Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




lauantai 31. heinäkuuta 2010

Kollaaseja

Pää on väsynyt, ei pysty muodostamaan ajatuksia,
siispä laitankin vain kuvia tänne.






Hyvää viinkonloppua kaikille!

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Unentuojien hopeahilettä

Kuun hento heijastus, valaisee tumman maiseman, uni ei tule silmään.
Keitän kupillisen mausteteetä, sekoitan mukaan lusikallisen hunajaa.
Sukat makkaralla, tallustelen olohuoneeseen.
Käärin lämpimän huovan ympärilleni, menen terassille ja istahdan puutarhatuoliin.
Katselen ympärilleni, luonto on niin vihreää. Ilma lempeän lämmin, tuuleton.
Puiden lehdillä pieni aavistus tulevasta syksystä.
Kukkapenkit ovat vehmaita, kuunliljat ovat kasvaneet isoiksi puskiksi.
Viime viikolla, ne avasivat pitkiin varsiin kauniit, hennot kellokukat.

Silmissä painaa jo uni, kellokukat näyttävät aivan kuin valaistuilta.
Hohtaako kuu niihin?
Pienet siivelliset olennot lentävät kukasta toiseen, sen jälkeen kukat hehkuvat.?
Jostain kuuluu vienoa musiikkia, kuin pieniä tiukuja?
Yritän hieraista silmiäni, mutta musiikki valtaa mieleni.
Joku sanoo vierelläni "Tule mukaan", tartun pieneen ojennettuun käteen.
Samassa katselen jo maisemaa ylhäältä käsin.


" -Meillä on monta sytytettävää lyhtyä, jotta unentuojat näkevät kulkea"
Samalla nousemme korkeammalle ja korkeaammalle, kotipihan kuuset näyttävät jo tikuilta.
Vieressä lentävä, pieni valo-otus jatkaa,
" -Nyt meiltä on loppunut, kuunkajon hopeahile, jolla lyhdyt saadaan loistamaan.
Meidän täytyy lentää, ihan kuunsillalle saakka hakemaan sitä lisää"


Ihme kyllä pelko, eikä jännitys hiivi mieleen, olo on kevyt, ilmava ja iloinen.
-"Kuunliljat ovat, vallan mainioita kuunhile valaisimia"
Minulle kerrotaan, samalla ohitamme tähtisumun, sekä kirkkaanvärisen sateenkaaren,
joka etsii eilistä sadepilveä.

Kuunsilta lähenee, kuinka kaunis se onkaan,
hopeaista hilettä pinnallaan, kuin kevyttä ensilunta.
Kuukin on ihmeellinen, ystävällisen näköinen, se hyräilee,
matalalla rintaäänellä, hiljaa, lempeää laulua.
Kauhomme pienet astiat piripinnalleen, hienoa loistavaa, kiiltävää hilettä.
Juuri kun olen saamaisillani astiani täyteen, jalkani lipsahtaa ja putoan, putoan,
liidän, leijun, keinun tups...

Aamulla herään, kävelen terassille, siellä teekuppi nököttää juomattomana.
Muutama kärpäsraukka, uiskentelee pinnalla. Villapeitto on keskellä pihaa mytyssä.
Menen kukkapenkin luokse, hipaisen kuunliljan kukkaa, sormeeni jää, hopeaista pölyä...
jossain kilahtaa pieni tiuku.

Kauniita unia!
-Valokki-

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Viljapeltoja ja unituokioita

Olen katsellut työmatkallani lainehtivia, kauniita viljapeltoja.
Aavistus kullankajoa jo näkyvissä.
Työviikko on sujahtanut joutuisasti ja hyvin alkuun.
Lomasta jäi paljon kivaa muisteltavaa, sekä kasa valokuvia,
joiden lajitteluun, voi käyttää sitten ikäviä harmaita syysiltoja.


