Paniikkinappula

Löysin itsestäni aivan uudenlaisen tunteita ja ajatuksia ohjaavan osasen. Automaattisesti käänteisesti laukeavan paniikkinappulan, joka heitti minut heviin kaaokseen. Sen aikaansaama tunne oli sanoin kuvaamaton. Tuloksena tila jossa järjellinen ajattelu pyyhkiytyy mielestä, aivosähkökäyrä rätisee ylikuumenemis tilassa räjähdyspisteeseen. Kädet ja jalat touhuaa jotain mistä aivoilla ei ole tietoakaan, tuloksena kaaos toiminnassa. 

Paniikkinappulan sijainti jäi osin arvoitukseksi, mutta luulen, että se on jossain sydämen ja rakkaimpien ihmisten välimaastossa.

Paniikkinappulalla on monta epämiellyttävää vaikutusta. Vuosien zen ja meditaatio harjoitukset sujahtavat hetkeksi jonnekkin atmosfääreihin, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Se saa puhumaan, ennenkuin ajattelee ja vaikka ajattelisikin, niin siitä ei ole mitään hyötyä. Ajatukset kulkevat automaatio ohjauksella paniikkinappulan kautta, joka lisää kaikkeen mausteeksi pelkoa, ahdistusta ja kauhukuvia. 

Onneksi Tyyneys sekaantui lopulta asiaan  ja sai minut lopettamaan järjettömän hääräämisen, niin pääni sisällä kuin ulkopuolellakin. Tyyneys kertoi minulle, että luottamus on otettavissa käyttöön. Se on kuin palosammutus peitto jonka voin heittää paniikkinappulan päälle ja se katoaa. Voi kuinka yksinkertaista!. 

Ps. Nappula tykyttää kyllä jossain ja voi yrittää käynnistyä, ellen pidä tiukasti luottamuksen reunasta kiinni.

©Asta Gyldén-Lahtinen