Yllätyspokaali

Tällaisen ihanan yllätyspokaalin sain Marja-Leenalta
Kiitos vielä paljon Marja-Leena, otan sen ilolla vastaan.

Tarkoitus olisi kertoa 8 asiaa itsestäni. Sekä jakaa tunnustus 8 blogin pitäjälle eteenpäin.

Yritän kertoa sellaisia asioita joita en ole jo  tuhannesti täällä kertonut.

voi olla hieman vaikeaa :) hmm mietitäämpäs.
Valokuvausharrastukset, korujen punomiset, siskot, lapset ym olen jo pajattanut täällä.

1.
Haluaisin elää "omantuntoni", mukaan.
Saastuttamatta tai kuluttamatta luontoa turhaan.
Tehdä oikeanlaisia valintoja, jotka eivät vahingoittaisi  ympäristöä ja ihmisiä.
Haluaisin auttaa muita ihmisiä, apua tarvitsevia.
Tehdä jotain mikä lisäisi onnellisuutta.

2.
Olisin halunnut nuorena näyttelijäksi.
Kaikista eniten inhoan ja jännitän nykyään esillä  oloa.
Keskipisteenä kakistelu, saa minut lähes paniikkikohtauksen partaalle.

3.
 Minulla on jonkinasteinen lukihäiriö, sen huomasi tyttäreni joka on erityisopettaja.
Sujuvasti olen tähän asti lukenut ja kirjoittanut väärin, niin teen jatkossakin.
Toivottavasti saatte teksteistäni selvää. Äidinkieleni on kyllä ihan hepreaa. Soryyy :(

4.
Haluaisin asua vanhassa punaisessa maalaistalossa.
Minulla olisi iso navetta jossa olisi lampaita, kanoja, lehmä ja hevonen.
Muutama pieni possu voisi olla, vaikka ne haisee pahalle.
Syödä en kyllä niitä haluaisi.
Pellolla olisi iso kasvimaa,  talon ympärillä vanhoja puita.
Rakastan kyllä nykyistä kotiani, mutta tuo olisi unelmani.
Haluaisin elää yksinkertaista ja kiireetöntä elämää.

5.
Olen käynyt "emäntäkoulun", jossa kokattiin ja lapioitiin lehmänkakkaa.
 Minusta ei tullut hyvää kokkia.
(Ruokaa siellä kyllä kokattiin ja navetassa lehmänkakkaa lapioitiin)

6.
Kirjoitan sekä oikealla, että vasemmalla kädellä.

7.
Minulla oli "oravan " etuhampaat jotka olivat ristissä.
Oikomishoito hampaisiin tehtiin aikuisiällä.
Tuskallinen kokemus, minulle ja kukkarolleni.

8.
Uskon, että positiivisia ja iloisia asioita voi vetää puoleensa
mangneetin tavoin ja saada ne lisääntymään elämässään.
Työtä sen eteen kyllä pitää tehdä rankasti, joka päivä.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin

Valorulle

Kaarnikalle

Seijamarjatalle

Tulentekijä Tuikulle

suven keijulle

apilalle

Pitsit sekaisin

mustalle leskelle

-Valokki-

Toisenlainen Vappu

 Istun mökin terassilla

Aamuaurinko kulkee peilityyntä järvenpintaa. Uneliaat linnunlaulupuut ojentavat
paljaita oksiaan aurinkoa kohden, imien lämpöä itseensä.
Suolta kantautuvat kirkkaat kurkien äänet.
Ympärillä metsä kuhisee lintumaailman pikku asukkien innokasta touhua.
Mutkikkaat kauniit sävelkuviot seuraavat toistaan, sekoittuen soljuvaksi poljennoksi.
Sammakoiden pulputtava, nouseva ja laskeva laulukuoro toimii taustabassona.
Tässä hetkessä huoli ja kiirekkin unohtavat tehtävänsä,
valahtavat mielestä terassin lämpöisille laudoituksille.
Jäävät ihailemaan luonnnon kauneutta, kulkevat saunapolkua järvelle.
Katoavat sitten hiljaa tanssien veden pinnan valokiteiden kanssa.
Aika katoaa, jopa minä tekokuituisessa fleece asussani ja teflon pintaisessa takissani,
tunnen olevani osa tätä suurta kaunista kokonaisuutta.
Se hyväksyy minut ehdoitta, asetamatta muita vaatimuksia kuin etten vahingoittaisi sitä.
 