Kerron muutaman, lyhyen kummallisen unen jotka näin viime viikolla.
Ensimmäisessä unessa, joku sanoi minulle 
"Sinun täytyy kysyä neuvoa valontuojilta"?
Ihmettelin hieman, koska valontuojat minulle outo käsite, mutta lähdin matkaan.
En päässyt pitkällekkän, kun eteeni pomppasi kääpiö,
jolla oli vain pelkät mustat kumisaappaat yllä. (oijoi:()
Kun yritin kysyä häneltä "valontuojista"
hän nappasi jostain ison käyrätorven ja ryhtyi soittamaan jazzia, posket pullollaan.
Sanoin "En edes pidä jazzista"
Kääpiön ympärille ilmestyi oikein kääpiö orkesteri,
aina kun meinasin avata suuni, jazzi alkoi pauhaamaan.
Turhautuneena luovutin.
Hölmön hassu uni :)

Ja aina vain oudommaksi menee:)
Unessani oli olemassa vaihtopäitä ja aivoja,
joita saattoi vaihdella, aina tarpeen vaatiessa.
Olin heti innokas vaihtamaan pääni uuteen ehompaan,
mietin kyllä, että mitenkähän tässä oikei käy, kun päätä on joku muukin käyttänyt?
Mieheni ei suostunut päätään vaihtamaan, vaan sanoi, että pitää omansa.
Sitten hän ryhtyi vimmatusti kaasuttelemaan, meidän maastoautolla,
pitkin mutkikasta hiekkatietä, peruutusvaihteella?
Istuin kyydissä, mietin etteivät vain varavaihtopäät jää alle.

Näissä kummassakin unessa on nähtävissä ehkä, jokin symbolinen viesti.
Jota voin pohdiskella.

Keveää, iloista viikkoa!
-Valokki-

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Viimeinen lomaviikonloppu

Luonto on hellinyt minua lomallani, ilmat ovat olleet, niin  kauniit. 
Tuntuu, että olen ollut poissa töistä kauan aikaa.
Viimeisellä lomaviinonlopulla, oli ohjelmaa paljon.


Perjantaina tyttäremme, kutsui meidät syömään. Pöytä oli katettu kauniisti, saimme nauttia maittavasta ateriasta, mukavassa seurassa. 
Juhlistimme samalla iloista asiaa, tyttäreni saamaa erityisopettajan virkaa.  
Pienet palleroistet käsivarret ja siloposket olivat taas niin suloisia, 
mummin polvet olivat lujilla konttimisen seurauksena.

 

Lauantaina juhlimme, vanhimman poikamme, tyttären 2-vuotis syntymäpäiviä. Suloinen kiharapää, iloiset tummat silmät ja vikkelät pienet jalat. Poikani oli väkertänyt, hienoja voileipiä ja valmistanut täytekakun, joka oli suussa sulavan makeaa. Oijoi! äiti oli ylpeydestä sykeröllä.


Illaksi meidät oli kutsuttu sisareni luo iltaa viettämään. 
Naposteltavia notkuva pöytä, raikkaan ihanan boolin kera. 
Kelpasi siinä ihastella, tyyntä kesäiltaa.
Kuvailimme hämärtyvässä illassa kynttilöitä ja kukkasia. 
Saimme myös hienon auringonlaskun, maisema vain ei ollut oikein kuvauksellinen, 
mutta värin olivat mitä hienoimmat.

 Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

torstai 22. heinäkuuta 2010

Uni, "kulkija"

Kävelin unessa, pienen kylän läpi, aurinkoisena kauniina päivänä. 
Kylässä oli rauhallinen tunnelma, vanhoja punaisia puutaloja, sekä piha-aittoja.
Talojen pihapiireissä kasvoi isoja vehmaita puita, jotka varjostivat mukavasti.
Erään talon pihassa näin naisen "lähteellä". 
Lähteeltä se näytti kirkas kimmeltävä vesi,
ympärillä paljon kauniita vihreitä kasveja. 
Naisella oli yllään sammalenvihreä puku, sekä pitkät tummat hiukset. 
Nainen oli kumartuneena veden ääreen, pudotellen veteen persilja nippuja.
Katselin häntä tovin, sitten jatkoin matkaa.


Kävelin hiekkatietä, jonka reunoilla kasvoi vehmaat kukkaniityt. 
Aurinko paistoi suoraan vastaani, oranssina pallona, lämmittäen kasvojani.
Auringonvalo värjäsi hiekkatien pinnan ja maiseman kullan /oranssin sävyiseksi.
Tovin kuljettuani, tulin tien risteykseen, hiekkatie loppui. 
Edessä oli valtatien tapainen, mietin kumpaan suuntaan jatkaisin.

Samassa mutkan takaa kaarsi, kovalla vauhdilla turkoosin sininen bussi.
Bussin seinät olivat kuin vettä, läpinäkyvät.
Matkustajat näkyivät kokonaan, istuimineen päivineen.
Bussin kylkeen oli kirjoitettu jotain, kirkkaan keltaisin kirjaimin.
Se hujahti ohitseni vauhdilla, roiskauttaen samalla päälleeni paljon,
viileää kirkasta vettä.
Haukoin henkeäni, olin läpimärkä. Mihin jatkaisin?


