Uni "Terroristi"

Unessa olin jonkinlainen "terroristi", emme kuitenkaan vahingoittaneet ketään, päinvastoin.

Kuuluin ryhmään, jonka toiminta ei ollut julkisesti hyväksyttyä.

Olin naisryhmässä vanhassa kaupungissa, torilla. Talot olivat kivisiä, kauniita ja koristeellisia.

Torilta lähti monta pientä katua eri suuntiin.

Räjäytimme jonkinlaisen pommin, joka oli kylläkin vain peini tussahdus. 

Usvan tapainen lähti laijailemaan pienille kujille, 

se luikerteli koristeellisista porteista ja ikkunoista sisään. 

Hajaannuimme ja kiiruhdimme eri suuntiin,

sillä tiesimme "virkavallan"lähtevän jahtaamaan meitä.

 Mukaani tuli nainen, joka oli kuin läpinäkyvä haamu.

Kuljimme sokkeloisilla kujilla ja pihoilla, puikkelehtien. Muita ihmisiä ei tullut vastaan.

Kurkistin vilkasliikenteiselle kadulle, jossa liikkui paljon ihmisiä,

muistan, että heillä oli oransseja vaatteita. Kadulla kulki myös hevosrattaita ajureineen.

Emme uskaltautuneet sinne, vaan jatkoimme kulkua varjoisilla sivukaduilla. 

Saavuimme paikkaan, jossa ihmisiä odotti jonossa jonkinlaiseen huvilaitteeseen. 

Tie näytti olevan tukossa, kysyin lähistöllä seisovalta mieheltä
"Miten täältä pääsee pois toista tietä". 

Mies vastasi "Tuosta oikealta", siinä näyttikin yllättäen olevan valkoinen heiluriovi,

jota en ollut aiemmin nähnyt. Mies kysyi vielä
" Otatko tuon kaverisi mukaan?, hän näyttää hieman huonolta".

Katsoin matkakumppaniani, nainen näytti aivan puolikaljulta ja hampaattomalta mieheltä.

Hänen toinen silmänsä roikkui pahasti poskella. En pitänyt asiaa mitenkään outona,

vaan kehoitin häntä seuraamaan minua. Astuimme valkoisesta ovesta sisään.

 Tulimme ovesta pitkälle käytävälle, jossa oli paljon ovia. Käytävä oli valkoinen,

ovet olivat siniharmaat ja niissä oli valkoiset yläosat. Valkoisessa osassa oli

hopealla kirjoitettua tekstiä. Kuljimme käytäviä kauan, kysyimme matkalla neuvoa.

Astuimme ovista, tulimme uusille pitkille käytäville joissa oli lisää ovia.

Olin jo aivan uuvuksissa ja sanoin naiselle joka oli nyt itsensä näköinen, harsomainen olento.

"Voisimme olla täällä yötä, minua väsyttää" nainen vastasi. "Se ei ole viisasta,

meidät tunnistettaisiin laktoosittomasta ruokavaliosta". Lopulta saavuimme ovelle,

joka johti ulos.

 Kävelimme nopeasti eteenpäin. Saavuimme sillalle, joka oli betoninen ja siinä oli rautaiset kaiteet.

Sillalla tungeksi paljon ihmisiä. En halunnut mennä siltaa pitkin, katsoin kaiteen  yli.

Kaunis vihreä nummimaisema levittäytyi laajana mattona.

Astuimme sillalta alas ja lähdimme kulkemaan vihreää nurmea.

Nurmikko oli kuin pehmoista sileää samettia.

 Saavuimme laaksoon, jonka pohjalla kiemurteli kirkas joki.

Jatkoimme matkaa ylöspäin vuorelle joka nousi jylhänä edessämme. 

Mitä ylemmäksi tulin, sitä helpompi minun oli hengittää. Ilo pulppusi rinnassani.

Aurinko paistoi vuoren takaa, luoden huipun ylle kuin sädekehän. 