 Illalla palaan mökkireissultani leppein ja rentoutunein mielin.
Seuraavassa hetkessä istun ambulanssissa, matkalla sairaalaan, sydän huolesta solmussa.
Armeijasta kotiutunutta poikaani kiidätetään ensiapuun.
Valtaisa päänsärky ja oksentelu, sekä yleistilan lasku vaikuttavat vakavalta.
Kokeiden jälkeen saamme onneksi varmuuden, ettei mistään henkeä heti
uhkaavasta ole kyse. Tulehdusarvot ovat normaalit, eikä ole lämpöä.

Lääkärin mielestä kyseessä on  paha migreenikohtaus.
Tuhdin lääkityksen jälkeen, palailemme pikkutunneilla kotiin.

 

 

Seuraavana päivänä sama alkaa uudelleen ja joudumme ensiapuun.
Nyt myös selkä on kipeä, neljän tunnin ja monen pillerin ja piikin
      jälkeen palaamme kotiin, pussillinen lääkkeitä mukana.

Diagnoosi sama, lisättynä armeijassa aiemmin loukatun selän oireilulla?

Illalla pojan olo on aika hyvä, vaikka päänsärky odottelee taustasärkynä.

Tänään makuuasennossa olo on siedettävä,
mutta pian ylösnoustessa olo kuitenkin muuttuu huonoksi,

pääkipu  ja selkäoireet palaavat heti takaisin.

Matkustaminen varuskuntaan bussilla ei tule nyt kysymykseen,

lääkäri kirjoitti eilen myös matkustuskiellon.
Terveyskeskuslääkärit eivät kuitenkaan halua kovin pitkälle setviä potilaan tilaa,
koska potilas kuuluu varuskunnan terveydenhuollon piiriin.
Huomenna hoitovastuu siirtyy varuskunnan lääkärille,

joka toivottavasti laittaa lapseni kunnolla tutkimuksiin.

Toivon, että  potilasta ei myöskään lähdetä retuuttamaan yli 400 km päähän,

vaan tutkimukset suoritettaisiin kotipaikkakunnalla.

 

Jossain välissä taidettiin puhaltaa vappupalloja ja paistoin munkkeja. 

 Huoli ja pelkomieli rullaa nyt päässä päällimmäisenä, saaden siellä aikaan melko sekamelskan. 

Toivottavasti kaikki selviää parhain päin.

-Valokki-

25-vuotta

26.4 tuli täyteen 25- vuotta yhteistä taivalta, kuoppineen ja kivineen.

Mieheni ilahdutti kukkakimpulla ja kortilla, pienten vihjailujen innoittamana.

Pohojalaanen miäs ei puhu, eikä pussaa. Luonnonvaroja on käytetty säästeliäästi.

Kortti ja kukat ilahduttivat mieltä mukavasti.

Käyttäkää ihmeessä ihmiset tätä luonnonvaraa mielin määrin, suorastaan tuhlaillen.
Kortin on piirtänyt Ylistarolainen taiteilija Liisa-Cristiina Laaksonen.
Aurinkoa loppuviikkoonne !
-Valokki-

Troijalaiset pääsiäisvieraat ja muuta pääsiäistunnelmaa

Tietokoneeseeni pamahti kaksi kivaa ylläriä viime viikolla, jotka sekoittivat koko masiinan. 

Luulin jo saavani sanoa heippa, kaikille tuhansille valokuvillenikin.

Kaksi Troijalaista virusta jylläsi koneessa, eikä siitä saanut enää mitään tolkkua.

Lopuksi koko masiina pamahti pimeäksi. Voi surkeus.

Ei auttanut kuin tyhjätä koko kone, kaikki tiedostot meni siinä fiuuu.

Onneksi olin siirtänyt valokuvistani ja runoistani suurimman osan

ulkoiselle levyasemalle. Ilman nuorimmaiseni apua, olisin ilman konetta yhä.

Troijalainen oli tehnyt oman kansionsa, myös ulkoiselle levyasemalle, onneksi huomasin sen.

X.ät ja älämölöt, tiedoston nimessä herättivät epäilyni. En avannut sitä, vaan poistin saman tien.