Ajattelin kääntyä ja kysyä neuvoa vihreäpukuiselta naiselta. 
Samalla näin tien toiselle puolelle jatkuvan polun tapaisen,
joka oli sammaleiden peitossa.
Lähdin kulkemaan polkua, se oli pehmoinen ja painui mukavasti jalkojen alla.
Polun varrella kasvoi, isoja vanhoja puita. 
Näin myös monia, vanhoja harmaantuneita rakennuksia.

Seuraavaksi tapasin ryhmän ihmisiä, jotka olivat rakentamassa jotain,
turkoosin sinisestä, materiaalista jonka toinen puoli oli keltainen.
He tekivät vesiliukumäen kaltaista rakennelmaa, joka oli pyöreä rinkula.
Rinkula oli syvennyksessä, johon laskettiin vauhdilla vettä. 
Ensin kaikki näytti hauskalta, mukana pyöri lapsia vedessä. 
Ajattelin hakea lapsenlapsenikin "liukumäkeen",
mutta kun vettä laskettiin lisää, homma alkoi näyttää vaaralliselta. 
Mukana pyörivät lapset, kävivät pinnan alla.
Katosivat kokonaan välillä näkyvistä, vaikka vesi oli kirkasta.
Olin huolissani, pelkäsin heidän hukkuvan.
Lähellä oleva henkilö, jonka kasvoja en voinut nähdä.
Hän lupasi kyllä huolehtia lapsista, heillä ei olisi hätää.
 Hänellä oli huppumainen vaate yllään, kuin entisajan munkeilla.
Ääni oli rauhoittava ja ystävällinen.
Minulle tuli turvallinen olo, lähdin levollisin mielin, jatkamaan matkaa.
Vastaani tuli koira, se ei näyttänyt uhkaavalta. Se oli tungetteleva, sanoin sille.
"Menes nyt siitä koira", ja koskin sen kuonoa.
Siihen loppui kulkuni ja heräsin:)

Unessani, oli paljon voimakkaita värejä, sekä tunnelmia.
Oranssi, turkoosi, keltainen, sammalenvihreä.
Lämmin auringonpaiste, raikas vesi. Pehmoinen sammal jalkojen alla.

Toivonkin kauniita, värikkäitä iloisia ja ihmeellisiä unia kaikille!, viikonloppua odotellessa.

-Valokki-

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Mitä toivoisin?

Mitä toivoisin jos voisin? 
Jos kaiken toivomani saisin?
Toivoisinko paljon rahaa, että voisin mättää herkkuja ilman isoa mahaa?
Toivoisinko, että vierelläni olisi komea lihaskimppu, joka palvoisi minua
ja minulla olisi Pamela Anderssonin vartalo?.
Mikä toive tekisi minut onnelliseksi?
Maailmanrauha?, se varmasti tekisi.
Entäs, se että ihmiset oppisivat kunnioittamaan luontoa ja toisiaan.
Kyllä, siitäkin tulisin onnelliseksi.
Mutta, minun pienestä taikalampustani, ei ehkä milloinkaan, tulisi niin isoa 
lampunhenkeä, joka nämä toiveet pystyisi toteuttamaan. 

Saavuttaakseni unelmani ja saadakseni toiveeni todeksi, ehkä en tarvitse lampunhenkeä?
Olen pohtinut paljon, toiveita, tavoitteita, elämää ja onnellisuutta.
Nyt varsinkin, pohjustaessani, unelmilleni siivet antavaa omaa aarrekarttaa,
Runotalon Sarin Aarrekarttamaailmassa.
Allaolevasta linkistä voit, halutessasi tutustua blogiin.

