Vietimme mökki viikonloppua. Luonto oli verhoutunut valkoiseen harsoon.
Sunnuntaina aamulla paistoi aurinko upeasti. Pian kuitenkin paikalle seilasi tummia pilviä.
Iltapäivällä saimme sakean lumipyryn.
Ehdin kuitenkin nauttia ulkoilusta ja kuvaamisesta monta tuntia.
Kävin katsomassa rakkaassa sammalmetsässäni pikku puroa.
Puro oli jo vetäytynyt talvilepoon, pieni virta kulki puron pohjalla.
Lauantai-iltana taivaan väribaletti oli vaihteleva.
Lisää kuvia voit katsella halutessasi täältä
Voimia alkavaan viikkoon kaikille!
-Valokki-
Samoin sinne ja kiitoksia kauniista kuvistasi:)
VastaaPoistaMustaleski, toivon että kuvistani välittyisi voimaa ja energiaa. Itse sain niitä paljon luonnossa kulkiessani.
VastaaPoistaIhanat auringonlaskut olet taas ikuistanut, kuvakollaasista näkeekin, että väri ja valo muuttuu koko ajan.
VastaaPoistaHyvää viikonalkua sinulle myöskin!
Manteli, en koskaan kyllästy tiirailemaan auringonlaskuja. Niiden värit ovat niin yllättäviä, ennalta arvaamattomia. Auringon valovoimaa viikkoosi:)
VastaaPoistaArvasin, että saitte upean aamun, harmitti vähän etten jäänyt myös yöksi. Upeita kuvia sinulla. Julkaistiin taas melki yhtäaikaa postaukset ja ylläri muutama samanmoinen kuva, mistähän johtuu ;)))
VastaaPoistaHienoja värejä ja tunnelmia kuvissasi. Kyllä kuvien kautta voi välittää luonnon energioita. Tänne saatiin oikein kunnolla lunta tänään. Kunpa pysyisi kanssa.
VastaaPoistaKiitos voimasta, sitä aina tarvitaan. Muista helliä itseäsikin sinä ihana iltaruskon kuvaaja. Halit pikkusiskolta<3
VastaaPoistaSinulla on tosi vahva ja voimakas ote Valokuviisi.
VastaaPoistaAiheet luonnosta - niitä riittää...
Kollaasiin olet laittanut mukavan kuva-sarjan. Tasapuolinen kaunis sommitelma...
Kuviasi katselin nautinnolla ja huomasin valokuvien teknisen tason niin korkeaksi, ettet ole aivan ensimmäisiä kertoja kameran kanssa luonnossa...!
Terveisiä Koillimaan alkavasta talvesta...
Järvet alkavat jäätymään - lunta on kovin vähän...!
Jälleen aivan uskomattoman ihania kuvia. Sammaleinen metsäpolku kutsui aivan selvästi kävelemään syvemmälle metsän syliin.
VastaaPoistaKaarnikka, vähän myöhästyin auringon-nousun hetkestä. Mollotteli jo korkealla taivaalla, kun kömmin peitoista ylös. Kyllä oli niin samanlaisia kuvia. Iltakuvat vähän tummia, vaikka oli silloin jo ihan pimeää.
VastaaPoistairma, hyvä jos positiiviset energiat kulkevat. Lumi teki maiseman ihanan pehmeäksi ja valoisammaksi. Toivotaan että jää pysyväksi:)
VastaaPoistaValoru, halit sinne myös;) itsensä helliminen onkin tarpeen, on niin "kituunen" olo:)
VastaaPoistaEko, lämpimästi tervetuloa blogiini. Kiitos paljon positiivisesta ja kannustavasta kommentista. Valokuvaus on kulkenut jo usean vuoden mukana harrastukissa. Isosisko on ollut hyvä opettaja, pidemmän kuvauskokemuksen omaavana.
VastaaPoistaYhteiset kuvausretket ovat riemullisia ja hauskoja retkiä luontoon.
Tuikku, metsäpolku kuiskutteli kovasti astelemaan pehmeille sammalille. Viivyin vihreässä hämärässä kauan aikaa, kuunnellen lintuja, puita ja pienen puron norinaa. Ihana voimaa antava retki.
VastaaPoistaUpea valo ensimmäisessä kuvassa, kutsuva kuuralla kuorrutettu polku (mutta taisi olla liukas?).
VastaaPoistaKolmennessa kuvassa oikealta tulevat pilvet ovat niin täynä lunta, niin raskaita että ihme etteivät iha maahan pudonneet.
Kaunis sisäitsynyt metsätunnelma tuossa puolukanvarpu/puro -kuvassa, pidän siitä kuvasta kovasti. Sellainen kuva, jota katsellessa tekee mieli käpertyä talvilepoon, tuonne vedenpinnan heijastuksen alle tummaan piiloon odottamaan kevättä...
uuvana, sunnuntaiaamu oli kirpakka mutta kaunis, rantapolku ei ollut onneksi luikas. Lumipilvet olivat massiiviset ja levittäytyivät nopeasti taivaankannelle. Harmaa hämärä kietoutui kaiken ylle. Onneksi ehdin käydä katsomassa lempipaikkaani. Puro oli tallella, eikä puihin oltu ripustettu merkkausnauhoja, joita olen pelännyt kauan. Ympärillä on tehty paljon aukkohakkuita jotka saavat aina rääkäisemään kauhusta:( Kun näin tuloksen kamerasta, puolukanvarpu kuvan otettuani. Hihkaisin oih! tiesin yksi lempikuvistani oli syntynyt. Jännitin vielä siihen saakka, kunnes sain koneelle kuinka onnisui.
VastaaPoistaTämä on ehdottomasti paras tapa nauttia talvesta, istua lämpimässä tuvassa ja katsella koneelta. Tosi hienoja otoksia taas, hyvin on opit menneet perille. Lämpöisin terveisin.
VastaaPoistaSeijaMarjatta, paljon kaunista on talvessa, kylmä vain niin epämiellyttävää ja pimeys. Nyt olen jo suunnitellut koristevaloja ulos, ne näyttävät kauniilta pimeässä. Täällä sataa lunta, on jo noin 20 cm maassa. Kuvaaminen jää nyt vähäiseksi on taas 6 päivän työputki edessä :( No jos piristyisin, olen aloittanut tehovitamiinikuurin ja gluteenittoman, maidottoman ja sokerittoman ruokavalion. ÄÄK!
VastaaPoistaAivan ihanat kuvasi.
VastaaPoistaVärit taivaalla kauniit.
Ei ole paljon lunta sielläkään.
Puolukkakuva on minusta suloinen ♥