Vihreän hennon pitsin aika

Joka keväinen ihme, luonnon simsala pim. Äkkiä kaikki on vihreää ja vehmasta. 

Luonto kuhiee ja kasvaa. Jotain vihreästä kasvunvoimasta ja uudesta alusta

tarttuu talven riuduttamaan roppaan ja tunkeutuu ihan pääkoppaan.

Lempeät tuulet kulkevat sisään avoimista ovista ja ikkunoista,

annan niiden leikkiä ikkunaverhoilla ja hiuksillani.

Lintujen laulu täyttää huoneet.

Katson ihmeissäni kuinka kevät kutoo hentoa pitsiä puiden oksille

ja levittää pehmeää ruohomattoa ympäri pihaa.

Ryömin pitkin nurmea kukkapenkkien reunustoja,

upotan käteni lämpöiseen multaan ja olen niin onnellinen.

-Valok Ki-

©Asta Gyldén-Lahtinen

Hyvää Äitienpäivää !

Kaikille äideille hyvää, iloista ja ihanaa äitienpäivää.

-Valokki-

Kurren kujeet

Laitan tänne kuvasarjan oravista jotka kuvasin sisareni ikkunasta.

Oravia oli kaikkiaan kuusi kappaletta. Ne olivat niin suloisia ja 

vikkeliä. Kuvia tuli otettua monta sataa valitsin nämä seuraavat kuvasarjaan.

Iloista  uutta alkavaa viikkoa kaikille!

-Valokki-

Tänä iltana

Tänä iltana voisin kiivetä kuusen latvaan ja kuunnella laulurastasta.

Voisin katsella kuinka purppuranpunaiset pilvet lepäävät

sinisen iltataivaan sylissä. 

 

Kuinka aurinko heittää kultakeihäitä ilman halki.

Voisin kurkoittaa kirkkaisiin tähtiin

ja soittaa niillä hopeisen soinnun, sellaisen helähtävän

joka olisi rakkautta täynnä.

Katsoisin kuinka sävel kulkisivat illassa ihmisten sydämiin.

Tänä iltana soitan itselleni iloisen huomisen ja sinulle.

-Valo Ki-

Itketti

Itketti, itketti niin hiivatisti ja suututti, olin niin väsynyt tähän kaikkeen suruun ja kipuun. Sen enempää suunnittelematta minne menisin, kuljin eteenpäin. Askeleet veivät minua kohti vanhaa metsää. Lumet olivat jo sulaneet ja vehreät sammalet kohottautuivat runsaina mättäinä puiden juurilla. Aurinko paistoi pulleiden poutapilvien välistä. Istahdin paksun kuusen juurelle, sen vahvat juurakot kiemurtelivat kasvillisuuden seassa laajalle alueelle. Haistoin pihkan ja sammalen tuoksun.

 Suljin silmäni ja kuuntelin. Metsä rasahteli ja henkäili, se eli omaa lumoavaa elämäänsä, tuuli soitti hiljaista sävelmää neulasilla. Pienet linnut sirkuttelivat iloisesti puiden oksistoissa. Vahva puun runko selkäni takana huojui hiljaa, se tuuditti minua lempeästi edestakaisin. Siinä luonnon sylissä, saatoin katsoa rohkeasti pahaa oloani silmästä silmään. Katsoin ja tarkastelin, punnitsin ja mittasin. Pieneksi havaitsin ja niin turhaksi, joten päätin luopua siitä.

Juuri silloin kaksi korppia lensi metsän pimennosta ihan ohitseni. Huikkasin josko he ottaisivat pahan oloni siivilleen ja veisivät sen mennessään. Lupasivat ottaa ja kuljettaa kauas kivenkoloon. Johan tuo auttoi roimasti pahaan oloon.

Suru korpin siivillä katosi

lasti painava

ihan turhaan sisälle kaiken patosi

nainen murehtiva

-Valokki-

Kevättää

-Valokki-

Kirkkaat ja harmaat päivät

Nainen katsoo ohi lipuvaa elämäänsä  sivusta katsojana.

Toteaa tapahtumat, elämättä niiden hetkiä. Samalla hän ihmettelee

onko tuo minun elämäni, tapahtuuko tämä minulle?

 Hän selaa elämänsä menneitä sivuja ja näkee niissä

voimaa ja kirkkaita raitoja. Miksi tämän päivän hetket

ovat haaleita ja harmaita? Elämä vain lipuu, tapahtuu 

kulkien hetkestä seuraavaan vauhdilla. Vauhti on kovempaa

kuin aiemmin, eivätkä elämä ja nainen kohtaa toisiaan.

Hän on kadottanut myös kaikki sanat kauneimpia runojaan varten,

ne joita oli mielessäni säästellyt.

