  niin kuin lapsena ennen joulua. Kuusen alla odottavat lahjapaketit, olivat niin arvoituksellisia, ne sisälsivät jotain uutta, jotain salaperäistä. Tänään sellainen olotila iski, kevään odotuksessa. Harmaan ja ruskean sävyistä, räntäsateista luontoa katsellessa, tekisi mieli huutaa "Saanhan jo avata kevään käärepapereista?" Ihastella sen kauniita värejä, nuuhkia huumaavia tuoksuja, kuunnella iloista solinaa ja liverrystä. Mutta mitä olisikaan jouluaatto, jos lahjapaperit jo lojuisivat lattialla?, odotuksen ilostakin on hyvä oppia nauttimaan. Elää hetkessä,nähdä, sulavissa hangissa, eri sävyt, joka päivä muuttuvat muodot. Harmaat ja ruskeat sävyt, luonto kutoo mattoon, jota pitkin voimme kipittää tulevaan kevääseen. Onhan siinä matossa myös aurikoraitoja, sinisiä taivaanviiruja, auringonlaskuja ja metsien vihreyttä.