Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Uskalla

Usein pelkäämme uutta ja outoa, takerrumme vanhaan ja turvalliseen.
Vaikka tiedämme monen mahdollisuuden, kulkevan ihan ohitsemme.
Tarvitsisi vain astua, kulkea eteenpäin. Taakseen katsomatta, pelkäämättä.

Uskalla astua uusista porteista, vuosisatojen viisaus kulkee vierelläsi.
Uskallusta olla rohkea!
-Valokki-

6 kommenttia:

  1. Ihana kuva, sopii hyvin tekstiisi. Miten totta, elämä kysyy rohkeutta. Joissakin asioissa saa vielä valita ollakko vai ei, joskus on vain oltava tai murruttava :(

    VastaaPoista
  2. Valoru, tai sitten jähmettyy ei osaa/uskalla valita uutta tapaa tai tietä. Lopuksi muuttuu vanhaksi muuriksi jonka köynnökset peittävät, tai murtuu. Minulla on jo vähän muurimainen olo :) Suorastaan tiiliskivi.

    VastaaPoista
  3. Viisas ajatus sovitettuna kauniiseen kuvaan, näinhän sen pitäisi olla, pitäisi omaksua uutta ja uskaltaa. Useimmiten vain tuttu ja turvallinen ovat minun tieni. Jos jotain uutta uskaltaa kokeilla, huomaa useimmiten, että eihän se niin kamalaa ollutkaan.
    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Ensimmäinen ajatus, joka tuli ajatuksesi luettuani oli, että "Amen!" eli totisesti, niin se on. Sitten alkoivat mielessäni nämä tyypilliset pelokkaat jahkailut, että tuon sanan käytöstä voivat loukkaantua sekä kristilliset että ei-kristilliset. Ja minä kun vain halusin ilmaista sen hetkisen kokemuksen. Kyllä blogeissa kommentoiminen on haastavaa ja monasti rohkeuttakin vaativaa...

    VastaaPoista
  5. Manteli, uutta on helppoko ehkä omaksua ja kokeilla, ellei se vaadi kovin suurta riuhtaisua irti vanhasta, tutusta ja turvallisesta. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle myös, lähetän hyvää mieltä ja paljon keveää leppoista oloa.

    VastaaPoista
  6. Kiki, olen seissyt elämässäni usein "valintojen portilla" uskaltamatta astua eteenpäin. Vaikka paikoilleen jääminen on ollut tuskallisempaa.

    Alussa säikähdin usein omia kommenttejani, koska ihmiset eivät tunne minua ihan oikeasti, eivät tapaani puhua. Pelkäsin, että tulisi väärinkäsityksiä ja joku loukkaantuisi. Mutta toivon kovasti, etten ole loukannut. Tarkoitukseni on aina jakaa hyvää mieltä ja iloista energiaa.
    Rohkeasti vain kommentoimaan :)

    VastaaPoista