En ole vielä ihan varma, ettei jossain koneeni kätköissä vaaniskele uusia ikävyyksiä.

Onneksi muut pääsiäisvieraani, olivat ilahduttavan mukavia. 

Sisareni Satakunnasta, sekä lähistöllä asuva siskoni. Vietimme osan pääsiäistä yhdessä meidän mökillä. Kaunis keväinen sää helli meitä, luonto tarjosi jälleen parastaan.

 Kurkien kirkkaat äänet, joutsenien huhuilut ja punakylkirastaan huikaisevan kauniit sävelet, 

viihdyttivät meitä aurinkoisina kauniina päivinä. Myös teerien soidinsävelet kaikuivat suon takaa.

Telkät ja sorsat pitivät myös konserttia, tehden hienoja laskeutumisnäytöksiä sulaan veteen.

Mökillä vesi oli noussut lähes portaille saakka, järvi oli viellä osaksi jäässä.

 Perhosia oli kylki kyljessä koivujen rungoilla nauttimassa makoisaa mahlaa.

Sammakoita pulahteli runsaassa rantavedessä ja purojen sammalilla.

Jäät sulivat järven pinnasta aivan silmissä.

Iloista alkavaa viikkoa!

Ps. Tehkää aina kaikista tärkeistä tiedostoista koneeltanne varmuuskopiot.

Koskaan ei tiedä milloin Troijalainen tulee kylään.

-Valokki-

Uni, Saukko

 Ilkeä flunssa on kiusannut minua, joten kerron vain pikkiriikkisen unen.

Unessa minulle ja sisarilleni oli annettu erittäin tärkeä tehtävä.

Nuorimman siskoni oli lähdettävä Tampereelle tehtävän vuoksi.

Minä lähdin vanhemman sisareni kanssa, 

kävelimme vehmaassa vihreässä metsässä.

Tulimme virtaavan joen varrelle, kuljimme joen rantaa pitkin. 

Joessa oli useita mutkia ja siinä virtasi kirkasta vettä.

Äkkiä joessa ui saukko, se sukelsi ja nousi välillä ylös.

 Siskoni kuiskasi "Katso saukko"

Yllättäen saukko ponkaisi joen penkalle ja nousi kahdelle jalalle,

muuttuen sitten mieheksi. Mies seisoi edessämme, puhumatta mitään.

Hän katsoi meitä silmiin, 

muuttui sitten jälleen saukoksi ja sukelsi takaisin virtaavaan veteen.

Jäimme hölmistyneinä ihmettelemään näkyä.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa !

-Valokki-

Kirppari löytöjä ja koskiretkiä

Kevät, lämpenevät päivät ja auringonpaiste lataavat energialla.

Viikolla kävin pitkästä aikaa kirpputorilla, edellisestä käynnistä on jo melkein vuosi.

Kaikenlaista kivaa olisi ollut tarjolla, harkitsin tarkoin valintani. 

Löysin ihanan pullukkaisen pääsiäispupun 1e ja valaisimiini sopivan maljakon 3e

Vaatteissa pidän ruskeasta väristä. Ruskea toppi valkoisin pilkuin ja pitsein lähti mukaan 2 e,

Intianpuuvillainen hellemekko, jossa pitsikoristeet oli kallein 6 e.

Iloisena huokeista ostoksistani palasin kotiin.

Nämä kuvat ovat alkuviikon retkeltäni Isonkyrön sillan koskelle. 

Telkkä pariskunta sukelteli, voimakkasti virtaavassa vedessä.

Telkillä oli jo kevättä rinnassa, niin pää kenossa välillä mentiin.

Takaisin tulomatkalla näin ihania heppoja, kuvasin niitä hätäisesti.

Perjantaina kävin ajelemassa Kriikun myllyllä Ylistarossa,

ihailin hetken hurjana ärjyvää koskea.

Kauniita kuvia ei koskesta saanut, vesi mylläsi ruskeana myräkkänä.

Kriikun mylly on rakennettu 1872, myllyssä on kaikki vanahat vempaimet tallella.

Mylly on hyvin säilytetty ja siellä voi tutustua vanhaan myllyperinteeseen.

Sivurakennuksessa toimii kesäisin kahvila.

