Mieli voi yhtäkaikki "heittää häränpyllyä",
"mennä moiloselleen". Kuten mammalla on tapana sanoa.
Yhtä-äkkiä huomaa, ei helvata mullahan on ihan paha olo.
Sisin tulee täyteen, puristetusta, tiivistetystä
ja tukahdutetusta pahasta olosta ja sitten Poks ja tuff!
Olo on kuin aurinkokuivatulla tomatilla,
pienessä purkissa.
Kuka vei ilon? Olisi jättänyt vähän!
pienessä purkissa.
Kuka vei ilon? Olisi jättänyt vähän!
Suru siivillään sivelee sisintäni,
poutapilvissäkin mustat reunat, uhkaavat, tummat.
Linnunlaulu ei tavoita, niinkuin sitä rakastan.
Kuka pirhana vei ilon?
Pani päälle painon,
sadan kilon.
Alakulo
Se odottaa, siellä se on
mieleni taustalla, se liikkuu varjoisissa hetkissä.
Näen sen peilikuvan naisessa, hahmona hänen takanaan.
Suremattomat suruni silmissään,
sylissään itkemättömien itkujeni meret.
Pitelee sydäntäni, sitä jonka annoin sinulle.
Puristaa.
En anna sille kuitenkaan lupaa tulla...
en ainakaan asettua asumaan.
en ainakaan asettua asumaan.
Pitää olla iloonen, positiiivinen!
Ei saa häjyyllä.
Ei saa marmattaa
Turha sitä on ruveta joka asiaa porajamahan.
Turha sitä on ruveta joka asiaa porajamahan.
Onneksi on hyviä neuvoja!
Poutapilviin on jo hiljalleen hahmottumassa valkoiset pitsireunat,
jos osaan ja jaksan oikein tarkkaan katsoa.
jos osaan ja jaksan oikein tarkkaan katsoa.
Iloa ja valoa viikonloppuunne, poutapilven keveitä päiviä, synkästä tekstistä huolimatta :)
-Valokki-
Joskus se vaan on oltava allapäinkin. Rypeä oikein pahassa olossa, surkutella ja tirauttaa kunnon parkukollotukset. Sitten niistää nenänsä, pestä kasvot raikkaalla vedellä ja jättää ynseyden sätkimään taakseen. Pilven raosta aurinko tuikkii ja hymy palaa kuin varkain...
VastaaPoistaTulentekijä Tuikku,
VastaaPoistaAlakulo yllättää aina, tappelen vastaan viimeiseen asti. Sitten se onkin yhtä äkkiä siinä ja täyttää koko maailman. Meinaa ihan viedä syvimpiin pohjamutiin mujumaan. Mut ei mua niin vain viedä. Pitäisi itkeä ja rähjähtääkin ehkä, ei kerääntyisi ja kaasuuntuisi koko sakka.
Tummat tunteet. Niille tummillekin, omille varjotunteille, tarvitaan mielestäni ihmisessä tilaa, aikaa ja oikeus tulla koetuksi ja kuulluiksi. Etteivät energiavirrat tukkeentuisi ja johtaisi lopulta sairastumiseen, kun ne piilotetut pyrkivät yhä sitkeämmin ja kuuluvammin pinnalle, mitä enemmän niitä koittaa torjua. Minussa niitä tummia on vieläkin ihan liikaa piilossa, kun en ole uskaltanut esiin ottaa, ja vointi on yhä useammin sitten sen mukainen.
VastaaPoistaEn näe positiivisuutta ei-miellyttävien tunteiden kieltämisenä. Positiivisuus on mielestäni sanomista "Kyllä" elämälle jatkuvasti kaikkinensa sellaisena (ja monasti ahdistavana ja kivuliaanakin) kuin elämä juuri nyt on, syvää pohjimmaista luottamusta siihen että kaikelle vaikeallekin on rakastava syy ja avoimuutta sille, että maailmankaikkeus voi äärettömästä yltäkylläisyyden varastosta ilmentää juuri tässä tilanteessa hienoja asioita, joita usein ei vastustavan ja "Ei"tä huutavan ihmisen mieleen heti juolahda tai kykene vastaanottamaan.
Haasteellista, todellakin, ei ainakaan minulla synny tuollainen pysyvää asennemuutosta tuosta vaan. Jatkan silti pyrkimistä siihen, tällä hetkellä mm. Wayne W. Dyerin kirjan "Pyrkimyksen voima" avulla.
Toivon kovasti, että jokainen meistä voisi kohdata kulloisenkin hetken sisäisen lapsensa vaikeat tunteet rakastavan sisäisen aikuisensa syvän myötätunnon avulla (kuin blogisi reunassa olevassa ihanassa äiti/lapsi kuvassa), ja lopulta kenties pystyä päästämään niistä irti ja vapautumaan aina taas ilolle.