Unelmia ja toiveita voimme oppia toteuttamaan,
jos löydämme oikean tien ja tavan kulkea.
Kerronkin, teille seuraavassa postauksessa, unen, jossa olin
"kulkija", uni oli mielestäni kaunis.
Paljon hyviä, ihania, iloisia, onnellisa unelmia kaikille!
-Valokki-

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Outoakin oudompaa univiestiä


Unessa ,seisoin vilkasliikenteisen kadun varrella, odottamassa, 
että voisin ylittää suojatien. 
Päälläni oli sininen aamutakki, jota olen käyttänyt usein kun olen kipeä.
Kävellessäni suojatien ylitse, pohdin mitähän ihmiset mahtavat ajatella,
räjähtäneestä olemuksestani, tukkani hassotti sinne tänne.
Menin kadun toisella puolella olevaan rakennukseen, 
se oli ravintola, tai sen tapainen.
Pikkusisko, siellä teki kauniita pöytäkattauksia.
Ne olivat värikkäitä ja erikoisia.
Hän sanoi "Askartelua, näpertelyä" kasvot iloisessa hymyssä.
Sitten olinkin taas kadun toisella puolella, odottamassa liikennevalojen vaihtumista.
Odotin kapeassa porttikongissa, ohitseni ajavasta autosta,
linksahti pyörä oudosti sivuun, sen oli pysäköitävä kadun varteen.
 Samassa olinkin jo omassa autossani, kääntymässä liikenne valoista oikealle.
Kadunkulmassa olevan ravintolan ikkunasta ihmiset viittelöivät,
ymmärsin että autossani oli jotain hullusti .
Ohjasin kadunkulmasta oikealle ja pysäköin bussipysäkille.
Menin katsomaan autoni etuosaa, oikeanpuoleiseen valojen syvennykseen,
oli tarttunut pieni kettu, jolla oli käpy korvassa. 
Otin sen käteeni, se oli noin 30 cm pitkä ja 
aivan vahingoittumaton. Se oli kauniin ruskea, vatsapuolelta vaaleampi.
Se hykersi tyytyväisenä, kun silittelin sen kiiltävää karvaa.

Kävelin ravintolaan, josta ihmiset olivat viittelöineet, näyttämään mitä olin löytänyt.
Ovessa vastaan tuli nainen, jonka kasvot oli maalattu kirkkaan vihreällä värillä,
hänellä oli pikimusta tukka. Hän sanoi jotain, kun näytin kettua hänelle.
Menin sisään ja esittelin kettua myös muille.

Kävellessäni autolle huomasin, että lapsenlapseni oli myös mukanani,
sekä hänen turva istumensa, joka oli asennettava autoon.
Mietin kuumeisesti, kuinka saan asetettua lapsen ja turva istumen autoon,
kun en voi laskea kettua kädestäni maahan.
Pelkäsin sen katoavan.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Lähden katselemaan uusia unia, luonnonrauhaan.
-Valokki-

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Naisen parasta ennen päivä?

Kesä on kauneimmillaan, aurinko paahtaa kuumaa asfalttia, tuuli kiitää keltaisilla rypsipelloilla.
Rekkakuski Hanski, nauttii kesästä, lämmin ilma on saanut tyttöset teiden varsilla,
pukeutumaan kesäisesti, voi mikä ilo silmille. 
 Oma vaimo kotona on ihan mukava, nättikin, mutta voihan sitä katsella kaunista työn lomassa.
Alla uusi ajopeli, hevosvoimien jylinä konepellin alla, hopeiset liekin kuviot rekan kyljessä. 
Hanski kaasuttelee vauhdilla, kohti keski-ikää,
hiukset hieman harvenneena otsalta, testosteroni suonissa kihisten.


Alma, keski-iän kukkanen, nauttii tien pientareella kurjenkellojen loistosta, kameran kanssa.
Ottaa kuvakulmia, sommittelee, voi kun ne ovat kauniita.
Rypsipelto taustalla tästä saisi hyvän kuvan, jos vähän vielä kumartuisin tuonne suuntaan.. 
Juuri silloin kaartaa rekka mutkasta, tuutaten, tyt-ty-tyyyyy!
Tälläinen yllättävä ääniefekti, pilaa Alman aamulla vaihtamien sloggien pinnan.
Kiukkuisena käännähtää, kasvoilla välähtää, omalle miehelle niin tuttu "Justiina ilme"
"Mikä himputin kaheli?, enhän ole edes tiellä, kyllä siitä mahtuu, isompikin persoona!"


