Kuun hento heijastus, valaisee tumman maiseman, uni ei tule silmään.
Keitän kupillisen mausteteetä, sekoitan mukaan lusikallisen hunajaa.
Sukat makkaralla, tallustelen olohuoneeseen.
Käärin lämpimän huovan ympärilleni, menen terassille ja istahdan puutarhatuoliin.
Katselen ympärilleni, luonto on niin vihreää. Ilma lempeän lämmin, tuuleton.
Puiden lehdillä pieni aavistus tulevasta syksystä.
Kukkapenkit ovat vehmaita, kuunliljat ovat kasvaneet isoiksi puskiksi.
Viime viikolla, ne avasivat pitkiin varsiin kauniit, hennot kellokukat.
Silmissä painaa jo uni, kellokukat näyttävät aivan kuin valaistuilta.
Hohtaako kuu niihin?
Pienet siivelliset olennot lentävät kukasta toiseen, sen jälkeen kukat hehkuvat.?
Jostain kuuluu vienoa musiikkia, kuin pieniä tiukuja?
Yritän hieraista silmiäni, mutta musiikki valtaa mieleni.
Joku sanoo vierelläni "Tule mukaan", tartun pieneen ojennettuun käteen.
Samassa katselen jo maisemaa ylhäältä käsin.
" -Meillä on monta sytytettävää lyhtyä, jotta unentuojat näkevät kulkea"
Samalla nousemme korkeammalle ja korkeaammalle, kotipihan kuuset näyttävät jo tikuilta.
Vieressä lentävä, pieni valo-otus jatkaa,
" -Nyt meiltä on loppunut, kuunkajon hopeahile, jolla lyhdyt saadaan loistamaan.
Meidän täytyy lentää, ihan kuunsillalle saakka hakemaan sitä lisää"
Ihme kyllä pelko, eikä jännitys hiivi mieleen, olo on kevyt, ilmava ja iloinen.
-"Kuunliljat ovat, vallan mainioita kuunhile valaisimia"
Minulle kerrotaan, samalla ohitamme tähtisumun, sekä kirkkaanvärisen sateenkaaren,
joka etsii eilistä sadepilveä.
Kuunsilta lähenee, kuinka kaunis se onkaan,
hopeaista hilettä pinnallaan, kuin kevyttä ensilunta.
Kuukin on ihmeellinen, ystävällisen näköinen, se hyräilee,
matalalla rintaäänellä, hiljaa, lempeää laulua.
Kauhomme pienet astiat piripinnalleen, hienoa loistavaa, kiiltävää hilettä.
Juuri kun olen saamaisillani astiani täyteen, jalkani lipsahtaa ja putoan, putoan,
liidän, leijun, keinun tups...
Aamulla herään, kävelen terassille, siellä teekuppi nököttää juomattomana.
Muutama kärpäsraukka, uiskentelee pinnalla. Villapeitto on keskellä pihaa mytyssä.
Menen kukkapenkin luokse, hipaisen kuunliljan kukkaa, sormeeni jää, hopeaista pölyä...
jossain kilahtaa pieni tiuku.
Kauniita unia!
-Valokki-
" -Meillä on monta sytytettävää lyhtyä, jotta unentuojat näkevät kulkea"
Samalla nousemme korkeammalle ja korkeaammalle, kotipihan kuuset näyttävät jo tikuilta.
Vieressä lentävä, pieni valo-otus jatkaa,
" -Nyt meiltä on loppunut, kuunkajon hopeahile, jolla lyhdyt saadaan loistamaan.
Meidän täytyy lentää, ihan kuunsillalle saakka hakemaan sitä lisää"
Ihme kyllä pelko, eikä jännitys hiivi mieleen, olo on kevyt, ilmava ja iloinen.
-"Kuunliljat ovat, vallan mainioita kuunhile valaisimia"
Minulle kerrotaan, samalla ohitamme tähtisumun, sekä kirkkaanvärisen sateenkaaren,
joka etsii eilistä sadepilveä.
