Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Toisenlainen Vappu

 Istun mökin terassilla
Aamuaurinko kulkee peilityyntä järvenpintaa. Uneliaat linnunlaulupuut ojentavat
paljaita oksiaan aurinkoa kohden, imien lämpöä itseensä.
Suolta kantautuvat kirkkaat kurkien äänet.
Ympärillä metsä kuhisee lintumaailman pikku asukkien innokasta touhua.
Mutkikkaat kauniit sävelkuviot seuraavat toistaan, sekoittuen soljuvaksi poljennoksi.
Sammakoiden pulputtava, nouseva ja laskeva laulukuoro toimii taustabassona.
Tässä hetkessä huoli ja kiirekkin unohtavat tehtävänsä,
valahtavat mielestä terassin lämpöisille laudoituksille.
Jäävät ihailemaan luonnnon kauneutta, kulkevat saunapolkua järvelle.
Katoavat sitten hiljaa tanssien veden pinnan valokiteiden kanssa.
Aika katoaa, jopa minä tekokuituisessa fleece asussani ja teflon pintaisessa takissani,
tunnen olevani osa tätä suurta kaunista kokonaisuutta.
Se hyväksyy minut ehdoitta, asetamatta muita vaatimuksia kuin etten vahingoittaisi sitä.
 
 Illalla palaan mökkireissultani leppein ja rentoutunein mielin.
Seuraavassa hetkessä istun ambulanssissa, matkalla sairaalaan, sydän huolesta solmussa.
Armeijasta kotiutunutta poikaani kiidätetään ensiapuun.
Valtaisa päänsärky ja oksentelu, sekä yleistilan lasku vaikuttavat vakavalta.
Kokeiden jälkeen saamme onneksi varmuuden, ettei mistään henkeä heti
uhkaavasta ole kyse. Tulehdusarvot ovat normaalit, eikä ole lämpöä.
Lääkärin mielestä kyseessä on  paha migreenikohtaus.
Tuhdin lääkityksen jälkeen, palailemme pikkutunneilla kotiin.
 
 
Seuraavana päivänä sama alkaa uudelleen ja joudumme ensiapuun.
Nyt myös selkä on kipeä, neljän tunnin ja monen pillerin ja piikin
      jälkeen palaamme kotiin, pussillinen lääkkeitä mukana.
Diagnoosi sama, lisättynä armeijassa aiemmin loukatun selän oireilulla?
Illalla pojan olo on aika hyvä, vaikka päänsärky odottelee taustasärkynä.
Tänään makuuasennossa olo on siedettävä,
mutta pian ylösnoustessa olo kuitenkin muuttuu huonoksi,
pääkipu  ja selkäoireet palaavat heti takaisin.
Matkustaminen varuskuntaan bussilla ei tule nyt kysymykseen,
lääkäri kirjoitti eilen myös matkustuskiellon.
Terveyskeskuslääkärit eivät kuitenkaan halua kovin pitkälle setviä potilaan tilaa,
koska potilas kuuluu varuskunnan terveydenhuollon piiriin.
Huomenna hoitovastuu siirtyy varuskunnan lääkärille,
joka toivottavasti laittaa lapseni kunnolla tutkimuksiin.
Toivon, että  potilasta ei myöskään lähdetä retuuttamaan yli 400 km päähän,
vaan tutkimukset suoritettaisiin kotipaikkakunnalla.
 
Jossain välissä taidettiin puhaltaa vappupalloja ja paistoin munkkeja. 
 Huoli ja pelkomieli rullaa nyt päässä päällimmäisenä, saaden siellä aikaan melko sekamelskan. 
Toivottavasti kaikki selviää parhain päin.
-Valokki-

16 kommenttia:

  1. Voi että, onneksi poika kuitenkin oli kotona, kuvittelisin itse ainakin sekoavani jos lapsi olisi tuossa kunnossa muualla kuin omien silmieni alla. Toivotaan että kaikki selviää pian. Jaksamista ja lämpimiä ajatuksia täältä kolmen pojan äidiltä.

    VastaaPoista
  2. Lämpöisiä valontäyteisiä ajatuksia pojallesi ja kaikille teille perheenjäsenille. Äidin huolet lapsista eivät lakkaa aikuisenakaan.

    VastaaPoista
  3. Tiitsa,
    Olisinkin valrmasti pimahtanut, ellei lapsi olisi ollut kotona. Huolestuttaa kyllä nyt kovasti, toivottavasti huominen lääkäri on asiallinen ja asiansa osaava.

    VastaaPoista
  4. Laventeli,
    kiitoksia lämpöisistä ajatuksistasi. Olen nyt lähes huolesta sairas, mutta uskon ettei mistään hirveän vakavasta ole kysymys. Oireet ovat kyllä hieman outoja ja eriskummallisia. Pelkään selässä olevan jonkun vamman, joka viimeviikkoisella leirillä on alkanut rasituksesta oireilla.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä, aina on sydän syrjällään lapsen puolesta vaikka ne mullakin jo aikuisia ovat.

