Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kutsu osa 2.

 
Osan 1. voit lukea tästä, ellet ole jo lukenut ; )
http://valokinkiteet.blogspot.com/2010/08/kutsu-osa-1.html

Nainen nostaa hitaasti kirstusta, nipun raskaita vanhoja avaimia.
Tunnen hienoista pettymystä, olin odottanut jotain loistokasta,
säihkyviä koruja, upeita aarteita tai muuta vastaavaa.
Nainen viittelöi tulemaan lähemmäksi, ojentaen yhden aivaimista minulle.
Se on yllättävän painava.Katson naista tarkemmin, uteliaana.
Näenkin nuoren naisen, sitten vanhemman, nuoren tytön.
Kasvot vaihtuvat kuin häilyen. Kuulen pääni sisällä äänen sanovan,
"Olet  onnekas, sinut on valittu kertojaksi ,
voit mennä, luotan sinuun, löydät sen mitä tulit hakemaan."
 
Seison neuvottomana hallissa, josta johtaa useita ovia eri suuntiin.
Koetan avainta summan mutikassa, keskimmäiseen oveen.
Ensin vaikuttaa siltä, että olen valinnut väärän oven,
mutta sitten raskas avain kääntyy ja lukko rasahtaa auki.
Tunnen kuinka sydän pamppailee rinnassa, en tiedä mikä odottaa oven takana.

Tuskin olen saanut ovea kunnolla auki, kun tunnen nykäisevän liikkeen.
Joku vetäisee minua, voimakkaasti vauhdilla eteenpäin.
Syöksyn huoneen läpi, seuraavasta ovesta ulos.
Ovia aukenee sivulle, eteen jokapuolelle.
Jokaiesta avoimesta ovesta näen huimaavia asioita,
maisemia ihmisiä, tapahtumia.
Erän oven takaa rynnistää hyökyaalto,
jonka harjalla seilaa merirosvolaiva, jota ohjaa koukkukätinen kapteeni.
Hämmästykseni keskellä, hän näyttää ihan Johnny Depiltä?

Toisesta ovesta yrittää kelata ylitseni peikko,
jolla hampaat roikkuvat hämähäkin seiteissä, housuissaan kymmeniä paikkoja.
Häntä seuraa susi, kettu ja karhu.
Eräästä ovesta näen kuunsillan, joka on peittyneenä hopeahileeseen,
sen alla  loistavat kuunlijat kuin pienet lyhdyt.
 Olen aivan pyörällä päästäni.
Kuulen kaiken hälyn keskellä naisen äänen
"Tervetuloa tarinan jakajan taloon"
Toivon, että tarinan jakajan talon ovet pysyvät minulle avoimina
ja voin sieltä noutaa teille jännittäviä, iloisia,  ihmeellisiä tarinoita ja satuja.

-Valokki-

23 kommenttia:

  1. Luin tämän jo yöllä, ihailin noita tarinaa tukevia kuvia ja, jälleen kerran rohkeuttasi jakaa näitä 'näkyjäsi' meille. Onnea matkaasi :-)

    VastaaPoista
  2. Mags, kiitos paljon, kauniista sanoistasi, ne merkitsevät minulle paljon:D.

    VastaaPoista
  3. Olipas rateva juttu. Peikkoa melkein pelotti ne merirosvot ja kaikki. Mutta tuollainen talo on hurjan hiano, peikkokin huolisi miälellään sellaisen. Tosin siellä ei taitaisi voida nukkua paitsi jos näkisi koko ajan unta silmät auki :)

    VastaaPoista
  4. isopeikko, joskus ajattelen, etteivät talon ovet aukene enää minulle. Eivät ne aina avaudu, kun meinaan äkäisesti, puoli huolimattomasti kipaista hakemaan tarinaa sieltä. Oikukkaat ovet talossa ovat, avautuvat milloin lystää ja sellaiseen tarinaan, jota en osaa odottaa. Unet täytyy ottaa vastaan, omassa petissä turvallisesti, ei tuollaisessa tarina melskeessä voi ehkä nukkua;D.

