Olisin niin halunnut tuntea sinut aikuisena.
Lapsen silmin sinut näin, vain muutamia vuosia lapsenasi olla sain.
Muistan kuinka turvallista oli kiivetä syliisi.
Kuunnella puhettasi. Olen surullinen, en muista enää ääntäsi.
Kasvosikin ovat haalistuneet, valokuvan miehenä olet nuori ja terve.
Voi miten hyvältä maistuivatkaan eväsvoileipäsi,
jotka olivat matkanneet mukanasi työpäivän voipaperiin käärittynä.
Säästit aina pienen palan kotiin.
Muistan kuinka olit usein sairas ja kärsit kovasti.
Kun lähdit viimeisen kerran, heilautit kättäsi,
katsoit meitä kolmea pientä ovelle jäävää.
Näin usein unia kuinka tulit takaisin ja kuolemasi olikin vain väärinkäsitys.
Minulle on kerrottu, että muistutan sinua paljon.
Kuljet mukanani, muistoissani ja geeneissäni.
Kiitos elämästä isä.
Lapsen silmin sinut näin, vain muutamia vuosia lapsenasi olla sain.
Muistan kuinka turvallista oli kiivetä syliisi.
Kuunnella puhettasi. Olen surullinen, en muista enää ääntäsi.
Kasvosikin ovat haalistuneet, valokuvan miehenä olet nuori ja terve.
Voi miten hyvältä maistuivatkaan eväsvoileipäsi,
jotka olivat matkanneet mukanasi työpäivän voipaperiin käärittynä.
Säästit aina pienen palan kotiin.
Muistan kuinka olit usein sairas ja kärsit kovasti.
Kun lähdit viimeisen kerran, heilautit kättäsi,
katsoit meitä kolmea pientä ovelle jäävää.
Näin usein unia kuinka tulit takaisin ja kuolemasi olikin vain väärinkäsitys.
Minulle on kerrottu, että muistutan sinua paljon.
Kuljet mukanani, muistoissani ja geeneissäni.
Kiitos elämästä isä.
Voi, miten kaunis kuva. Sinulla on kauniit muistot isästäsi, vaikka niin pienenä hänet menetitkin.
VastaaPoistaHaleja pikkusisko (tein omasta muisteloistani linkin sinun ja Valorun isänpäivätekstiin)
VastaaPoistaNiin koskettava runosi ja muistelusi isästäsi.
VastaaPoistaKauniita muistoja on sulla hänestä ja ne pienetkin muistot ovat todella tärkeitä!
Kolme teitäkin sielä oli häntä kaipaamassa, niin meitäkin jäi kolme lasta mun isääni kaipaamaan, mutta olin kuitenkin jo aikuinen, mutta isä joutui kuitenkin aivan liian varhain lähtemään täältä, hän oli 57v.
Kaunis kuvasi ja herkkä runosi saivat kyyneleet silmiini. Hellästi vaalit hänen muistoaan, muistot ovatkin tärkein perintö, mitä meille rakkaimmistamme jää.
VastaaPoistaIhana kuva ja kyllä herkistyin minäkin, oli todella kaunis runo ♥
VastaaPoistaKaunista ja herkkää <3
VastaaPoistaIsäni kuoli 17 vuotta sitten ja yhä ajattelen ja kaipaan lähes päivittäin.
Olen aina ajatellut että isä seuraa elämäämme jossain toisessa olomuodossa, naureksii toilauksillemme ja puistelee välillä päätään kun oikein tohellamme. Ei hän niin kauhean kaukana ole, emme vain näe häntä vaikka välillä tuntuu että melkein voisi koskettaa mutta ei ihan. Turvaan häneen edelleen ja puhelen, että katso nyt sieltä vähän kun paremmin näet ja tiedät, että kaikki menisi oikein. Halit!
VastaaPoistaTiitsa,
VastaaPoistahalusin laittaa kuvan jossa hieman surua ja ripaus iloa.
Kaarnikka,
halaus sinulle. Kiva kun linkitit siskot:)
Harakka,
muistoja on onneksi jäljellä, vaikkakin lapsen silmin. Löysin viime kesänä puisen rasian jonne isä oli kirjoittanut kanteen nimeni. Itku tirahti silmään.
Manteli,
VastaaPoistaonneksi voimme muistella. Joskus viellä tulee kauhea ikävä ja olo että voi kun saisi tämän kertoa isälle. Tai että saisi kysyä neuvoa.
seijastiina,
VastaaPoistakuvalla halusin viestittää suruani, mutta myös iloa eletystä elämästä, sekä perheestä ja sisaruksistani.
Mags,
VastaaPoistakaipaus ja ikävä jäävät jälkeen loppu elämäksi. Onneksi on elämää iloineen ja suruineen, muisteltavana.
seijamarjatta,
VastaaPoistaolen kyllä ajatellut samoin, että hän seuraa sivusta, kulkee vierellä. Ajattelen usein kuinka tuskallista hänen oli sairastaa ja tietää ettei aikaa ole paljoa. Tiesi, että äiti jäisi meidän pienien rääppänöiden kanssa yksin. Nyt hän voisi olla kyllä ylpeä meistä kaikista, eikös vain? Halaus ja hyvää viikkoa:)
Voi, kuinka kauniisti muitelit omaa isääsi!! Ihanaa luettavaa!:)
VastaaPoistaTuli muistoihini oman isäni ruskea työtakki, kun luin sinun muistojasi. Siellä takin taskussa oli usein lakritsia minulle ja siskolleni:) Oma isäni meni taivaan kotiin, kun tyttäreni oli vuoden vanha eli noin kymmenen vuotta sitten ja muistan vieläkin, kun isä lähti viimeisen kerran kotoa sairaalaan.
Kiitos tästä hetkestä!:)
Kuuvasi, ne ovat aina herkän taidokkaita!:)
Marge, minunkin isällä oli ruskea takki, joskus takin taskussa saattoi olla tikkari. Sellainen 5 pennin suklainen tai toffee. Harvoin saimme karkkeja. Olen usein nuorena itkenyt sitä kuinka epäreilua on, että isäni piti kuolla nuorena. Kiitos kivasta kommentistasi:)
VastaaPoistaVanhat sanovat että ihminen elää niin kauan kun yksikin muistaa...
VastaaPoistaSinulla on niin kauniit sivut että näillä voisi viipya ja viipyä loputtomiin minulla on aina kiire niille vieraille, joista saa joskus hakemalla hakea tätä lämpöä ja ilmavuutta mitä täällä on, kiitos siitä valokki:)
VastaaPoistaisopeikko, voi niin kaunis ajatus:)
VastaaPoistaMustaleski, kiitos kauniista sanoistasi, ilahduttivat minua. Leppoista ja mukavaa viikonloppua sinulle:)
VastaaPoista