Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




torstai 27. lokakuuta 2011

Kuka minä olen ja Olen oma itseni haaste

Sain Runotalon Sarilta, Kuka minä olen ja Olen oma itseni haasteen.
Sain myös Aikatherinelta haasteen, jossa saan kertoa kolmesta itselleni tärkeästä asiasta.
Päätin yhdistää haasteet. Kiitos vielä Sarille ja Aikatherinelle, olen saanut
paljon iloa blogeistanne. Ajatuksia ja pohdintaa, sekä riemun pilkahduksia elämään.
Blogit ovat myös turvasatamia, jonne voi pujahtaa hiljentymään ja
nauttimaan sanojen ja ajatusten voimasta.
Yritän tähän haastevastukseen saada jotain uuttakin itsestäni, jota en ole aiemmin kertonut.

 Keski-Suomessa 60-luvun kynnyksellä, tulin maailmaan pienessä punaisessa mökissä.
Perheemme neljänneksi lapseksi. 
Järven laineilla kimalteli kesän aurinko ja ilman täytti pääskysten lento.
Tämän olen kyllä kertonut aiemminkin

Mitäs muuta, no lapsena minulla oli kalju pää ja kauan.
Isosiskoni oli vallan huolissaan,
epäili mahtaako tuolle kuulapäälle tulla tukkaa ollenkaan.
Tuli sitä aikanaan. Pelkäsin pienenä pinkkupäitä ja rumeluksia
(luurankoja ja mörköjä). Elin sadun maailmassa, olin ihan
varma, että lähimetsässä isossa kivessä oli ovi tonttujen ja
keijujen maailmaan. Vaikka olin "kiltti" lapsi, pamautin naapurin
poikaa kivellä otsaan. Kun hän haukkui ystävääni läskiksi.

Minulla oli mielestäni töpselikärsän mallinen nenä, sieraimet sojottivat taivasta kohti.
Kuljin monta aikaa vetäen nenääni käsin alaspäin, ei se auttanut :(
Katselin peilillä sivuprofiiliani joka, oli mielestäni perin outo.
Lapsi parka, töpselikärsäni oli tulevista murheistani pienimpiä.

Rakkaimmat ja tärkeimmät asiat maailmassani tänään ovat,
perheeni,  kolme lastani,  neljä lastenlastani, kolme sisartani ja äitini.
Sisareni ovat rakkaimpia ystäviäni, joiden kanssa saan olla
ihan oma itseni. Saan heiltä myös valtavan paljon tukea ja voimme
jakaa ilomme joita on paljon, sekä murheemmekin.
Luonto on erittäin tärkeä, se on ystäväni, iloni ja terapeuttini.
Kun kuljen luonnossa, en ole milloinkaan yksin.
Vierelläni henkii näkyvän lisäksi näkymätön maailma.
Valokuvatessani, yritän välittää kaikille pienen osan ihmeellisestä maapallostamme.
Toivon, että ihmiset voisivat nähdä kuvieni kautta,
pieniä arvokkaita luonnon ihmeitä joita tulisi suojella ja vaalia.
Sadun, sekä mystiikan maailmat kiehtovat, unien maailmoista puhumattakaan.
Satujen, tarinoiden ja runojen kautta pääsen jännittäviin seikkailuihin,
joihin haluaisin tempaista lukijanikin mukaan.
Haaveena on ehkä joskus saada julkaistua jotain.
Rakastan myös kotiani ja kotoilua. Kauniit asiat ja esineet
ilahduttavat esteetikon silmiäni, sisustan mielelläni, mutta kierrättäen.
Olen hurahatanut hiljattain myös kokkailuun ja leipomiseen." Hellin" perhettäni
kaikenlaisin uusin ruokakokeiluin, sekä jälkiruuin ja leipomuksin.
Luulin aiemmin, etten pidä ruonalaitosta, mutta se oli kiireen luomaa harhaa.
Aina ruokakokeilut eivät ole iloisia yllätyksiä, mutta yritystä riittää.
Uskaltaisitko sinä maistaa?
Olen ollut nivelreuman vuoksi sairauslomalla lähes vuoden. Nyt olen
kuntoutustuella/työkyvyttömyyseläkkeellä toistaiseksi.
Tulevaisuuteni työelämässä on täysin avoinna.
Mahdollista on, että en ehkä kykene enää tekemään työtä,
mutta en murehdi sitä. Pääasia on, että elämä tuntuu
siedettävältä ja mukavaltakin, edes ajoittain.
Luotan siihen, että kaikki järjestyy, niinkuin on tarkoitus.

