Kutsu osa 2.

 
Osan 1. voit lukea tästä, ellet ole jo lukenut ; )
http://valokinkiteet.blogspot.com/2010/08/kutsu-osa-1.html

Nainen nostaa hitaasti kirstusta, nipun raskaita vanhoja avaimia.
Tunnen hienoista pettymystä, olin odottanut jotain loistokasta,
säihkyviä koruja, upeita aarteita tai muuta vastaavaa.
Nainen viittelöi tulemaan lähemmäksi, ojentaen yhden aivaimista minulle.
Se on yllättävän painava.Katson naista tarkemmin, uteliaana.

Näenkin nuoren naisen, sitten vanhemman, nuoren tytön.
Kasvot vaihtuvat kuin häilyen. Kuulen pääni sisällä äänen sanovan,
"Olet  onnekas, sinut on valittu kertojaksi ,
voit mennä, luotan sinuun, löydät sen mitä tulit hakemaan."

 
Seison neuvottomana hallissa, josta johtaa useita ovia eri suuntiin.
Koetan avainta summan mutikassa, keskimmäiseen oveen.
Ensin vaikuttaa siltä, että olen valinnut väärän oven,
mutta sitten raskas avain kääntyy ja lukko rasahtaa auki.
Tunnen kuinka sydän pamppailee rinnassa, en tiedä mikä odottaa oven takana.

Tuskin olen saanut ovea kunnolla auki, kun tunnen nykäisevän liikkeen.
Joku vetäisee minua, voimakkaasti vauhdilla eteenpäin.
Syöksyn huoneen läpi, seuraavasta ovesta ulos.
Ovia aukenee sivulle, eteen jokapuolelle.
Jokaiesta avoimesta ovesta näen huimaavia asioita,
maisemia ihmisiä, tapahtumia.
Erän oven takaa rynnistää hyökyaalto,
jonka harjalla seilaa merirosvolaiva, jota ohjaa koukkukätinen kapteeni.
Hämmästykseni keskellä, hän näyttää ihan Johnny Depiltä?

Toisesta ovesta yrittää kelata ylitseni peikko,
jolla hampaat roikkuvat hämähäkin seiteissä, housuissaan kymmeniä paikkoja.
Häntä seuraa susi, kettu ja karhu.
Eräästä ovesta näen kuunsillan, joka on peittyneenä hopeahileeseen,
sen alla  loistavat kuunlijat kuin pienet lyhdyt.
 Olen aivan pyörällä päästäni.
Kuulen kaiken hälyn keskellä naisen äänen
"Tervetuloa tarinan jakajan taloon"

Toivon, että tarinan jakajan talon ovet pysyvät minulle avoimina
ja voin sieltä noutaa teille jännittäviä, iloisia,  ihmeellisiä tarinoita ja satuja.

-Valokki-