Kaunis aamu, utuinen ja uninen vielä,
kun astun ulos mökistä.
Yö viipyilee maiseman yllä,
ensimmäiset auringonsäteet, kajastavat puiden lomitse.
Mitä näenkään?
Useita pieniä usvakeijuja,
ripustamassa kastehelmiä, hämähäkin verkkoihin.
Säikähtävät tulijaa, kiiruhatavat varjoihin.
Pienistä koreista pisarat putoilevat, poimulehdille, pihan heinille.
Aurinko nousee, kultaa maiseman kirkkaaksi.
Varjot katoavat ja keijut.
Kasteenraikasta ja virkistävää viikonloppua!
-Valokki-
Kertakaikkiaan ihana tunnelmaruno! Toi auringonsäteet tähän sateenharmaaseen aamuun.
VastaaPoistaKiitos pikku-sisko.
t.Kaarnikka joka ei ehtinyt muka kirjautua
Kaarnikka! Oleppa hyvä, kaste-energiajuomaa tarjoaa hän slurp! siskolleen :)
VastaaPoistaSuloisia hetkiä ja näkymiä :-)
VastaaPoistaMags! kiitos, mielikuvituksen avulla voi nähdä vaikka mitä. Jännittävää eikös vain?
VastaaPoistaIhana runo tai tarina ja aivan ihastuttavia kuvia olet onnistunut saamaan.
VastaaPoistaTarinassa ihan elää mukana :)
seijastiina, otin nuo kuvat vanhalla kameralla, meidän keskisuomen mökiltä, joka on lapsuudenkotini. Tarina alkoi hiipiä mieleen, kun katselin kuvia.
VastaaPoista