 Malkakoskella oli hyrjat vesitryskööt, tässä kollaasissa kuvia suurimmaksi osaksi

rauhallisemmista virtapaikoista.

Virtaavaan veteen kuvastuva taivas, sekä auringon säteet loivat hienoja kuvioita joita tiirailin linssin läpi.

Sain raikasta ilmaa keuhkot täyteen ja hyvän mielen.

Toivon kaikille hyvää mieltä ja iloisia päiviä !
Malkakosken kuvia lisää valokuvamaailma Alfheimin puolella

-Valokki-

Satumaista unta

Vaihteeksi uniin : ) Tämän unen olen nähnyt, jokunen vuosi sitten.

Värit olivat voimakkaat,  tunnelma oli levollinen ja rauhaisa.

Unessa kävelin lapsuuden kotini lähistöllä sijaitsevan järven rantaan johtavalla polulla. 

Järvi oli peilityyni, polun varrella koivuissa loistivat kirkkaan vihreät lehdet.

Ilma oli kaunis, joku seisoi vierelläni ja tarttui minua olkapäähän sanoen.

"Hiljaa, nyt ne tulevat, ei puhuta mitään", seisahduin liikkumattomaksi.

 Kuulin yläpuoleltamme suhinaa.

Taivaalla liiteli isoja merikilpikonnia, ne kiersivät järven yllä.

Laskeutuivat sitten arvokkaasti alas ja sukelsivat tummaan veteen. 

En yhtään ihmetellyt moista, vaan katselin ihastuksissani, näytelmää edessäni.

 Kävelin hiljaa rantaa kohti, jossa iirikset kukkiva keltaisina ryppäinä.

Äkkiä ilman täytti sirkutus, kukkiin ja lehvistöihin lensi kolibrin

värisiä ja kokoisia lintuja. Ne joivat kukista mettä ja lentelivät pääni ympärillä.

Ihailin niitä ääneti, järvelle alkoi hiljaa nousta usvaa.
 Lyhyt ja satumainen uni.

Maailma on mennyt niin ihmeelliseksi.  Kuka tietää vaikka jonain päivänä
pienen Suomalaisen lammen pinnalle laskeutuu merikilpikonnia ja
kolibrien siipien suhina täyttää ilman.
Värikästä  loppuviikkoa kaikille !
-Valokki-

Onnea !

Syntymäpäivä onnittelut siskolle !

-Valokki-

Unimaailman kuvia

Unieni maailma on muuttunut himmeäksi ja sekavaksi.

Harmaita saavuttamattomia pätkiä koko yö.

Olen ajatellut sytostaattien kärventäneen koko kupolini sisustan uusiin puihin.

Uni, satu ja runomaailma on näivettynyt rusinaksi.

Olo on zombiemainen, olen outo itsellenikin.

Luulen sen kuitenkin olevan väliaikainen olotila. USKON niin.

Kerronkin unipäiväkirjastani unen jonka näin jo -08,

ennen kuin aloitin hopeakoruharrastukseni.

Unessa joku mies oli peruuttanut lavallisen auton autotallimme talonpuoleiseen päätyyn.

Jouduin hakemaan sisältä jotain, sillä aikaa mies oli kipannut koko lavallisen

mustikoita autotallin luiskaan. Sanoin hänelle närkästyneenä

"Olisi kannattanut ensin kysyä, onko meillä jo marjoja"

Mies alkoi lapata mustikoita takaisin lavalle, mietin mahtavatko marjat mennä pilalle.

Menin sivummalle, ajatellen häärätköön rauhassa.

Kävelin ruohikolla paljain jaloin, viileä vihreä ruoho tuntui kivalta jalkojen alla.

Löysin yllättäen vanhojen kuusien juurelta ruohikosta ison kasan koruja,

kumarruin katsomaan, niitä löytyi aina vain enemmä.

Mietin mielessäni mistä kummasta ne olivat sinne tulleet.

Korut olivat hieman kalevala korujen tapaisia, sormuksia rintaneuloja.

Ajattelin, olivatkohan korut jotain laitonta ryöstösaalista, mistä ne ovat peräisin.

Olivatko korut  muinainen aarrekätkö, joka putkahti nyt esiin.

Osa koruista oli pusseissa, osaa kaivoin syvältä mullasta.