    VastaaPoista
  5. Voi Valokki!! Minusta tämä on aivan mahtavaa mitä sinulla on täällä ja koko ajan vain enemmän ja yhä paremmin ja mitä hienoimpia taianomaisia tarinoita, kuvat sopivat oikein hyvin. Tunsin kuin olisin käännellet ison vanhan arvokkaan taikakirjan sivuja eteenpäin. Tarinan jakajan talo, se kuulostaa tosi, tosi hyvältä. Arvatenkin minä talofriikki ihminen olen ihan myyty tuosta :)

    Ja sitten vielä, mikä sinulla on tuolla ylimmäisenä? Rumpunainen pellolla tms. Se on hieno ja hyvä tänne, oletko se sinä itse?

    Voi, minä olen niin innoissani sinun luovuudestasi ja sinä saat minut jotenkin kummalla tavalla uskomaan enemmän itseenikin. Eikös olekin hauska juttu? Kiitos :)

    VastaaPoista
  6. Sari, kiitos paljon, paljon kommentistasi. Välillä ajattelen, etteivät ihmiset ymmärrä minua ja pitävät outona. Mielikuvituksen ja unien maailmassa, mikään ei ole mahdotonta. "Todellinen", maailmakin on niin ihmeellinen, kun osaa oikein nähdä. Rumpunainen kirjan sivulla, olen minä. Valorun kuvaamana, seison meidän mökin rannassa. Tunne on molemmin puolinen, uskon unelmiini ja haaveisiini aina enemmän kun luen ajatuksiasi;)

    VastaaPoista
  7. Minä uskon, että tarinan jakajan talon ovet pysyvät sinulle avoinna. Taas sain kvarttaalitehopyörän rutinan päässä vaimenemaan, kun seurasin kutsuasi. Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Niin hienoja kuvia tarinasi tueksi olit laittanut.
    Tosi upea tarina ja hienosti kirjoitettu!
    Kiitos näistä taianomaisista hetkistä!

    VastaaPoista
  9. Jännittävä tarina kauniiden kuvien saattelemana. Rumpunaisen kuva on taidokkaasti tehty, lämpimillä sävyillä maustettu. Monta ihanaa tarinaa odottaa vanhan talon sopukoissa, toivottavasti noudat pian meille seuraavan, onnea matkallesi mielikuvituksen maailmaan♥

    VastaaPoista
  10. Manna, hienoa että uskot ovien pysyvän avoimina. Toivon, että tarinoillani voin antaa elämyksiä ja pienen pyrähdyksen, arjen kiireen keskellä sadun ja taian maailmaan.

    VastaaPoista
  11. Harakka, ole iloinen että pidät tarinoista ja kuvistani. Ne saavat minut unohtamaan, ikävät asiat, tarinoissa voi usein päättää, että ne ovat iloisia ja ihmeellisiä. Joskus tarina tulee sellaisena kun on aikonutkin, ei anna minun paljoa muutella sitä. Vähän kirjoittamista rajoittaa, etteivät tarinat voi olla kerralla oikein pitkiä.

    VastaaPoista
  12. Manteli,kiitos sinulle myöskin. Rumpunaisen puvun on tehnyt sisareni Valoru, hän on taitava käsistään, kuvassa on monta kuvaa päällekkäin. Tulee kiva vaikutelma. Odotan oikein innolla, uusien kiehtovien tarinoiden hetkiä. Tänään minut kiskaistiin suoraan, flunssa sängystä tarinataloon, hmm..en enää muistanut huonoa oloani. Sormet juoksevat näppäimillä...tarina vie. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  13. :) Haa jään jännityksellä odottamaan jatkoa.. Nyt tänne tulee ihan sitä aitoa pikkusiskoani. Muistan kuinka nuorimman siskomme(Valorun) silmät loistivat jännityksestä lapsena, kun päästit tarinaratsusi valloilleen. Niin ihanaa kun olet lölytänyt sen uudelleen. Halauksia !