Nuorena minulla oli hyvä itsetunto ja uskoin kaiken olevan mahdollista
Olen ollut hetkessä eläjä, innostuja uusien asioiden kokeilija.
Aiemmin uskoin, jos olen hyvä, ystävällinen ja kiltti,
myös minua kohdellaan hyvin.
Elämä on opettanut raakalla kädellä, ettei niin aina ole.
Olen kohdannut paljon julmuutta ja väkivaltaa,
joka on kohdistunut sekä mieleeni, että kehooni piinaavan pitkiä aikoja.
Olen ollut katkera, masentunut ja vihainen. Olen itkenyt niin paljon, ettei itkua
lopulta enää tullut, enkä halunnut enää elää.
Olin ihan tyhjä, tyhjä uuden kasvun tulla.
 Kaikki vastoinkäymiset ja tuska, ovat kasvattaneet minua omaksi itsekseni.
Vaikka suru ja paha mieli, ovat jättäneet varjon sisimpääni, ne ovat tehneet
myös minut vahvemmaksi ja ymmärtäväisemmäski.
Ilman menneisyyttäni, en tänään olisi minä, tällaisena.
En anna katkeruuden, tai vihan asua sisimmässäni, koska se tekee sairaaksi.
 Lähettämällä ystävällisyyttä ja rakkautta eteenpäin, se kiertää lopulta luokseni
moninkertaisena.Olen onnellinen hetkestä, pienistä asioista, elämästä.
Olen onnellinen omituisesta luonteestani ja taidosta nauraa itselleni, sekä nähdä
asioiden positiiviset ja koomiset puolet. Olen kiitollinen myös taidostani antaa anteeksi
ja sellaisesta ymmärtämyksestä jota en aiemmin osannut.
Lapsenmieleni, sadunmaailman ja uskoni hyvyyteen olen säilyttänyt.
Olen löytänyt voimia, joita en ennen tiennyt olevan olemassa.

Mutta, Kuka minä olen?
Jostain sisimmästä on vastaus muotoutumassa, se muuttuu,
se elää ja selkeytyy. Seuraavassa hetkessä hämärtyy,
muuttuu epäselväksi, jatkaen sitten kasvuaan.
Minuksi, omaksi itseksi, kokonaiseksi ihmiseksi.
Ehjäksi sieluksi. Tulenko valmiiksi?
Saanko vastauksen, siihen kuka minä olen?
Tässä elämässä.
-Valokki-

Vaikeaa on jälleen valita kenelle haasteen lähettäisin.
mutta lähetän haasteen eteenpäin
tietenkin sisarilleni Kaarnikalle,
Valorulle ja
Seijamarjatalle,
sekä Kikille ja
Mantelille,
jotka ovat lämminsydämisiä ja
ihani blogiystäviä.

Iloista viikonloppua kaikille!

18 kommenttia:

  1. 2. Yritys, 1. ilmeisesti katosi bittiavaruuteen...

    Kiitos paljon, Valokki, haasteen lähettämisestä edelleen minulle! Ja lämpimän avoimesta, upeasti kuvitetusta ja ihanan inhimillisestä vastauksestasi haasteeseen. Yritän saada vastattua haasteeseesi blogissani lähiaikoina, jahka saan energioita kerättyä riittävästi.

    P.S. Minäkin olin ensimmäisen elinvuoteni kalju, äitini suureksi kauhuksi... :)

    VastaaPoista
  2. Vahvoja sanoja ja ajatuksia tekstissäsi.

    VastaaPoista
  3. Olet näemmä laittanut uusisksi koko tarjottimen ja tosi hienolta se näyttääkin. Ja niin painavia ovat ajatuksesikin, että mitä tuohon nyt osaisi sanoa. Kiitos haasteesta jolloinkin yritän siihen vastailla. Iloista viikonloppua sinullekin.

    VastaaPoista
  4. hyvin kaunis kertomus. Olet myös sisäistänyt hyvin elämän erivaiheet. Moni jakaa saman kohtalon kaikki eivät silti opi vaikka kärsisivät ja käyvät ahtaasta portista. Sinussa on henkistä voimaa, ja itse suuri luonto on osa henkistä tukeasi. Olet valmis kirjailija. Näen jo silmissäni kuvitetut satukirjat lapsille. Ja kuvitetut runoteokset aikuisille. Luota vain taitoihisi, tee kirjoja.Sydämesi kauneus on sinut palkitseva. Tarinasi on tuttu jossain määrin itsellenikin, kärsimys ja sinisilmäisyyden seuraukset ovat opettaneet paljon. Tiedän myös tämän reuman kivut. Ei kivaa. Mutta lääkkeillä ja kuntoutuksella pysyy jotenkin kunnossa. Tämä tarinasi oli vilpitön ja koruton ja silti täynnä sisäistä ymmärtämistä
    sait hienon haasteen ja teit upean vastauksen. Tämä antaa paljon mietittävää myös lukijalle.. kiitos.