Miksi ei hän  niitä aiemmin paperille päästellyt ?.

 Eilisen päivän hetket ja huomisen kuvatkin hän on  hukanut.
-Valokki-

Maahettarien pajassa kiva arvonta !

Maahettarien pajassa on aika kiva koruarvonta 

käy tutustumassa tästä linkistä

Aika mukava palkinto odottaa voittajaa :)

-Valokki-

Veden rytmi

Jäiden alla kuulen sen,

kumean kauniin sävelen

pisarat kristallin kirkkaat

kesän päivät raikkaat

mieleeni tulvahtaa. 

 Veden laulua  kuuntelen

aikaa paikkaa nyt muista en.

Kevättä, valoa ja lämmintä kohden olemme menossa.
Alla kuvaamani video Posion matkalta viime syksynä
Taustalla rummuttelen sisareni Valorun kanssa.

-

-Valokki-

Tiuku, riuku ja liuku

Hassu runo putkahti paperille,

kun katselin lumista maisemaa ikkunasta.

Runo koostuu päättömästä loppusointujen sekamelskasta.

Valkoinen tiuku heiluu tuulessa

luminen riuku vinkuu viimassa

pehmoinen liuku kiikkuu ilmassa

tuulinen kaiku soljuu tiimassa

kiteinen haiku uinuu ajassa

iloinen raiku paisuu majassa.

-Valokki-

Rauhallista ja ihanaa Joulua kaikille !

Haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa, rauhallista ja ihanaa Joulua !

-Valokki-

Joululuisia tunnelmia

Jouluiset koristeet ovat asettuneet paikoilleen ympäri taloa.

Punaisen, kullan, valkoisen ja hopean sävyt loihtivat juhlan odotusta.

Pehmeä tunnelmallinen hämärä kulkee huoneissa.

Mausteiset tuoksut leijuvat kynttilöistä ja tuoreista leivonnaisista.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

-Valokki-

Kesän muistorasia

Kylmä tuuli piirtää hankeen

talven laulunsanoja,

taivaalle  pimeän pitkijä aikajanoja.

Avaan kohmeisin sormin

kesän muistorasian, suljen silmäni.

 Aurinko keinuu aaltojen sylissä kultaisena pallona,

rannan kivet timanteiksi muuttuvat,

sora suloisiksi helmiksi ja taivas laulaa.

Olen täynnä kesää, kesää ja lämpöä.

Onnellisuus on minussa,

se kuplii ja pulppuaa,

jalkoja hieman heikottaa

pohkeiden kohdalta.

mutta ei se haittaa.

Lämmintä iloa kaikille!

-Valokki-

Kuutamolla

Hopeisessa kuunvalossa kuulen hiljaisuuden,

näen näkymättömän varjot,

äänettömyyden kuiskaukset jotka

piirtävät huurteisia henkäyksiä ikkunaruutuun.

Syvässä tummassa taivaansinessä

upottavan huikaiseva äärettömyys,

 johon tähdin kirjotut ikuisuuden kartat.

Huomisen pilvillä näen kultaiset reunat.

-Valokki-

Minne kaikki tuo aika on kadonnut?

Pääsin vihdoin yhteisymmärrykseen skannerini kanssa.

Olen uppoutunut vanhoihin valokuviin ja menneeseen elämään. 

Paljon kuvia on siirtynyt tietokoneen ulkoiselle levyasemalle.

Seuraavat kuvat ovat 35 vuoden takaa.  Olen kuvassa 18 vuotiaana äitinä. 

Vanhin lapseni Juha on kuvassa muutaman kuukauden ikäinen.

Alkuperäiset valokuvat on ottanut vanhin sisareni Seijamarjatta.

Kuvia katsellessa olen ajatellut minne kaikki tuo aika on kadonnut.

Onko se kulkenut eletyn ajan aikapankkiin, jonne voisin pujahtaa halutessani. 

Pankin holviovi on vain minulta hukassa toistaiseksi.

Vai onko aika muuttunut vain muistoiksi?. Vanhoiksi valokuviksi, menneiksi päiviksi.

 Onneksi kuvan nuori äiti ei voinut nähdä tulevia päiviä ennalta.

Kun vaikeudet tulevat päivä kerralla, ne on helpompi elää muistoiksi.

Mennyttä aikaa ei voi muuttaa, vain tulevaisuuttaan voi muokata

 halutessaan ehkä joiltain osin sellaiseksi kuin toivoisi sen olevan.

-Valokki-

Ihana arvonta Kotilieden blogissa

Vaalean ja hempeän sisustustyylin ihmisenä, hihkuin innosta kun

löysin tämän ihanan arvonnan. Kotilieden kaunis blogi on tutustumisen

arvoinen .