Samana päivänä, Alma ja oma armas Eetu lähtevät kaupunkiin ostoksille.
Rekkakuski Hanski huristaa vastaan, Eetu nostaa kättä.
"Hanski siinä meni, eikös olekkin hieno uusi rekka?!
Hanski on tuntematon Almalle, hän kertoo Eetulle sloggien kohtalosta ja tuuttuttelusta.
"Minäpäs soitan Hanskille", Eetu tuumaa.
" Hei Hanski! olet kuulemma tänään tuututellut jollekkin kukkaistytölle tienvarrella"
Hanski tuntuu ihmettelevän, mistä Eetu voi sen tietää. 
Hetken kuluttua, Eetu räjähtää nauruun, sanoo odota vähän, en kuule.,sanoppa uudelleen.
Laittaa puhelimen kaiuttimen samalla päälle ja sieltä se tulee, ihan livenä Alman korviin.
"Joo, katsoin, että siinähän oikein typyynen menee, olin jo ehtinyt painaa räikkää, kun kohdalla huomasin, että eihän se enää niin typyynen ollutkaan"
Jatkoa seurasi, mutta avoimesta ikkunasta puhaltava tuuli, 
sensuroi armollisesti tekstin Alman korvien kuulumattomiin.
Eetu kyllä, myöhemmin ystävällisesti selvensi, että sisältö oli suurinpiirtein se.
Että parasta ennen päivämäärä, oli tainnut mennä umpeen Almalta.

Eetu antoi Hanskin kertoilla ja tuumasi sitten lopuksi,
"Joo ja tiedäkkö mitä? Sattu se typyynen olemaan mun vaimoni, joka istuu tuossa vieressä."
"Laitoin muuten, äsken puhelimen kaiuttimen päälle.
On muuten, vaimolla metsästyskortit ja haulikkokin,
että on aika paha tulla nyt kippailemaan soraa meidän pihalle."
"Näyttää niin kiukkuiselta, että voi haulit ropista pian rekan kylkeen".
Toisessa päässä tulee hiljaista hetkeksi, sitten alkaa armoton sadatus tulva. 


Tämä tarina on tosi tapaus.Todellisuus on taruakin "hauskempaa."
Herättäen ajatuksia, kiukkuisiakin, osaksi surullisia. 
 Usein miehet, tuntuvat ajattelevat naista hyödykkeenä,
jonka parhaimmat päivät, he pystyvät määrittelemään.

 Keski-iän Alma sensijaan, tuntee elävänsä elämänsä parhaimpia päiviä. Nauttien!




tiistai 13. heinäkuuta 2010

Neljä päivää aikamatkaa

Sain viettää neljä päivää, kahden sisareni ja äitini kanssa lapsuuden kodissani.
En muista, että olisimme olleet lapsuuteni jälkeen, ihan vain me neljä kotitalossani.
Me jäimme mökkiin elämään aikanaan, kun isäni kuoli vain 48 -vuotiaana,
minun ollessani 7 -vuotias, nuorin sisareni 2,5 ja vanhempi 10.

Neljä päivää aikamatkaa, aikaan jolloin kesä oli perhosia, aurinkoa
hetki siinä olevassa, ei seuraavassa, tulevassa, murheissa, suunnitelmissa.
Päivät pumpulipilviä, aika jotain, jolle en tiennyt vielä nimeä.
Ikävä ja suru hetken häivä, joka oli jo menossa tultuaan, kääntyi vain ja käväisi.

Löysin lapsuuden kotini komerosta puisen laatikon, jossa isäni säilytti parran ajo välineitään. 
Kanteen sisäpuolelle isä oli kirjottanut nimeni, oi.. en ollut sitä aimmin nähnyt.
Silittelin tekstiä kauan, "viesti isältä" olisin niin halunnut tuntea isäni aikuisena,
viettää aikaa hänen kanssaan.
Isän ikävä siinä tuli, lapsenomaisesti ajattelin, jospa saisin tavata hänet edes yhden kerran vielä.
 Mitä sanoisin, kertoisin, kertomista olisi niin paljon, ettei siihen yksi tapaaminen riittäisi.
Jos saisin edes sanoa, että kaikki on hyvin.

Tätä polkua pitkin pinkaisin maailmaan, nuoruuden innolla, taakseni katsomatta.
Etsimään, onnelisuutta, rakkautta, elämää, vapautta kaikkiea jännittävää!
Juoksin tosi pitkän matkan, mutkan kautta, kuoppaista polkua, jossa satutin itseni pahastikkin.
Palasin takaisin ymmärtäen, onnellisuus ja vapaus ovat ihmisessä itsessään.
Rakkaus on kaikessa meitä ympäröivässä.

