Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kotitonttu

Siinä se yhä istuu, keinussa katonrajassa.
Nuttu hieman nuhruinen, kasvoilla sama viaton hymy,
Meidän kotitonttu.
Se on ollut aina olemassa, lapsuudenkodissani,
en saata muistaa milloin se tuli meille.

Lapsena olin ihan varma, että se on elävä.
Joskus keinu keinahteli villisti, kun tulin sisään.
Olen myös melko varma, että se kadotteli meidän tavaroita.
Sotiki paikkojakin, vaikka äiti oli sitä mieltä, että me olimme syyllisiä.

Tontun tossunpohjat olivat kuluneet, kun tarkastelimme niitä. 
Kerran näin ihan selvästi sen parrassa piimää.
Sen nenän kokoinen jälki oli, lypsetyn maidon kermakerroksessa, viileäkomerossa.
Ilkikurinen kikatus kuului, silloin tällöin.
 Ajattelin usein, miten ihmeessä se onnistui aina kipuamaan niin nopeasti takaisin keinuun.
Päättelin että sillä täytyi olla apureita, hiiriä tai hämähäkkejä, jotka auttoivat sitä.
Varoittivat tulijoista ja pukivat nopeasti hämähäkin verkot takaisin ylle.
Harhauttamaan, mutta minua ne eivät onnistuneet hämäämään.

Näissä metsissä liihottelimme paljain jaloin, "mielikuvitus kavereiden kanssa"
Hyvää loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Viestin tuoja

Hiljaiseen iltaan istumaan jäin,
jonkun usvasta kohti tulevan näin.
Kulkiko aika taaksepäin?

Mitä kertoi minulle nainen?,
hänellä nuttu oli karhea, pellavainen.

Hiuksilla lainehti ajan virta,
käsissä elämän pirta.

Katso tämä raikas, puhdas vesi,
on sinun ja elämän alku desi.

Luonnosta kauniista, elävästä kiitä,
mieleesi lupaus liitä.

"Sitä yritän aina huolella,
joka päivä suojella."

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, aurinkoa ja lämpöä!

"Tarina" -Valokki-
Asu      -Valoru-

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Juhannus aikaa

Loma alkoi! Epämääräinen läjä laukkuja odottaa eteisen lattialla.
Huristamme lapsuuden maisemiin, juhannuksen viettoon.
Kaikki neljä sisarta,  pitkästä aikaa koolla.
Mieli on odottava ja iloinen.
Saunotaan, rupatellaan, syödään hyvin,
ollaan yhdessä. Kuunnellaan hiljaisuutta,
katsellaan järven pinnan kuvajaisia.
Rämmitään kaikki lähimetsät, kameran kanssa.
Elämme silti maagisia aikoja,
voimme tehdä  juhannustaikoja.
Voimme ehkä kerätä yrttejä,
laittaa tyynyn alle. Siitä huolimatta,
vaikka uneen tulisikin,
se tuttu karvainen  naama.

Iloista, lempeää valoista Juhannsta kaikille!



sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Uni viestejä

Olen pohtinut viime aikoina  paljon sitä, kuinka meillä on jokaisella unelmia. 
Mutta emme uskalla, tai pysty toteuttamaan niitä.
Aina jokin "tärkeämpi" asia ajaa edelle, vaatien voimia ja aikaamme.
Itselläni unelmat liittyvät luovaan, käsillä tekemiseen ja työskentelyyn.
Pidän nykyisestä ihmis läheisestä työstäni, mutta mieli kaipaa niin kovasti, jotain muuta.
Kirjoitin aiheesta runonkin runoblogin puolelle.http://valokinrunokontti.blogspot.com/2010/06/siiveton.html#comments


Ehkä sen vuoksi näinkin seuraavanlaisen unen:
Unessa oli iso häkki, joka oli täynnä lintuja. Häkki oli rautainen, se oli avonainen ylhäältä.
Sen reunoilla oli vielä jotain ohutta verkkoa, kun linnut yrittivät lentää ylös, ne takertuivat verkkoon.
Yksi linnuista pääsi kuitenkin häkin ulkopuolelle, mutta heti sen kaulan ympärille kiertyi naru.
"Noin sitä käy kun yrittää lentoon" joku sanoi vieressä.
Lähellä oli myös purkkeja, aivan kukkapurkin kaltaisia astioita. Niissä "kasvatettiin " lintuja?.
Kyllä!, unessa se voi olla totta.


Eräs, purkissa olevista linnuista, joka oli valkoinen, näytti voivan huonosti.
Sanoin "tuota on kasteltu aivan liikaa, otin linnun purkista ja laitoin sen rintani päälle.
Voi kuinka lintu olikaan onnellinen, sen sulat muuttuivat kauniin kiiltäviksi.
Pian se pyrähti iloisesti lentoon.
Samalla oikelle puolelleni lensi musta lintu, ojensin oikean käteni ylös.
Lintu lensi kädelleni, uskalsin tuskin liikahtaa, saatika hengittää.
Yritin supattaa miehlleni, joka mennä tormootti ohitse.
"Katso olen saanut kesytettyä tämän mustan linnun"
Mies meni menojaan, ei jäänyt ihmettelemäänm mustaa kesy lintuani.

Näen todella paljon unia, joten tämä ei ole mitään tavatonta.