Käykää kurkkaamassa Kotiliesi blogissa

-Valokki-

Tunnelmia

Laitan täänään muutaman tunnelmakollaasin viime viikoista.

Syksyn ja pimeiden iltojen saapuessa sisustusinto nostaa jälleen päätään.
 Suunitelmissa on  uusia tapetteja, sekä keittiökaappien ovien tuunaamista.
Kuka sen tekee, tai miten kustannukset hoituvat ei ole vielä tiedossa.
En anna kyseisen pikkuseikan jarruttaa suunnitelmiani.
Olen onnesta väärällään uusista lepotuoleistani jotka asettuivat
kuoseiltaan ja väreiltään kivasti olohuoneeseen.
Olen ylpeä itsestäni, että jaksoin ja pystyin säästämään  rahaa niihin kauan aikaa.
Erilaisia valosarjoja ja kynttilöitä  olen jo viritellyt muutamaan paikkaan kotona.
Ne antavat mukavasti tunnelmaa ja valoa.

Sain vaihdettua myös ulos purkkeihin kuihtuneiden kesäkukkien tilalle
 kanervia eerikoita ja ulkomuratteja.
Kesän kasvaneet vihreät isot muhevat muratit raahasin sisälle
 ja sijoitin sinne tänne isoihin ruukkuihin.
Toivottavasti toipuvat paikan muutokesta ja jatkavat kasvuaan sisätiloissa.

Olin myös Valoru sisareni luona vierailulla ja sain jälleen ihailla hänen oivaa
sommittelutaitoaan erilaisissa asetelmissa joilla hän oli kotiaan somistellut.
 Sisareni kotona viihtyvät vahvat värit, joita on mukavasti yhdistelty. Ylempi kollaasi
on hänen työ-/harrastehuoneen koristelusta koottu.

Hankin harmautta karkoittamaan muutaman valkoisen orkidean ikkunalleni,
 niiden kauneus saa ilon pulpahtelemaan mieleen aina katseeni osuessa niihin.
Toivottavasti ne kukkivat yhtä kauan kuin edelliset. Edellisten orkideoiden kukinta kesti yli 6 kk.
Yritin saada niitä kukkimaan uudelleen onnistumatta.

Toivotan kaikille rauhallista sunnuntaita ja kivaa Isäinpäivää!
-Valokki-

Tänään nainen on surullinen

Tänään nainen on surullinen, 

 hän ei haluaisi nähdä kaikkea tätä.

Kuinka väri katoaa hiljaa puiden lehdiltä

kuin hiipuva elämä kuolevan kasvoilta.

Se mistuttaa niin kipeästi ajan rajallisuudesta.

Hän katsoo syyshortensiaa joka heiluu tuulessa.

Kukkatertussa koko elämänkirjo.

Osa kukista kuolleet, jo ruskeaksi muuttuneet.

Osa vielä loistaen, upeina ja valkoisina

elämää hohtaen.

 On myös nuppuja puhkeamattomia,

kuin toteutumattomia unelmia.

Ne jäävät talven alle,

kuin unelmat mielen tyhjälle areenalle.

Nuput odottavat kevättä joka ei niille tule,

jotain niistä siirtyy kuitenkin uuteen kukkaloistoon.

Uuteen kevääseen.

Tänään nainen on surullinen, yksinäinen.

Hän toivoisi niin olevansa rakastettu, voivansa

käpertyä turvalliseen syliin. Nainen katsoo

pimeään iltaan, hän odottaa, odottaa.

Hän on odottanut niin kauan, koko elämänsä.

Se mitä hän odottaa, ei ehkä tule tässä elämässä,

ehkä seuraavassa....

 
-Rakkautta kaikille lähettää Valokki-

Pentikin museosta /Mennyttä aikaa

Posiolla lomaillessa kävimme sateisena päivänä tutustumassa

Anu Pentikin tehtaanmyymälään, museoihin ja galleriaan.

Nähtävää oli valtavasti.  Kansainvälinen kahvikuppimuseo, sekä keramiikkamuseo olivat elämys.Tässä kuvia museosta mennyttä aikaa, joka sai minut hihkumaan riemusta.

Jos olette Posion seudulle menossa, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

-Valokki-

Kiertokulkua

Kevyt hetken liito, lehtien matka oksilta kylmenevään maahan. 

Kirkas kiirivä valo leikkii huurteisilla oksilla.

Loputon kiertokulun liike vie luontoa eteenpäin.

Sulaudun vain hetkeksi maisemaan.

Tämä aika katoaa, kulkee sinne minne kaikki aika matkustaa.

 

Raikasta viikkoa kaikille!

-Valokki-