    VastaaPoista
  6. Minäkin toivon sydämestäni, että huomenna tiedetään enemmän, onneksi poika saa olla kotona. Neljän lapsen äitinä tiedän, miltä tuntuu, kun kunnon diagnoosia ei tahdo saada. Väärä diagnoosi oli koitua aikoinaan tyttäreni kohtaloksi.
    Lämpimiä ajatuksia teille kaikille♥

    VastaaPoista
  7. Toivotaan että varuskunnan lääkäri ottaa oireet todesta, ettei vaan tarjota aspiriina ja kuumaa juomaa. Niinkuin kuumeangiinaan aikoinaan miehelleni. Pikaista paranemista ja terveisiä!

    VastaaPoista
  8. Voi ei, nyt tuli itku täällä yhden pojan äidiltä.
    Voimia sulle ja toivottavasti selviää mahdollisimman nopeasti. Jouluna meillä poika mononukleosin kourissa, ennen en ollut koko taudista edes kuullut ja olihan karmea kokemus ja huolen määrä oli aivan valtava ja se epätietoisuus ennen diagnoosia.. Halauksia sulle
    -Taina-

    VastaaPoista
  9. Voi miten nopeasti elämässä voi joutua aivan toisenlaiseen tilanteeseen... Toivottavasti nuorella miehellä on jo parempi vointi ja sinulla äitinä huoli jo helpottanut!

    VastaaPoista
  10. Niin äkkiä kaikki voi muuttua! Sen olen elämässäni tullut huomaamaan monesti.
    Ja sinä olet joutunut nyt siihen, mitä me äidit aina pelkäämme, että lapsillemme tapahtuu jotain kurjaa ja pahaa.
    Mutta uskon, että poikasi saa hyvää hoitoa ja paranee, onneksi hän on nuori ja vahva.
    Mutta me äidit olemme sellasia huolehtijoita ja murehtijoita, se ei koskaan lopu meiltä.
    Vaikka lapsemme olisivat kuinka vanhoja tahansa, niin huoli heistä on aina olemassa!
    Enkeleitä sinne teille paljon!

    VastaaPoista
  11. Helinä,
    Manteli,
    Seijamarjatta,
    Taina,
    Isopeikko,
    Anja,
    Harakka,
    Ihanat ihmiset, kiitos myötäelämisestä. Tämä on ollut äiti-ihmisen koetinkivi. Olen mennyt ihan tuubassa. Vähän kuin shokin saanut ilman toista jalkaa. Ei paljoa ole omat kivut tuntuneet. Pojan tilanne on nyt alkanut helpottaa, oireet ovat nyt lähes kadonneet, vähän höntti olo on. Niinkuin pää olisi lasia, niska jäykkä tönkkö. Toivotaan, etteivät oireet enää palaa ja olemme voiton puolella. Hyvää, iloista viikkoa kaikille.

    VastaaPoista
  12. Nyt vasta tämän luin...toivon että tilanne on jo kääntynyt parempaan ja syyt sairasteluun selvillä. Kovilla olette olleet. Huoli lapsesta on aina voimakas, on ne kuinka aikuisia tahansa.
    Lämpöisiä ajatuksia sinulle, pojalle ja perheellenne.

    VastaaPoista
  13. Sasaliini,
    Kiitos lämpimistä ajatuksista, tilanne on nyt rauhallinen, syy on jäänyt toistaiseksi epäselväksi. Migreeni on tähän asti ainoa diagnoosi. Verinäytteitä vielä tarkistetaan huomenna. Varuskunnan lääkäri tutkii pojan kun palaa Kajaaniin, oli muuten aivan ihana lääkäri. Olen kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita armaijan lääkäreistä, mutta tämä lääkäri oli hyvä. Toivottavasti oireet pysyvät poissa, ovat niin tosi lujalla välillä, ettei ole ihme jos meinaa pää poksahtaa.

    VastaaPoista
  14. Toivottavasti poikasi migreeniin ja muihin oireesiin on löytynyt syy, epätietoisuus on ikävä kaveri. Ja ennen kaikkea toivottavasti hän on toipunut hyvin.
    Jaksamisia teille.

    VastaaPoista
  15. Mummo,
    Ainoa diagnoosi oli migreeni. Mieltä jäi kyllä kaivelemaan oireiden epätavallisuus. Itse olen kärsinyt migreenistä nuormepana, mutta ei mitään tuollaista viikon kestävää oksentelua. Kävin yksityisellä lääkäriasemalla otattamassa pään mangneettikuvauksen. Siinä löydettiin vain epätavalliset laskimot, oikealla tavallista leveämpi ja vasemmalla surkean kapea. Lääkäri meinasi, että normaali variaatio. Oli melko hyvässä kunnossa, mutta kamalassa stressissä, kun lähti leirille. Tietysti itseäkin vähän pelottaa, että tulee uudelleen kipeäksi. Ovat niin rankkoja reissuja. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

    VastaaPoista