Pääsimme vuoren laelle, katsoin alas. Sillalla kulkevat ihmiset kiiruhtivat eteenpäin kuin muurahaiset.

Huomasin, että nurmikko oli ollut niin pehmoista, että meidän jalanjäljet olivat

 painuneet siihen kuin lumihankeen. Ajattelin, että takaa-ajajat varmasti seuraisivat niitä.

Olin kuitenkin levollinen ja onnellinen.

Siihen uni loppui.

Ei ole ihme, että aamulla väsyttää, kun yön noin rehkii.

-Valokki-

Hentojen kellojen kilinää

Vihreyden keskellä valkoiset kellokukat loistavat,

ne ovat sytyttäneet keltaiset valonsa ne paistavat.

Istun, kuuntelen tarkkaan, voin kuulla hentojen kellojen kilinää.

Katselen luontoa, yllättäen huomaan keijujen mekkojen vilinää.

-Valokki-

Hyvää Äitienpäivää !

Hyvää Äitienpäivää äideille!

-Valokki-

Yllätyspokaali

Tällaisen ihanan yllätyspokaalin sain Marja-Leenalta
Kiitos vielä paljon Marja-Leena, otan sen ilolla vastaan.

Tarkoitus olisi kertoa 8 asiaa itsestäni. Sekä jakaa tunnustus 8 blogin pitäjälle eteenpäin.

Yritän kertoa sellaisia asioita joita en ole jo  tuhannesti täällä kertonut.

voi olla hieman vaikeaa :) hmm mietitäämpäs.
Valokuvausharrastukset, korujen punomiset, siskot, lapset ym olen jo pajattanut täällä.

1.
Haluaisin elää "omantuntoni", mukaan.
Saastuttamatta tai kuluttamatta luontoa turhaan.
Tehdä oikeanlaisia valintoja, jotka eivät vahingoittaisi  ympäristöä ja ihmisiä.
Haluaisin auttaa muita ihmisiä, apua tarvitsevia.
Tehdä jotain mikä lisäisi onnellisuutta.

2.
Olisin halunnut nuorena näyttelijäksi.
Kaikista eniten inhoan ja jännitän nykyään esillä  oloa.
Keskipisteenä kakistelu, saa minut lähes paniikkikohtauksen partaalle.

3.
 Minulla on jonkinasteinen lukihäiriö, sen huomasi tyttäreni joka on erityisopettaja.
Sujuvasti olen tähän asti lukenut ja kirjoittanut väärin, niin teen jatkossakin.
Toivottavasti saatte teksteistäni selvää. Äidinkieleni on kyllä ihan hepreaa. Soryyy :(

4.
Haluaisin asua vanhassa punaisessa maalaistalossa.
Minulla olisi iso navetta jossa olisi lampaita, kanoja, lehmä ja hevonen.
Muutama pieni possu voisi olla, vaikka ne haisee pahalle.
Syödä en kyllä niitä haluaisi.
Pellolla olisi iso kasvimaa,  talon ympärillä vanhoja puita.
Rakastan kyllä nykyistä kotiani, mutta tuo olisi unelmani.
Haluaisin elää yksinkertaista ja kiireetöntä elämää.

5.
Olen käynyt "emäntäkoulun", jossa kokattiin ja lapioitiin lehmänkakkaa.
 Minusta ei tullut hyvää kokkia.
(Ruokaa siellä kyllä kokattiin ja navetassa lehmänkakkaa lapioitiin)

6.
Kirjoitan sekä oikealla, että vasemmalla kädellä.

7.
Minulla oli "oravan " etuhampaat jotka olivat ristissä.
Oikomishoito hampaisiin tehtiin aikuisiällä.
Tuskallinen kokemus, minulle ja kukkarolleni.

