Hiekkaa

Nainen purkaa matkatavaroita mielessä lämmittää viellä muistot lomasta.

Vuoristomaisemat, sininen meri ja lämpöiset tuulet.

Aallot jotka huuhtelivat hiekka ja rantakiviä.

Matkatavaroissa kirjavat hellepaidat tuoksuvat aurinkorasvalle.

Paikallisen marketin pussiin märkinä, kiireessä sullotut uimatossut

 ovat jo alkaneet elämään omaa homeista elämäänsä.

Hetken nainen jo empii ajatellen heittää koko tossut roskiin. 

Hän kurkistaa niihin sisään varoen samalla nuuhkaisemasta tunkkaista ilmaa.

Tossujen pohjalla kimmeltää jotain, hiekkaa paljon kullankeltaista hiekkaa.

Hetken mielijohteesta nainen kaataa hiekat lasiseen pieneen pulloon.

Hiekat ovat jo lähes unohtuneet kun eräänä iltana nainen katsahtaa niitä.
Päivä on ollut raskas työssä, eikä kotonakaan ole helpotusta näkyvissä.
Hiekka kiteet kiiltävät kauniina pullon pohjalla.
Nainen nostaa pullon korvalleen, hän kuulee kohinaa joka voimistuu.
Meri laulaa kaunista hiljaista keinuvaa lauluaan.
Hän ummistaa silmänsä. Suolaisen tuulen maku tuntuu huulilla,
 se heittää hiuksia villisti. Iholla leikkii auringon lämpö.
Nainen avaa silmänsä, meri keinuu valtoimenaan. Vaahtoavat aallot juoksevat vastaan.
Hiekka jalkojen alla hohtaa valkoisena.

Pienestä lasipullosta tulee naisen pakopaikka,  pois kiireestä ja arjen ankeista vaatimuksista.
Hän matkaa joka ilta salaa takaisin lämpimän meren rantaan.
Nainen istuu hiekalla. Antaa aaltojen huuhdella jalkojaan, ne hyväilevät kuin lempeät kädet.
Hän katselee auringon laskua ja nukahtaa tähtien alle.

Se päivä oli erityisen raskas. Työssä aloitettiin  uusi projekti, hienoin visioin.
Monesko kymmenes? sitä hän ei jaksanut muistaa.
Puoliso oli jo aamulla tyytymätön ja moittiva.
Nainen yritti kehoittaa, ettei hän keskittyisi aina negatiiviseen.
Toivoi miehen kertovan välillä jotain hyvää ja positiivista.
Mies vastasi "No, kun sinussa ei kertakaikkiaan ole mitään hyvää".

Kyyneleet valuvat naisen poskille. Hän kohottaa pullon jälleen korvalleen ja matkaa kauas.
Illalla mies tulee kotiin, kiukkuisena.
Missä se nainen taas vetelehtii? Eikä mitään ruokaa valmiina.
Mies sivaltaa pöydältä lehdet ja niiden päältä pullon jossa hiekkaa lattialle.
Pullo hajoaa sirpaleiksi, hiekka lentää ympäri lattiaa.

Illalla  mies käy levottomaksi, kun naista ei näy.
Naista ei näy  sen jälkeen enää koskaan.

Eteläisen kalastajkylän rannalla mereltä myöhään palaava kalastaja näkee jotain kummallista.
Kuunvalossa tanssivan naisen.
Naisen pitkissä  hiuksissa kimmeltävät lukuisat kirkkaat meritähdet ja simpukankuoret.
Hän tanssii hiekalla laulaen. Hymyillen iloisesti  juoksee veteen.
Aallot nousevat, kiertyvät, muuttuen  hahmoksi, jolla kädet, jalat, vartalo.
Hahmo nostaa naisen käsivarsilleen, kuljettaa pitkin vedenpintaa ulapalle kadoten.

Vesi jatkaa ikuista kulkuaan.
-Valokki-
Osallistun tällä tarinalla pakinaperjantain haasteeseen Kiusattu