Pitäisi kaivaa esiin ne "siivet".
Uskoa unelmiinsa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille iloista mieltä ja valoa!
-Valokki-

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Utuinen aamu

Kaunis aamu, utuinen ja uninen vielä,
kun astun ulos mökistä.
Yö viipyilee maiseman yllä,
ensimmäiset auringonsäteet, kajastavat puiden lomitse.
Mitä näenkään?
Useita pieniä usvakeijuja, 
ripustamassa kastehelmiä, hämähäkin verkkoihin.


Säikähtävät tulijaa, kiiruhatavat varjoihin.
Pienistä koreista pisarat putoilevat, poimulehdille, pihan heinille.
Aurinko nousee, kultaa maiseman kirkkaaksi.
Varjot katoavat ja keijut.

Kasteenraikasta ja virkistävää viikonloppua!
-Valokki-

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Anteeksi antamisen vaikeus

Elämässä, kilttinä nyssykkänä olen saanut huomata, että helposti kävellään ylitse,
tullen, mennen ja palatessa.
Kiltti on, joidenkin mielestä yhtäkuin, vähän tyhmä.
Kuinka helppo häntä onkaan syyllistää.
Ylenkatsotaan, vähätellään ja kohdellaan huonosti, ellei pidä puoliaan.
Ajattelin ennen vihaisena, miksen saa olla oma itseni?,
pitääkö minunkin muuttua kovaksi ja itsekkääksi
pärjätäkseni elämässäni?.

Epäoikeudenmukainen kohtelu, sai  kiukun nousemaan pintaan.
Vielä enemmän suututti, kun en saanut suutani auki,
 antanut "samalla mitalla" takaisin, hölmistyin usein ja menin sanattomaksi.
Paha olo jäi sisimpään.
Kertyi, kasvoi.


Psykiatri sanoi, "Sinulle pitää kasvattaa "paksumpi nahka",
en halunnut olla paksunahkainen, halusin tuntea.
Pikkuhiljaa opin, ettei minun tarvitse ottaa koko maailman pahaa oloa vastaan.
En suostu ottamaan negatiivisuutta itselleni, en anna sen "upota."
Jokainen on viimekädessä vastuussa omista tunteistaan..
Opin myös sanomaan lempeästi Ei!, liialliselle työtaakalle, jota helposti kasattiin niskaani.
Kun tekee parhaansa, sen pitänee riittää.


Negatiivisuus ja vähättely satuttavat aina.
Joillekkin, toisten suomiminen, on jonkinlainen selviämiskeino,
joka johtuu omasta huonosta olosta, tai epävarmuudesta.
Säälin heitä.
Kielteisyys on loputon kehä, paha olo nielaisee kokonaan, jos sille antaa luvan.
Joten vastaankin ystävällisyydellä, ystävällisyys ei mene koskaan hukkaan.
 En silti suostu enää kenenkään sätkynukeksi.
Monena iltana, kun menen nukkumaan sanon ääneen
"Annan sinulle anteeksi...."

Joskus, vaatii monta iltaa, ennenkuin anteeksi antaminen on valmis.

-Valokki-

torstai 10. kesäkuuta 2010

Kotimatkan varrelta


Vietin, tämän viikon toisen vapaapäiväni Seinäjoella, 
sain vihdoin kutsun reumalääkärille. Minulla on nyt omalääkäri,
joka seuraa hoitoni edistymistä.
Tutkimuksissa vierähti kolmisen tuntia.
Oloni on huojentuneempi, kun tiedän,
että on joku, jonka puoleen voin kääntyä 
tarpeen tullen.


Olin varannut kameran mukaan, koska tiesin,
että matkanvarrelta löytyisi kuvattavaa.
Paluumatka kestikin monta tuntia,
nautin aurinkoisesta, lämpimästä ilmasta.
Kuvasin Kyrönjoen varren koskia.


Nämä kuvat ovat Ylistaron kohdalta.





Ylistarosta Vaasan suuntaa lähtiessä, on hieno Pelmaan myllyn koski, jossa olen ollut
kuvaamassa monet kerrat. Istuin siellä kalliolla ja kuuntelin kosken kohinaa.

Illalla, kävin äidin luona rupattelemassa, 
äidin kukkapenkki on aina kaunis.
Orvokit loistivat ilta-auringossa.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Lapsenlapset


Kun nämä pienet enkelinhenkäisyt,
astuvat maailmaani, se pyörähti muutaman kerran,
vimmatusti ympäri, eikä mikään ollut enää kuin ennen.
Hurahdin.
Uteliaisuus ja vilpittömyys, tuikkivat  pienissä silmissä.
Ja rakkaus, sitä saan sylintäydeltä ja kysymyksiä,
 paljon kysymyksiä, joihin osaan ei tiedä vastauksia.

"Mun on mummia ikävä, niin että aivan tärisen"
Lilja 4v

Kuvassa vanhimmat lapsenlapseni Lilja ja Remu

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Vanheneminen

Ennen kun täytin 30, aikaa tuntui olevan paljon.
ajattelin aina, ehdin vaikka mitä.
Vain taivas oli kattona unelmille.
Tänään olen nöyrempi, elämän rajallisuuden edessä.
En ehkä ehdi toteuttaa,
kaikkia unelmiani, mutta jos edes yhden.
Tyydyn vähään,
unelmani on, elämä tässä ja nyt.


Aika juoksee ei odota,
älä silti järkeä kadota.
Vuoden vanhempana,
ehkä viisaampana.
Jatkan uskoen, kaikki tapahtuu,
mitä on tarkoitettu.

Hyvää työviikkoa kaikille!
-Valokki-