Menin vielä uudemmankin kerran katsomaan samaan paikkaan,

koruja löytyi aina vain lisää. Sormuksia, rannekoruja, 

sekä korun jossa oli neliskanttisia koristeellisia laattoja ketjussa.

 Yllättäen istuinkin autotallin katolla, roikuin katon reunalla.

Alhaalla seisoi nuorin poikani ja joku minulle outo mies.

Huusin miehelle, "Otathan sitten varmasti kiinni jos nyt hyppään?"

Mies lupasi, hyppäsin vaikka minulla on hirmuinen korkeanpaikan kammo.

Huiskahdin ihan hassusti alas, mutta en loukkaantunut.

Kaaduimme hujan hajan maahan ja nauroimme katketaksemme.

Siihen se sitten tyssäsi, uni sillä kertaa.

Juu kyllä, vähän päätöntä ja sekavaa menoa.

Muistan korujen koukerot oikein hyvin, 

olen piirtänyt ne muistiin, ehkä tarvitsen niitä viellä ;).

Iloista loppuviikkoa!

-Valokki-

Kuka? Mitä ? Missä ? Milloin? Mitä mielessä?

Sain tällaisen kivan haasteen Runotalon Sarilta , sekä Seijastiinalta.

 Jokainen täällä kävijä voi napata haasteen mukaansa.

 

Kuka?

Äiti, mummi, monen lapsen kummi.

Vaimo ja sisko, suuttuessa hirmulisko.

Korujen vääntäjä, sanojen kääntäjä.

Työksensä hoivaa, jakaa hyvää voimaa.

Ikuinen lapsi, hieman harmaahapsi.

Mitä?

Hyvää, leppoisaa oloa, posken hymykoloa. 

Kivaa pientä puuhailua, linssin läpi luurailua.

Kuvia, tuokioita talvien ja kesien.

Ihastelua luonnon ja pikkulinnun pesien. 

 

Missä ?

Keltaisessa talossa, kultaisessa valossa.

Metsissä, kallioilla, vesien, virtojen rannoilla.

Sateessa syksyn lehtien, tuikkeessa taivaan tähtien.

Sinisen taivaan alla, viljavilla pelloilla.

Istumassa korvessa kelottuneilla rungoilla.

Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Lapissa, kaikkialla.

 

Milloin?

Nyt, tänään, huomenna, tulevaisuudessa tähtisumuna,

rakkaiden hiuksissa, lempeänä tuulen humuna.

 

Mitä mielessä?

Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti,

Heitetään harteilta huolien, murheiden turha lasti.

Riemua ja Valoisaa voimaa viikkonne!

-Valokki-

Pelko

Olen hengissä! Avaan varovasti silmäni, kyllä raajat liikkuvat,

sydän lyö, henki kulkee. Olen päivän päässä pelostani.

Eilen pelko istui olkapäällä, kuiskutteli kauhukuvia korvaan.

Miksi annoin sen pahalaisen taas tulla siihen?

Katselin huolestuneena "lääkemyrkyn" virtaamista suoneeni.

Lääkkeen tarkoituksena olisi latistaa innokkaita puolustusmekanismejani,

jotka tekemisen puutteessa ovat hyökänneet omiin niveliini ja kudoksiin.

Samalla lääke avaa ovet kutsumattomille vieraille, bakteereille ja viruksille

jotka jo varmasti hiovat innokkaina käsiään yhteen. 

Suunnitellen massahyökkäystä heikkoa roppaani kohtaan.

Tuntuuko huimausta, tykyttääkö sydän, saanko ryrmihäiriöitä?. Mitähän tästä oikein seuraa?

Laskeeko alhainen verenpaineeni nollalukemiin ja menen tainnoksiin?

Jospa hoitaja ei huomaa ja virun siinä kanttuvei monta aikaa vammautuen?

Tulenkohan kuinka kipeäksi? vai jopa paranen?

Kuuden tunnin lääkeinfuusion jälkeen pääsin kotiin.

Peilistä katsoi naama, joka oli valkoisempi kuin yksikään lakana kaapissani.

Ilta meni nukkuessa, horroksessa, nukkuessa.

 Tänään olen hengissä, posket mukavasti punaisena kortisonipaukusta jonka sain myös eilen.

Luultavasti olen hengissä huomenna ja ylihuomennakin.