    VastaaPoista
  5. Aitoja asioita, elettyä elämää, rakkautta, pettymystä, surua, voimaa ja kasvamista.
    Kuvat kertovat myös tarinaasi kauniisti.
    Kiitos haasteesta..hymm tätä onkin mietittävä.

    VastaaPoista
  6. Kiki,
    Kiitos sinulle, älä ota haasteesta paineita. Kirjoitat vastauksen jos siltä tuntuu, tai sitten kun jaksat. Voimia ja hyvää mieltä tahdon sinulle lähettää :)

    VastaaPoista
  7. Olipa upea postaus! Siinä koko elämän kirjo hienosti kerrottuna. Olet vahva persoona ja hyvä kirjoittaja. Ihailen vastaustasi haasteeseen, joka ei ole helppo. Kiitos tarinastasi ja paljon iloa elämääsi.

    VastaaPoista
  8. isopeikko,
    vahvat sanat ja ajatukset ovat hieman peloittaviakin, ajattelin kovasti mitä voin kirjoittaa tänne. Kirjoitin siloitellumman version. Aurinkoista viikonvaihdetta sinulle :)

    VastaaPoista
  9. Seijamarjatta,
    Hei sisko ! Juu olen muuttanut taas vähän kuoseja blogissa, nyt hieman Halloween tunnelmaa. Painavaa tekstiä tuli osittain, mutta onneksi on välillä kevyttäkin niin jaksaa taas raahustaa ;)
    Ilon kiloja lähetän täältä sylin täydeltä ja halauksia mukana :)

    VastaaPoista
  10. Aikatherine,
    kiitos paljon ihanasta ja kannustavasta kommentistasi. Elämä on kivuliasta kasvua, toisille vaikeampaa kuin toisille. Kiitollisuuden aiheita löytyy aina, kun vain osaa katsoa oikealla tavalla. Aurinkoa ja onnellisuutta elämääsi.

    VastaaPoista
  11. Valoru,
    Olen ajatellut, että elämästäni saisi hyvin draama/komedia teatteri esityksen. Osittain se ehkä hipoisi kauhuleffaa. Yhden tämänlaisen sitkeähkön naisen selviämistarinaa, se ehkä kertoisi.

    VastaaPoista
  12. Anja,
    Kiitos sinulle :) Vähän arvelutti kertoilla täällä, elämäni vaikeistakin asioista. Mutta eivät ne salaisuuksia ole. Ehkä voisin auttaa jotain saman tapaisissa vaikeuksissa kamppailevaa uskomaan, että kaikesta voi selvitä. Olla vielä onnellinenkin, koskaan ei saa menettää toivoaan.

    VastaaPoista
  13. Kaunista, vahvaa, valoisaa ja koskettavaa.
    Ja juuri niinkuin kommentoit - kaikesta voi selvitä, eikä toivoa saa koskaan menettää.
    Kiitos kun taas muistutit!

    VastaaPoista
  14. Hui kylläpäs nyt heitit haasteen, väsymasis on vaivannu ja ei oikeen mitään saa myt aikaseksi... mutta ehkäpä tähän haasteeseen yritän jotain duunailla. Hieno banneri kuva ja postaus. Haleja

    VastaaPoista
  15. Luettuani jäin tähän hymyämään. Kuvataideteoksesi ihastuttavat aina kuten nytkin. Kirjoitat kauniisti ja syvästi, myös erittäin rehellisesti. Ihastelen rohkeuttasi, siitä tulee hyvä mieli, sellainen olo, että ihmisellä on voima ja oikeus olla sitä mitä on. Kiitos Valokki ja valoisia hetkiä viikkoosi :)

    VastaaPoista
  16. Mk,
    elämästä on vaikea selvitä, särkymättä välillä.
    Tärkeintä on aina koota palaset yhteen jatkaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  17. Kaarnikka,
    siksipä juuri, jos on väsynyt ja vetämätön. Voikin tarkastella kuka minä olen :) halauksia :)

    VastaaPoista
  18. Runotalon Sari,
    tämä oli haastava haaste, pelkäsin vastauksestani tulevan liian synkän. Siksi sirottelin siihen osasia itsestäni, kaikenlaisia, erilaisia, minunlaisia. Oma minuus jää kait osittain itsellekkin oudoksi ja tuntemattomaksi. Hyvää viikolvaihdetta sinulle ;)

    VastaaPoista