8.
Uskon, että positiivisia ja iloisia asioita voi vetää puoleensa
mangneetin tavoin ja saada ne lisääntymään elämässään.
Työtä sen eteen kyllä pitää tehdä rankasti, joka päivä.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin

Valorulle

Kaarnikalle

Seijamarjatalle

Tulentekijä Tuikulle

suven keijulle

apilalle

Pitsit sekaisin

mustalle leskelle

-Valokki-

Toisenlainen Vappu

 Istun mökin terassilla

Aamuaurinko kulkee peilityyntä järvenpintaa. Uneliaat linnunlaulupuut ojentavat
paljaita oksiaan aurinkoa kohden, imien lämpöä itseensä.
Suolta kantautuvat kirkkaat kurkien äänet.
Ympärillä metsä kuhisee lintumaailman pikku asukkien innokasta touhua.
Mutkikkaat kauniit sävelkuviot seuraavat toistaan, sekoittuen soljuvaksi poljennoksi.
Sammakoiden pulputtava, nouseva ja laskeva laulukuoro toimii taustabassona.
Tässä hetkessä huoli ja kiirekkin unohtavat tehtävänsä,
valahtavat mielestä terassin lämpöisille laudoituksille.
Jäävät ihailemaan luonnnon kauneutta, kulkevat saunapolkua järvelle.
Katoavat sitten hiljaa tanssien veden pinnan valokiteiden kanssa.
Aika katoaa, jopa minä tekokuituisessa fleece asussani ja teflon pintaisessa takissani,
tunnen olevani osa tätä suurta kaunista kokonaisuutta.
Se hyväksyy minut ehdoitta, asetamatta muita vaatimuksia kuin etten vahingoittaisi sitä.
 

 Illalla palaan mökkireissultani leppein ja rentoutunein mielin.
Seuraavassa hetkessä istun ambulanssissa, matkalla sairaalaan, sydän huolesta solmussa.
Armeijasta kotiutunutta poikaani kiidätetään ensiapuun.
Valtaisa päänsärky ja oksentelu, sekä yleistilan lasku vaikuttavat vakavalta.
Kokeiden jälkeen saamme onneksi varmuuden, ettei mistään henkeä heti
uhkaavasta ole kyse. Tulehdusarvot ovat normaalit, eikä ole lämpöä.

Lääkärin mielestä kyseessä on  paha migreenikohtaus.
Tuhdin lääkityksen jälkeen, palailemme pikkutunneilla kotiin.

 

 

Seuraavana päivänä sama alkaa uudelleen ja joudumme ensiapuun.
Nyt myös selkä on kipeä, neljän tunnin ja monen pillerin ja piikin
      jälkeen palaamme kotiin, pussillinen lääkkeitä mukana.

Diagnoosi sama, lisättynä armeijassa aiemmin loukatun selän oireilulla?

Illalla pojan olo on aika hyvä, vaikka päänsärky odottelee taustasärkynä.

Tänään makuuasennossa olo on siedettävä,
mutta pian ylösnoustessa olo kuitenkin muuttuu huonoksi,

pääkipu  ja selkäoireet palaavat heti takaisin.

Matkustaminen varuskuntaan bussilla ei tule nyt kysymykseen,

lääkäri kirjoitti eilen myös matkustuskiellon.
Terveyskeskuslääkärit eivät kuitenkaan halua kovin pitkälle setviä potilaan tilaa,
koska potilas kuuluu varuskunnan terveydenhuollon piiriin.
Huomenna hoitovastuu siirtyy varuskunnan lääkärille,

joka toivottavasti laittaa lapseni kunnolla tutkimuksiin.

Toivon, että  potilasta ei myöskään lähdetä retuuttamaan yli 400 km päähän,

vaan tutkimukset suoritettaisiin kotipaikkakunnalla.

 

Jossain välissä taidettiin puhaltaa vappupalloja ja paistoin munkkeja. 

 Huoli ja pelkomieli rullaa nyt päässä päällimmäisenä, saaden siellä aikaan melko sekamelskan. 

Toivottavasti kaikki selviää parhain päin.

-Valokki-