Miksi pelätä outoa ja tulevaa, josta ei tiedä?. Pelko ei auta väistämään tulevia vaikeuksia.

Se joka tulevaa tautia sairastaa, sairastaa kahteen kertaan.

Lisäksi vielä nekin sairaudet ja vastoinkäymiset jotka eivät koskaan tulleetkaan.

Tänään paistaa aurinko, laitan takkaan tulen.

Lepään ja katselen tulta, luottaen, kaikki tulee mikä on minulle tarkoitettu.
http://valokinrunokontti.blogspot.com/2010/03/pelon-peikko.html 

 Iloa päiväänne!

-Valokki-

Tänään olen kiitollinen

Tänään olen kiitollinen auringosta, eväs leivistä ja rakkaista.

Olen kiitollinen kauneudesta jota voin nähdä ympärilläni, minne katseeni käännänkin.

Jaloistani olen kiitollinen, ne suostuvat kuljettamaan minua eteenpäin, vaikkakin hitaasti.

Vastoinkäymisistäkin olen kiitollinen, sillä minulla on tilaisuus oppia niistä jotain.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, se leikkii kuusenoksien jääpuikoissa ja lumihangen kiteissä.

Nuotiossa ritisee iloisesti tervaskanto, tuuli tuo sen huumaavan tuoksun nenään.

  Lautaan on kiinnitetty lohifile joka mukavasti ruskistuu nuotion loimussa. 

Kahvipannun uumenista nousee lupaava höyry,

aromit yrittävät karata pannun nokasta ilmoille. 

Puheensorina nuotion ympärillä muuttuu tausta huminaksi korvissa.

Katselen kirkkautta kuusenoksilla, tuhansien valo prismojen leikkiä sateenkaaren väreissä.

Varjot juoksevat auringon säteitä pakoon hangella, puiden taakse ja oksistoihin.

Aika voisi pysähtyä tähän.

Iloa viikonloppuunne!

-Valokki-

Onnea !

Seison keskellä pihaa huumaantuneena, ilma tiheänä linnunlaulua.

Iloista monisäikeistä, joka kulkee sielun sopukoihin ja jää sinne soimaan.

Variksen karhea bassokin sointuu kauniisti, pikkulintujen moniäänisiin sävelkuvioihin.

Fasaanin kevätkiljaisu, osuu juuri konsertin huumaavimpaan kohtaan.

Räystäiltä vesipisat laskettelevat kilpaa alas, kuka ehtii ensin.

Aurinko kiipeilee korkeimman kuusen latvassa, leikkisä tuuli yrittää sitä kovasti ravistella alas.

Kevät nukkuu vielä puiden silmuissa ja kukkien juurakoissa. 

Se näkee jo unta, lämpöisistä aurigolta maistuvista tuulista.

Voi tätä onnea! kevät on tulossa.

Ja Onnea myös siskolle 4.3

Lämmin synttärihalaus :)

Muille lämmin ilohalaus, hyvää tulevaa viikonloppua!

-Valokki-

Hei! vielä ehdit allekirjottamaan vetoomuksen

Tässä linkki jossa voit allekirjoittaa vetoomuksen Selkämeren kansallispuiston puolesta

http://www.adressit.com/kansallispuisto
Kiitos!

Vielä ehdit :)

Kuumehouretta?

Aaltomaiset ajatukst kulkevat ylitseni, huojun niiden mukana, tietoisuuteen ja pehmeään hiljaisuuteen,  vuoroltellen. Jostain kuulen kaukaisen koiran haukunnan ja ohi ajavan auton äänen. Muistan vain tovin, mitä olin aikonut tehdä tällä viikolla.Kiedon villahuopaa tiukemmin ympärilleni, silti kuumeen horkkatanssin askeleet tempaavat mukaansa. 

Kun lämpö viimein suostuu palaamaan, makaan tyytyväisenä peittokäärössä. Katselen kirkasta taivasta ikkunasta, lumikiteet vilkuttavat valomerkkejä kuusien oksilta. Ne peilaavat auringonvaloa kauniista kuvioistaan,yritän terästäytyä, morsettavatko ne minulle?