Kuunsilta lähenee, kuinka kaunis se onkaan,
hopeaista hilettä pinnallaan, kuin kevyttä ensilunta.
Kuukin on ihmeellinen, ystävällisen näköinen, se hyräilee,
matalalla rintaäänellä, hiljaa, lempeää laulua.
Kauhomme pienet astiat piripinnalleen, hienoa loistavaa, kiiltävää hilettä.
Juuri kun olen saamaisillani astiani täyteen, jalkani lipsahtaa ja putoan, putoan,
liidän, leijun, keinun tups...
Aamulla herään, kävelen terassille, siellä teekuppi nököttää juomattomana.
Muutama kärpäsraukka, uiskentelee pinnalla. Villapeitto on keskellä pihaa mytyssä.
Menen kukkapenkin luokse, hipaisen kuunliljan kukkaa, sormeeni jää, hopeaista pölyä...
jossain kilahtaa pieni tiuku.
Kauniita unia!
-Valokki-
Hei, mitä ihmeen ihanuutta tämä on??? Olen silmät ymmyrkäisinä, haltioituneena - lensin itsekin...ja ihanat kuvat. Mystinen juttu ja olen myyty kai kuvaa tunnetilaani parhaiten juuri nyt. Hienoa mennä nukkumaan, kenties saan tästä kiinni minäkin - toivon kovin :)
VastaaPoistaKiitos - olet huippumimmi!
Toiset on unien näkijöitä. Mukavaa kun annat meidän osallistua :)
VastaaPoistaHuoh! Niin herkät kuvat, taas aivan nappiin noihin unikuviin :-D
VastaaPoistaTämä taitaa olla ehta tarina, juuri sellainen joka lapsena sai silmäni ymmyrkäisiksi. Olenkin kaivannut isosiskon kertomia huimia seikkailuja. Niistä ei jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä puuttunut. Kiitos kultaseni, niin kaunista.
VastaaPoistaSari, kiitos;) tämä on satua, joka alkoi päässäni elää, kun katselin kuunliljoja. Pikkusiskoni, arvasikin, että iltasadut ovat palanneet takaisin. Aivan kuin lapsuudessakin. Kerroin hänelle pitkiä tarinoita iltaisin.
VastaaPoistaisopeikko, tämä olisi voinut, ihan hyvin olla unenikin, arvaas vain millaisia muistiinpanoja ruskeassa kirjassa on unistani. Olen oikein hyvilläni, jos joku jakaa unimaailmani kanssani. Minusta unet ovat mielenkiintoisia ja mystisiä. Aivan kuin alitajunta, yrittäisi opettaa meitä, unen sadun keinoin.
VastaaPoistaMags, Pidän itse noista kuunliljan kuvista hirveästi, laitoin jo osan niistä aiemmin valokuvasivuilleni. Minulla on aika vilkas mielikuvitus, ehkä se pujahta uniinikin.
VastaaPoistaValoru, arvasin, että tunnistaisin ehtan iltasadun. Olit aikoinaan niin kiitollinen satuilujen kuuntelija. Kun näin innosta palavat silmäsi ja kuinka kuljit sadun maailmaan, innostuin itsekkin. Välillä sitä ihan uskoi, että oli ollut tarinassa mukana;)
VastaaPoistaKaunista, sanoin ja kuvin. Tulen lukemaan tämän uudelleen vielä illalla, ennen nukkumaanmenoa, ja jatkan tarinaa omassa päässäni, kuljen keijujen kera koko yön. Kiitos. :)
VastaaPoistaAnskukka, kiva kun pidit "iltasadustani". Vilkas mielikuvitukseni ja unieni maailma on yhdistelmä, joista riittää tarinaa. Nyt olen ollut niin työn lyömä, ettei ole jaksanut kirjoittaa. Mutta kyllä se siitä, kun taas vauhtiin pääsee;)
VastaaPoista