Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Uni "Terroristi"

Unessa olin jonkinlainen "terroristi", emme kuitenkaan vahingoittaneet ketään, päinvastoin.
Kuuluin ryhmään, jonka toiminta ei ollut julkisesti hyväksyttyä.
Olin naisryhmässä vanhassa kaupungissa, torilla. Talot olivat kivisiä, kauniita ja koristeellisia.
Torilta lähti monta pientä katua eri suuntiin.
Räjäytimme jonkinlaisen pommin, joka oli kylläkin vain peini tussahdus. 
Usvan tapainen lähti laijailemaan pienille kujille, 
se luikerteli koristeellisista porteista ja ikkunoista sisään. 
Hajaannuimme ja kiiruhdimme eri suuntiin,
sillä tiesimme "virkavallan"lähtevän jahtaamaan meitä.
 Mukaani tuli nainen, joka oli kuin läpinäkyvä haamu.
Kuljimme sokkeloisilla kujilla ja pihoilla, puikkelehtien. Muita ihmisiä ei tullut vastaan.
Kurkistin vilkasliikenteiselle kadulle, jossa liikkui paljon ihmisiä,
muistan, että heillä oli oransseja vaatteita. Kadulla kulki myös hevosrattaita ajureineen.
Emme uskaltautuneet sinne, vaan jatkoimme kulkua varjoisilla sivukaduilla. 
Saavuimme paikkaan, jossa ihmisiä odotti jonossa jonkinlaiseen huvilaitteeseen. 
Tie näytti olevan tukossa, kysyin lähistöllä seisovalta mieheltä
"Miten täältä pääsee pois toista tietä". 
Mies vastasi "Tuosta oikealta", siinä näyttikin yllättäen olevan valkoinen heiluriovi,
jota en ollut aiemmin nähnyt. Mies kysyi vielä
" Otatko tuon kaverisi mukaan?, hän näyttää hieman huonolta".
Katsoin matkakumppaniani, nainen näytti aivan puolikaljulta ja hampaattomalta mieheltä.
Hänen toinen silmänsä roikkui pahasti poskella. En pitänyt asiaa mitenkään outona,
vaan kehoitin häntä seuraamaan minua. Astuimme valkoisesta ovesta sisään.

 Tulimme ovesta pitkälle käytävälle, jossa oli paljon ovia. Käytävä oli valkoinen,
ovet olivat siniharmaat ja niissä oli valkoiset yläosat. Valkoisessa osassa oli
hopealla kirjoitettua tekstiä. Kuljimme käytäviä kauan, kysyimme matkalla neuvoa.
Astuimme ovista, tulimme uusille pitkille käytäville joissa oli lisää ovia.
Olin jo aivan uuvuksissa ja sanoin naiselle joka oli nyt itsensä näköinen, harsomainen olento.
"Voisimme olla täällä yötä, minua väsyttää" nainen vastasi. "Se ei ole viisasta,
meidät tunnistettaisiin laktoosittomasta ruokavaliosta". Lopulta saavuimme ovelle,
joka johti ulos.
 Kävelimme nopeasti eteenpäin. Saavuimme sillalle, joka oli betoninen ja siinä oli rautaiset kaiteet.
Sillalla tungeksi paljon ihmisiä. En halunnut mennä siltaa pitkin, katsoin kaiteen  yli.
Kaunis vihreä nummimaisema levittäytyi laajana mattona.
Astuimme sillalta alas ja lähdimme kulkemaan vihreää nurmea.
Nurmikko oli kuin pehmoista sileää samettia.
 Saavuimme laaksoon, jonka pohjalla kiemurteli kirkas joki.
Jatkoimme matkaa ylöspäin vuorelle joka nousi jylhänä edessämme. 
Mitä ylemmäksi tulin, sitä helpompi minun oli hengittää. Ilo pulppusi rinnassani.
Aurinko paistoi vuoren takaa, luoden huipun ylle kuin sädekehän. 
Pääsimme vuoren laelle, katsoin alas. Sillalla kulkevat ihmiset kiiruhtivat eteenpäin kuin muurahaiset.
Huomasin, että nurmikko oli ollut niin pehmoista, että meidän jalanjäljet olivat
 painuneet siihen kuin lumihankeen. Ajattelin, että takaa-ajajat varmasti seuraisivat niitä.
Olin kuitenkin levollinen ja onnellinen.
Siihen uni loppui.
Ei ole ihme, että aamulla väsyttää, kun yön noin rehkii.
-Valokki-

12 kommenttia:

  1. Voi että näet jännittäviä unia ja vielä jostain satojen vuosien takaa. Joskus jännittävän elokuvan tapahtumat seuraavat uniini, mutta ei mitään näin hienoa ja pitkää unta.
    Onneksi uni päättyi hyvin:)

    VastaaPoista
  2. Manteli,
    näin samana yönä vielä toisenkin maratonunen. On se kumma kun yhtenä yönä voin nähdä monta unta. Sitten ei taas moneen aikaan mitään. Paras unidaldo on 8 unta samana yönä, huh sentään, oli siinä katselemista. Tässäkään unessa ei ollut painajaismainen tunnelma vaikka olinkin "takaa-ajettu"

    VastaaPoista
  3. Ja noin ihastuttava kuvitus, pääsi hyvin tunnelmaan ;-)

    VastaaPoista
  4. Miten ihmeessä muistatkin unet noin tarkkaan?
    Itse olen unohtanut lähes kaiken herätessäni. Hyvin harvoin jää jotain mieleen.