Äitini positiivinen elämän asenne, on ollut opettelemisen arvoista.
Kaikista sisaristani olen kiitollinen, heidän rakkauteensa saatan aina varauksetta luottaa.
Heidän seurassaan olen kokonainen, saan olla oma "hassu" itseni.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Pisaroivan raikas aamu ja unimaailmaa

Heräsin sateen ropinaa, ihanaa ajattelin. 
Luonto ja minä kaipasimme jo vettä ja viileyttä.
Kuuntelin tovin sateen kulkua katolla, vesikouruissa. 
Päätin tehdä tibetiläiset voimistelu/jooga liikkeeni terassin raikkaudessa, 
kuten muinakin aamuina.
Vedin syvään keuhkoihini raikasta ilmaa, oi kuinka virkistävää.
Viileä tuuli hiveli kasvoja, linnut lauloivat lehvistöissä.
Juuri kun olin saanut väännettyä, itseni naama punaisena,
peppu täristen vaikeimpaan asentoon,
  huomasin sinisissä haalareissa miehen, tontin reunus pusikossa.
Viemäri remontti miehet!olin aivan unohtanut heidät. 
Olen vielä sen verran noviisi, liikkeiden suorittamisessa, etten kaipaisi yleisöä.
Tonttimme on todella rauhallinen, joka puolelta puustoinen.

Noh, revin ryhtiä ja joogasin loppuun.
Aamupalalla ajattelin unimaailmaani, sen kiehtovia kiemuroita.
Kerron yhden unistani, jonka näin viime syksynä.

Unessa hääräsin, jossain vieraan talon keittössä, talo oli vanhan mallinen.
Viereisestä huoneesta ryntäsi hätääntynyt nainen.
Hän tarvitsi kiireesti apua jollekkin, juoksin hänen peräänsä, toiseen huoneeseen.
Lattialla makasi nainen mahallaan, hän oli pudonnut jostain, ainakin luulin niin.
Hänellä oli ruskeat pitkät, hieman taipuisat hiukset ja ruskea villatakki.
Heti huoneeseen astuessani, huomasin että hän oli luonnottomassa asennossa.
Kädet ja jalat olivat vääntyneet pahaan virhe asentoon.

Varovasti käänsin naista oikeain päin, sitten nostin hänet käsivarsilleni.
Kävelin kirkkaan kauniin joen rantaan, laskeuduin polvilleni veden ääreen.
Huljuttelin naista kirkkaassa vedessä, käsieni varassa.
Nainen hymyili, hänen jäsenensä muuttuivat siroiksi, hän näytti ihan barbie nukelta.
Naisella oli kirkkaan siniset silmät, hänen hiuksensa leijuivat vedessä valtoimenaan.
Taivas heijastui vedestä, saman värisenä kuin hänen silmänsä, turkoosin sinisenä.
Ajattelin mielssäni, voi kun hänestä saisi kauniin kuvan, ihan satumaisen.
Nostin naisen ylös ja kuivasin hänet valkoiseen paksuun pyyhkeeseen.
Kuulin korvissani "kiitos" kun heräsin.
 Viileää, veden raikasta tuulta!


tiistai 6. heinäkuuta 2010

Leppoista ja lämmintä

Rauhallinen pitkä viikonloppu mökillä, ilman pakko rutiineja.
Aurinko helli, lämmin etelätuuli vei itikat mennessään.
 Lauantaina saimme pieniä vieraita.
 Liljan kanssa ihailimme aaltoja ja uitimme varpaita rantavedessä.
Mummi sai kertoa siitä, 
kun oli pieni ja laulaa lastenlauluja, joita oli laulanut.
Paappa valmisti sillä aikaa mehevät lättykestit.
Luukas viihdytti vieressä, narskutellen kaikkia neljää hammastaan yhteen.


Sain neljän päivän aikana oikein kunnolla loman syrjästä kiinni.
Liskomaista liikehdintää esiintyi lähimaastossa,
näin neljä kyykäärmettä viikonlopun aikana. hrrr ;(

Aurinko energiaa kaikille!

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Unessa nähty

Aikaisemmin olen jo kertonut, että unimaailmani on kovin vilkasta. 
Eräs uneni kertoi paikasta,
jonka olemassaolosta en aikaisemmin tiennyt, vain nimi tuli unessa esiin. 
Iguazu, ajattelin että mikä ihmeen nimi. 
Harmittaa, kun en muista unesta muuta.
Katselin seuraavalla viikolla televisiota ja sieltä se putkahti. 
Tämä paikka on Unescon maailmanperintöluettelossa. 
Argentiinassa, Brasilian ja Paraguayn rajalla ja sitä ympäröi subtrooppinen sademetsä.

Kaunista eikö vain?


  Hyvää viikonloppua kaikille!