Kiitos kauneista poutapilvikuvistasi! (Nuokin pilvet piilottavat välillä auringon, mutta ovat silti maailmalle tarpeen ja aurinko on ja pysyy silti paikallaan.) Kaikkea hyvää Sinulle!
Samansuuntaasia fiilarehia,,.Yritetähän yhyressä, poratahan ja marajatahan. Pullautetahan koko musta möykky kompostihin, sen jälkehen kun ollahan kunnolla häjyylty! Toivon silti että silloinkin, kun oikein on "paskatarallaamilläänmitäänväliä" olo, jossain pienen kinkosi takana kuuluu siskon ääni:"minulle sinulla on väliä,olet rakas ja tärkeä ihminen" Halituksia ja jaksuja!!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaValoru,
VastaaPoistakomposti vois poksahtaa tästä möykystä. Tai siitä voisi tulla oikein hieno kasvualusta jollekkin uudelle, hyvälle ja ihanalle. Juu niin siitä tuleekin kun tarkemmin ajattelen. Olen onnekas, minulla on rakkaita ihmisiä joille olen tärkeä. Enkä ole ihmisenä ihan pilalla, mitä nyt roppa meinaa sanoa irti sopimuksen. Pää piippaa vain sillon tällön ja silloinkin :)
Tuo on sellainen, jossa "pilvein varjot vaeltavat kuvastimessasi". Aika iso kuvastin :)
VastaaPoistaisopeikko,
VastaaPoistakuvastin on niin iso, etten näe sen toiseen laitaan jos näkisin, en ehkä itkisi. Hiljaa sisäänpäin.
Voi miten kauniita pilvikuvia! Mie rakastan tuollaisia pilviä... =)
VastaaPoistaMikä vei onnen? Toivon että se takaisin toisi sen...
Una,
VastaaPoistaOnni voi olla niin hukassa, etsin sitä epätoivoisesti sukasta ja kauniista kukasta. Ehkä sitä etsii väärästä paikasta. Turhautuu ja suruuntuu :) HÖH! onneksi taivas on täynnä ihania kauniita pilviä, niitä voi katsella ja ihailla.
Kiki,
VastaaPoistavirheellisesti olin vastannut Laventelille, vaikka tarkoitus oli kommenteerata takaisin sinulle.
kiitos viellä sanoistasi, luin ne uudelleen ja uudellen, tarkemmin ajatuksella. Sain niistä paljon voimaa ja toiveikkuutta. Ajatusta ja pohdintaa.
Poutapilvet, niin pulleat kuvissasi, niin lähellä, että voisi melkein koskettaa, ihanat kuvat.
VastaaPoistaNiinhän se on alakulo tulee hiipien ja yhtäkkiä huomaa että mikään ei ole oikein reilassa, kaikki ketuttaa, eikä tiedä edes mistä alakulo johtuu. Silloin ei auta kuin vähän itkeä tirauttaa, yleensä se auttaa, seuraavana päivänä taas aurinko hymyilee:)
Aurinkoista viikonvaihdetta ja mukavia ajatuksia lähetän sinulle!
Ihania palleropilvikuvia ja kuvajaisia veden peilissä! Niinpä, välillä on näitä hetkiä ja tummia mielialoja jotka pyytämättä ja lupaa kysymättä tulevat, vaikka sitten kesän kauneimpina päivinä... Onneksi onni on pieniä odottamattomia hetkiä, pilkahduksia jotka tuovat iloa, keveyttä ja valoa elämään :) Nautitaan kesästä ja sen kauneudesta, vaikka pienenpieni hetki kerrallaan!
VastaaPoistaManteli,
VastaaPoistapoutapilvet olivat niin ihanat kun kävimme pikaisesti mökillämme. Olisin niin tahtonut jäädä sinne, rauhaan ja hiljaisuuteen. Alakulo tulee puskista, yrittää ylläriä. Onneksi tällaiset mustat ja surulliset päivät yleensä menevät aika nopeasti ohitse. Iloista viikonloppua :)
Anja,
VastaaPoistaVaikka kesä on kauneimmillaan, pilvissä pitsiset reunat. Kaikki voi alkaa näyttämään synkältä ja toivottomalta. Yleensä jokin kurja juttu saa koko pahanolon pakan leviämään.
Eksyin jostakin blogiisi...onneksi! Kauniita kuvia, kertakaikkisen tunnelmallisia ja kauniita! Tarpeen on myös se Toivo, joka täältä kumpuaa...kiitos.... Palaan vielä, kunhan kyyneleet eivät häiritse lukemista...
VastaaPoistaOi hymytyttö ! Tervetuloa blogiini, toivon sinulle paljon voimaa ja onnekkaita päiviä. Olet tervetullut uudellenkin :)
VastaaPoista