    VastaaPoista
  14. Kaarnikka, nyt tarinaa pukkaa, vaikka olo on perin kurja. Harmi etten muista lainkaan niitä satuilujani, joita kerroin pikkusiskolle. Ne olivat kertakäyttö tarinoita:)Halaukset sinulle, vietä hyvä ja rentouttava loma.

    VastaaPoista
  15. Ihana tarina, upein kuvin höystettynä,ihan sitä elää mukana matkalla, olet ihana, kun jaat kanssamme hyvät sadut,tämä ei sitten jäänyt kertakäyttösaduksi, kuvat aivan mielettömän kauniit ♥
    Leppoisaa, mutta onnellista viikon loppua!

    VastaaPoista
  16. Tulin vastavierailulle :)
    Miten ihana blogi! Elämä tuli taas vähän rikkaammaksi!
    Olen tässä (herkkä kun olen) kyynelehtinyt näitten ihanien kuvien äärellä. Tulen lukemaan paremmalla ajalla näitä tarinoita kun tuo pölynimuri tuossa lattialla syyllistää.
    Mukavia syyspäiviä!

    VastaaPoista
  17. Valokki, sinulla on "näkemisen" lahjan lisäksi kirjoittajan lahja. Tarinat ovat hyvin elävän oloisia.
    Omat uneni ovat lähinnä sekopäistä rähvellystä sinne sun tänne.
    Joskus myös hyvin hauskoja. Niitä joskus töissä kertoilen työkavereiden viihdykkeeksi.

    VastaaPoista
  18. seijastiina, tämä tarina meinasi ensin paisua ihan käsistä. Jouduin sitä typistämään, käytän muihin tarinoihin karsitut "osaset" jos sopivat. Olen nyt innostunut tekemään hieman erilaisia kuvia, käsitellen niitä vähän. Olen tämän päivän vielä suurimmaksi osaksi viettänyt lepäillen. Kuume on jo helpannut ;)

    VastaaPoista
  19. Vikki, olet sydämellisesti tervetullut. Olen iloinen kun pidät näkemästäsi;) Sellaisia ne pölynimurit ovat, syyllistävät heti kun vain saavat tilaisuuden. Kauniita kuulakkaita lempeitä päiviä sinulle myös;)

    VastaaPoista
  20. Sasaliini, kirjoittamistani rajoittaa jonkin verran, ettei äidinkielen taitoni ole loistava. Virheitä vilistää. Mitähän olen mahtanut niillä oppitunneilla tehdä?:( Hyvä, jos näytti sujuvalta silmiisi. Uneni ovat aivan kummallisia, osa näistä saduista ja tarinoista saa alkunsa jostain unesta. Toiset unet ovat jo satuja ihan ilman lisämaustetta, hurjine käänteineen.

    VastaaPoista
  21. Hei!

    Olit tullut lukijakseni, kiitos siitä:) Näin löysin minäkin blogiisi. Tämä on hyvin mielenkiintoinen ja kaunis blogi! On tämä blogimaailma vain rikas maailma!! Aivan ihanaa, kun täältä löytää koko ajan upeita, erilaisia blogeja:)
    Tekstisi oli hyvin mukaansatempaava, kuvasi upeita!! Kiitos tästä!:)

    VastaaPoista
  22. Marge, lämpimäati tervetuloa blogiini. Sinun blogisi on valtavan kaunis! Täällä minun blogeissani on vähän kaikenlaista. Kuvakollaaseja, satuja, unia, ihan oikeaa elämääkin, rakastan myös sisustamista, se ei veilä oikein näy blogissani. Hopeakorut,runot ja valokuvat löytyvät omista blogeistaan. Olen iloinen, jos tarinani vievät mukanaan ja kuvani antavat lisäväriä elmään:)

    VastaaPoista
  23. Luin tarinan ja karasin peilistä katsomaan, juu-u silmät oli jo ymmyrkäiset ja loistikin kummasti, selkeesti sama taudinkuva kuin kersana, satusairaus tai joku, harmi en muista seleästi minäkään kaikkia niitä tarinoita enää. Nyt jänskättää jänskättää mitä nyt sitten tapahtuukaan O.O

    VastaaPoista