Uni, "kulkija"

Kävelin unessa, pienen kylän läpi, aurinkoisena kauniina päivänä. 

Kylässä oli rauhallinen tunnelma, vanhoja punaisia puutaloja, sekä piha-aittoja.

Talojen pihapiireissä kasvoi isoja vehmaita puita, jotka varjostivat mukavasti.

Erään talon pihassa näin naisen "lähteellä". 

Lähteeltä se näytti kirkas kimmeltävä vesi,
ympärillä paljon kauniita vihreitä kasveja. 

Naisella oli yllään sammalenvihreä puku, sekä pitkät tummat hiukset. 

Nainen oli kumartuneena veden ääreen, pudotellen veteen persilja nippuja.

Katselin häntä tovin, sitten jatkoin matkaa.

Kävelin hiekkatietä, jonka reunoilla kasvoi vehmaat kukkaniityt. 

Aurinko paistoi suoraan vastaani, oranssina pallona, lämmittäen kasvojani.

Auringonvalo värjäsi hiekkatien pinnan ja maiseman kullan /oranssin sävyiseksi.

Tovin kuljettuani, tulin tien risteykseen, hiekkatie loppui. 

Edessä oli valtatien tapainen, mietin kumpaan suuntaan jatkaisin.

Samassa mutkan takaa kaarsi, kovalla vauhdilla turkoosin sininen bussi.

Bussin seinät olivat kuin vettä, läpinäkyvät.

Matkustajat näkyivät kokonaan, istuimineen päivineen.

Bussin kylkeen oli kirjoitettu jotain, kirkkaan keltaisin kirjaimin.

Se hujahti ohitseni vauhdilla, roiskauttaen samalla päälleeni paljon,
viileää kirkasta vettä.

Haukoin henkeäni, olin läpimärkä. Mihin jatkaisin?

Ajattelin kääntyä ja kysyä neuvoa vihreäpukuiselta naiselta. 

Samalla näin tien toiselle puolelle jatkuvan polun tapaisen,
joka oli sammaleiden peitossa.

Lähdin kulkemaan polkua, se oli pehmoinen ja painui mukavasti jalkojen alla.

Polun varrella kasvoi, isoja vanhoja puita. 

Näin myös monia, vanhoja harmaantuneita rakennuksia.

Seuraavaksi tapasin ryhmän ihmisiä, jotka olivat rakentamassa jotain,

turkoosin sinisestä, materiaalista jonka toinen puoli oli keltainen.

He tekivät vesiliukumäen kaltaista rakennelmaa, joka oli pyöreä rinkula.

Rinkula oli syvennyksessä, johon laskettiin vauhdilla vettä. 

Ensin kaikki näytti hauskalta, mukana pyöri lapsia vedessä. 

Ajattelin hakea lapsenlapsenikin "liukumäkeen",

mutta kun vettä laskettiin lisää, homma alkoi näyttää vaaralliselta. 

Mukana pyörivät lapset, kävivät pinnan alla.

Katosivat kokonaan välillä näkyvistä, vaikka vesi oli kirkasta.

Olin huolissani, pelkäsin heidän hukkuvan.

Lähellä oleva henkilö, jonka kasvoja en voinut nähdä.

Hän lupasi kyllä huolehtia lapsista, heillä ei olisi hätää.

 Hänellä oli huppumainen vaate yllään, kuin entisajan munkeilla.
Ääni oli rauhoittava ja ystävällinen.

Minulle tuli turvallinen olo, lähdin levollisin mielin, jatkamaan matkaa.

Vastaani tuli koira, se ei näyttänyt uhkaavalta. Se oli tungetteleva, sanoin sille.

"Menes nyt siitä koira", ja koskin sen kuonoa.

Siihen loppui kulkuni ja heräsin:)

Unessani, oli paljon voimakkaita värejä, sekä tunnelmia.
Oranssi, turkoosi, keltainen, sammalenvihreä.
Lämmin auringonpaiste, raikas vesi. Pehmoinen sammal jalkojen alla.

Toivonkin kauniita, värikkäitä iloisia ja ihmeellisiä unia kaikille!, viikonloppua odotellessa.

-Valokki-