Vaivun kuitenkin jälleen jonnekkin. Oven pinnan kuviot muuttuvat, näen joukon komeita sarvipäisiä kauriita, sekä kaksi huputettua naista, jotka ovat toistensa peilikuvia. He ovat kuin siamilaiset kaksoset, omat päät, osittain yhteiset vartalot. Sanovat olevansa sieluni suojelijat, sekä peilaajat. Naiset ojentavat minulle korun, joka on valmistettu hopeasta. Korun kivi on sydämen muotoinen, sen ylitse risteielvät hopeiset langat. Sydän on kuin häkissä."Ole hyvä ota tämä Ukurin sydän, se kuuluu sinulle"

Säpsähdän hereille, sanat kaikuvat vielä mielessä kun nousen ylös.Taidan lämmittää viinimarjamehua, jos kuume laskisi. Ehkä katson netistä mikä on Ukurin sydän? Tai ehkä valmistan sellaisen korun kun paranen.

-Hyvää loppuviikkoa, pysykää terveinä!

-Valokki-

Hyvää ystävänpäivää! 14.2

Tasan vuosi sitten kirjoittelin ensimmäisen juttuni  tänne blogimaailmaan

ja huomenna ystävänpäivä, joten juhlaan on aihetta!

Iloista ystävänpäivää ihanille blogiystäville, sekä muille ystävilleni!

-Valokki-

Mamman tauluja 2

Laitan vielä muutaman noista mamman maalauksien kuvista tänne.

 Argentiinalainen tango

 Maitotinki

Taidamme siskoissa laittaa äidin tauluista ja elämästä ihan oman blogin,

jonne kaikki sisarukset voivat laittaa kuvia ja tekstejä.

Tällainen idea tuli Kaarnikalta.

 

Leppoisaa viikonloppua kaikille !

 -Valokki-

Eläämellistä rakkautta

Olin eilen illalla iloisessa runokirjan julkistamistilaisuudessa.

Kädessäni on uunituore Arto Juurakon ja Benjam Pöntisen
yhteistyönä valmistunut runokirja Eläämellistä rakkautta.

Kirjan kuvat ovat lakeuden luontoa paljon kuvanneen Benjam Pöntisen ottamia.

Kirjan runot on kirjoitettu rehevällä pohjanmaan murteella.

Ne ovat elämänmakuisia ja nauruhermoja kutkuttavia.

Pöntisen kuvien kanssa, kirja on nautittava katselu ja lukuelämys.

http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=679

 Runoja ja valokuvausta itse harrastavana  nautin illasta täysin siemauksin.

 Laitan tähän vielä kollaasin, viime sunnuntaiselta kuvausreissulta.

Se sisälsi paljon jääkellojen kilinää ja auringon leikkiä, sekä veden iloista juoksua.

Lisää hyisiä hieman jäisiä kuvia voit katsella valokuvasivuillani.

Tästä

 http://valokinvalokuvat.blogspot.com/2011/02/vetta-ja-jaata.html

sekä

http://valokinvalokuvat.blogspot.com/2011/02/vetta-ja-jaata-2.html

-Valokki-

Mamman tauluja

Vieraillessani äitini luona kuvasin muutamia hänen maalaamiaan tauluja.

Tässä vain kolme, niitä on satoja eri teemoista maalattuja.

 Kissa ja mummo

Tämä taulu on nimeltään Mittumaari
Taulujen väritys, ei ole luonnollinen, niistä tuli hieman kellertävämpiä
kuin todellisuudessa.

Iloista loppuviikkoa kaikille !

-Valokki-

Kevään herämisen juhlaa

Aurinko on tullut pesästään. Se lepää korkean puun oksalla, lähettää sieltä leikkisästi kirkkaita

säteitä kulkemaan luonnon joka soppeen. Linnut nauttivat sen lämmöstä, istuvat kylki kyljessä puiden oksilla, tapaillen kevätlaulujen sointuja.Tuulikin on heittäytynyt herkäksi, kulkee vienona pehmeänä tuulahduksena, josta voi jo tuntea lupauksen tulevasta keväästä.Mielen täyttää ilo, pimeä aika on jälleen  voitettu.Valo kulkee kirkkaina kristalleina hangella. Ostin nipun orensseja ruusuja, sekä oransseja kynttilöitä. Aion nauttia niiden kauneudesta ja lämmöstä ja juhlistaa tätä päivää.

Iloitaan kevään heräämisen juhlasta!

-Valokki-