    PS.Toivon mukaan poikasi voi jo hyvin. <3

    VastaaPoista
  5. Mags, mukava kun pääsit tunnelmaan, kuvat ovat Kreikan reissulta, Hanian vanhasta kaupungista. Voi sinne haluaisin uudelleen, mutta lentomatkat ovat painajaisia minulle :(

    VastaaPoista
  6. Sasaliini,
    Välillä muistan unet oikein hyvin. Aamulla en muistanut muuta kuin, että jotain olin nähnyt. Jäin vielä hetkeksi kellimään sängylle, sieltä se rupesi pärköämään kuin lankakerä. Varmasti unet kaikkoavat päästä, kun pitää heti ponkaista ylös kun on herännyt.

    Poika voi hyvin kun lähti sunnuntaina, nyt on rankka 10 päivän leiri metsässä. Olen kyllä huolissani. Päästä ei löydetty mitään erityistä, vein pojan MRI kuvaan. Sellainen synnynnäinen suonien variaatio oli, toisella puolella laskimo normaalia isompi, toisella puolella taas aivan olematon. Voi olla, että osasyyllinen. Migreeniksi luokiteltiin, vaikka mielestäni oli kyllä epätavallinen. Kun särky ja pahoinvointi tuli ylösnoussussa. Aina tuollaisissa pelkää, aivoverenvuotoa tai tulppaa. Hyi, vielläkin pelottaa vähän, koska MRI kuvassakaan ei kaikki näy. Toivottavasti ne ei nyt siellä kauheasti sitä poikaa rääkkää, lujalle ne joutuu, sen kyllä tiedän.

    VastaaPoista
  7. Tämä käy jo työstä kertakaikkiaan tietää itsekin paljon unia näkevä, onneksi painajaiset ovat jo hellittäneet ajat sitten.. tosin niissäkin oli tavallaan kauniita kuten enneunen kaltaisetkin, huh, menee karvat jo pystöön joten nyt en ajattelekaan, mutta kauniita unia Sinulle valokki edelleenkin.

    Kyllä se lapsi siellä pärjää usko pois toivoo ja tietää yhden pioneerin ja yhden sivarin (joka yritti inttiä) äiti:)

    VastaaPoista
  8. Mustaleski,
    Joskus oikein odotan, että mitähän kivaa tänä yönä katsellaan. Tämäkään uni ei ollut painajainen, sydän ei pompottantut, eikä ollut huono olo. Olen nähnyt paljon enneunia, jotka ovat toteutuneet, ihan nuoresta saakka. Se vain on ihnoittavaa, kun näkee jotain kamalaa, vaikka omaisistaan. Koskaan ei voi tietää, oliko tämä nyt enneuni vai huolipainajainen. Joka tapauksessa, unet rikastuttavat huomattavasti elämää.

    Kyllä uskon, että lapsi pärjää armeijassa. Nuo sairastumiset vain huolettaa. Tietysti on paha katsoa lähtö ahdistusta, aina lomien jälkeen. Luulen kyllä, että on kasvattava kokemus nuorimmaiselleni jota olen minä ja kaikki muutkin perheenjäsenet pikkasen "paaponeet".
    Vähän on enää jäljellä heinäkuun 7. päivä pääsee siviiliin.

    VastaaPoista
  9. Mutta se on hieno juttu, että sä muistat ne seuraavana päivänä, mäkin näen unia , joskus paljonkin, mutta harvoin muistan ne aamulla, vaikka yöllä herätessäni muistaisinkin.
    Pitäisi silloin heti kirjoittaa muistiin, mutta en jaksa silloin keskellä yötä alkaa kirjoittaan..
    Mutta kauniita unia ja hyvää viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
  10. Harakka,
    Nukun kyllä muistilehtiö ja kynä yöpöydällä. Kirjoitan kyllä vasta aamulla muistiin, harvoin laitan muutaman muistisanan ylös paperille jo yöllä. Niiden avulla on helpompi muistaa. Kivaa viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
  11. Mistähän sekin johtuu, että välillä ne unet muistaa ja toisinaan ei lainkaan tai herätessä on vain pieni uni-haiku...jotain näin, mutta mitä.?!
    Sä muistit tosi tarkasti...kuin elokuva...
    Muistui mieleeni...toistouneni, joista voisin joskus kirjoittaa..

    VastaaPoista
  12. Unikkohoituri,
    minulla on myös aikoja, etten muista lainaan uniani. Sitten tulee taas aivan selvä ja pitkä tarina. Minulla on mielestäni huono muisti muuten, mutta onneksi muistan nämä unimaailman "elokuvat" ajoittain. Kirjoita ihmeessä unistasi, olisi mielenkiintoista lukea muidenkin unia. Näen myös muutamia unia jotka toistuvat aina uudellen ja uudelleen. Tai sitten olen unessani jossain kaupungissa, jota ei "oikeasti"ole olemassa. Tunnen kadut ja talot ihan kaikki selvästi.

    VastaaPoista