Luonto riisuu turhasta tärkeydestä. Istuu viereen, kysyy ystävällisesti"Mitä sinulle kuuluu?"
Sanoo "Kävellään ihan sinne asti, missä kellossa ei ole viisareita ja aika lakkaa olemasta.Istutaan puun rungolle, vaaran kylkeen. Katsellaan ohikulkevia pilviä.
Haistellaan tuulen terveisiä suon laidalta. Sammalen ja heinien tuoksua. Kuunnellaan puron kirkasta pisaroivaa laulua.
Takaisin palataan vasta sitten kun ei muisteta kiireen ja huolien nimiä."
Ja niin me tehtiin luonto ja minä.
-Valokki-
Niinhän se on, luonto on jokaiselle olennolle olemassa ja ottaa meidät aina avosylin vastaan.
VastaaPoistaKauniita kuvia, tuntureilla jo valkea peitto.
Manteli, olen ollut mielestäni liian kauan poissa metsästä. Kaipaan sinne, kulkemaan rauhassa hiljaa puhuvien puiden keskelle. Lappiin ja tunturiin on aina ikävä.
VastaaPoistaOIjoijouojoi.. rakas sisko!. Niin tuttuja ja ihania tunnelmia... olisin voinut lisätä tuohon loppuun minä kans... Olihan meillä tuolloin niin ihana loma. Käys kurkkaamassa mitä tänään löysin neulaspolkujen varrelta.
VastaaPoistaNäistä saan aina voimaa jatkaa. Kiitos!
VastaaPoistaLaiton oman blogin. Kommentoi ja anna palautetta.
The three great, but above all, edos reflections in the water from the first photo. A greeting.
VastaaPoistaOlen samoin rakennettu,tarvitsen välillä kosketuksen luontoon. Muuten en voi hyvin.
VastaaPoistaTerveisin
Tuikku! jes mahtavaa että laitoit blogin. Olen iloinen jos jutuillani ja kuvillani voin välittää hyvää energiaa ja luonnon voimaa. Kävin katsomassa jo blogiasi. Yritin linkittää itseni lukijaksi, mutta ei onnistunut. Samoin kävi eilen muutaman muun blogin kanssa, täällä nyt joku takkuilee.
VastaaPoistaLeovi, I've taken photos of Finnish Lapland. Nature is so beautiful there.
VastaaPoistaSeijaMarjatta, hei sisko! luonnon keskellä lapsuutemme viettäneinä, tarvitsemme annoksen luonnon energiaa säännöllisesti. Muuten tulee vieroitusoireita:) Mites se sinun blogin laitto? Kaarnikka sanoi, että on tehnyt sinulle jonkin alun jo. Voisi sitten vaikka messengerin kautta konsultida alun niksejä.
VastaaPoistaOlen kirjoitellut Kaarnikan laittamalle alulle jotain lisää, jossain vaiheessa siellä luki ettei se ole vielä julkinen, itse kyllä näen kaikki kuvat ja kirjoitukset. Täytyy vain laittaa lisää kuvia netti albumiin josta niitä on helpompi siirtää blogiin.Hyvää viikon jatkoa. tv; Seijamarjatta.
VastaaPoistaKaarnikka,meillä oli niin kiva Lapinreissu silloin. Ensi syksynä viimeistään pitää päästä tunturiin tuulen kanssa juttelemaan. Hienoja kuvia olet saanut oi ja voi.
VastaaPoistaIhanaa, että on ihmisiä samanmoisia, metsä kutsuu, ja siellä on hyvä olla.
VastaaPoistaUpeat kuvat ♥
seijastiina, on aina niin mukava löytää samanhenisiä ihmisiä. No meidän suku on kyllä kaikki samanlaisia "hurahtaneita" luontoon ja sen ainutlaatuisuuteen.
VastaaPoistaNäin pitäisi tehdä jokaisen aina tarpeeksi usein.
VastaaPoistaJa luonto ei saisi olla vain paikka, jossa käydään hakemassa jokin eksoottinen kokemus ja uudentuulahdus, vaan jotakin mitä kulkee aina mukana - mehän olemme itse sitä ihan samaa luontoa kuin kaikki muukin, sammalet sienet ja kaikki pienet viipertäjät. Mitä lähemmäs itse ajoittain pääsen tuota tunnetta, sitä parempi on heti olo.
Tuli hämärästi myös mieleen eräs Risto Rasan(?) runo, jossa kehotetaan menmään metsään ja siellä onni istuu kannon päässä ja antaa kättä jokaiselle.
uuvana, Minä ainakin tunnen itseni voimattomaksi ja jotenkin "heikoksi" ellen käy luonnossa säännöllisesti lataamassa itseäni. Totta tuo, jos voi tuntea olevansa on osa luontoa, kasvien ja eläinten kanssa, tulee onnellinen ja tasapainoinen olo.
VastaaPoistaSinä voisit ruveta vaikka peikoksi :)
VastaaPoistaisopeikko, jos olo on heikko, voisinhan kokeilla olla peikko. Helpottaisikohan? varmasti, jos saisin peikkona samoilla luonnossa mielin määrin, ihaillen ihan ilman kiirettä :)
VastaaPoistaYläkuvan maiseman syliin voisin upota, niin kutsuva ja rauhallinen.
VastaaPoistaAaah... :)
Sasaliini, nuo tunturit ovat niin kauniita. Olen ottanut kuvat Pallakselta. Ajankohta oli aikainen kevät, Vuontisjärvi oli peilityyni. Viivyimme siskon kanssa kuvaillen puoleen yöhön saakka. Onneksi tuli kuvattua paljon, voi näin jälkikäteen viellä palata retkille uudelleen.
VastaaPoistaTämä on aivan mahtava sivusto, heti ihastuin kun näin, huh olen ihastuksesta mykkänä
VastaaPoistaMustaleski, lämpimästi tervetuloa sivuilleni:)
VastaaPoistaIlahduttavaa, että pidät sivuistani. Tervetuloa uudelleen.
pirita kirjoitti...
VastaaPoistaValokin valokuvat luovat mystisen tunnelman kuin
syvän unen utuisen. Runot runsaita rönsyjä ryöp
pyävät kuin kutoen kudelmaa toisiinsa kietoutuen.
kiitokset kauneimmat kaikille,joille en ole jaksanut vastata,syksyn synkkyys sekoittaa sieluni
sopukat solmuiset.
pirita, tervetuloa blogiini:) Kiva saada uusilta ihmisiltä kommentteja, näin pääsen tutustumaan blogeihin joita en muuten löydä. Käympäs kurkkaamassa blogiasi, jos sellaisen löydän.
VastaaPoista