Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




perjantai 27. elokuuta 2010

Kutsu osa 1.

Ilma on harmaa ja alakuloinen, olokin sen mukainen. Laimea ja väritön, mikään ei oikein innosta.
Keittiössä kello mittaa hidasta aikaa, sellaista ei ole usein tarjolla, mutta yllättäen en tiedä, mitä sillä tekisin. 
Olen jo suunnistamassa taikaisin sänkyyn, vielä unenlämpöisten peittojen väliin, kun huomaan, eteisen matolla ruskean kirjekuoren. Sen päälle on kirjoitettu vain etunimeni, kauniilla vanhahtavalla tyylillä.

Avaan kuoren malttamattomana, sisällä on kutsu ja kellonaika, joka on jo puolen tunnin kuluttua.
Tiedän kyllä osoitteen, mutta olen luullut taloa asumattomaksi.
Nuuhkaisen kuorta, mausteinen makea tuoksu, joka saa näkemään värejä, syöksähtää tajuntaan. 
Katson ulos, sielä sataa ja tuuli vihmoo, kellastuneita lehtiä. 
Uteliaisuus on kuitenkin herännyt, päätän ottaa kutsun vastaan.


Ruohottunut polku johtaa talolle, joka on hieman kallellaan ja surullisen näköinen.
Ikkunassa kajastaa himmeä valo. Astun varoen sisään, en tiedä mitä odottaa. 
Ovi narahtaa vaimeasti, eteisaula on tyhjä, seison hetken neuvottomana. 
Koetan varovasti ensimmäistä ovea vasemmalla, se aukenee salin tapaiseen huoneeseen. 
 Takassa rasahtelee tuli, huonetta valaisee himmeä kattokruunu.
Olen jo kääntymässä kannoillani, kun joku liikahtaa varjoisassa nurkassa. 
Kun katson tarkemmin, näen harmaatukkaisen naisen, joka istuu koristeellisen ison kirstun edessä.


"Sinua on jo odotettu, ole hyvä ja istu", kuulen ystävällisen äänen kehoittavan. 
Olen avaamassa suuni, kysyäkseni kutsun tarkoitusta, kun nainen nostaa kätensä,
ikäänkuin kehottaakseen minua vaikenemaan.
Hitaasti, hän nostaa raskaan kirstun kannen auki. 
Samassa huoneen täyttää, kirkas värikäs valo,
satoja pieniä sateenkaaria tanssii villisti,ympäri kattoa ja seiniä.
Nainen nostaa jotain kirstusta, yritän kuroittautua eteenpäin nähdäkseni paremmin, 
mutta valoleikki seinillä on himmentynyt, enkä voi nähdä kunnolla.

Tarina jatkuu....
Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

5 kommenttia:

  1. Ja minä niiiiiin pidän näistä sinun tarinoistasi ja kuvat ovat jostain aivan ihanasta paikasta.

    Kiitos vielä tunnustuksesta, jaoin yhden myös sinulle vielä tähän blogiin, sillä mielestäni tämä sen ansaitsee - kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  2. Miälenkiintoinen ja varsin kiehtova alku. Oikein jäi odottamaan mitä sitten tapahtuu.

    VastaaPoista
  3. Jännittävän kutkuttavaan kohtaan jäätiin ja nyt odotan lisää!

    (Olen niin samaa mieltä Sarin kanssa, että jokainen blogisi on ihastuttava, jokaisessa näkyy kaunis persoonasi.)

    VastaaPoista
  4. Ihana tarinanalku, nuo sateenkaaret varsinkin lumoavia... Ja kaunis kuvituskin!

    VastaaPoista
  5. Sari, kiitos yritän kopioida tunnuksen tänne. On kiva ajatella, että joku pitää tarinoistani. Se innostaa kirjoittamaan lisää, kirjoittaminen on niin hauskaa, itsellekkin yllätyksellistä.

    isopeikko, tarina kulkee pikkuhiljaa paperille, saas nähdä mitä siitä tulee, minäkin odotan mielenkiinnolla.

    Mags, kiitos:) olen aika monenlaisista asioista innostuva persoona. Osan tarinasta tiedän ja odotan jännityksellä jatkoa, se tupsahtaa sitten kuin säkistä, pumps!

    Liolii, tervetuloa blogiini! Kiitos kommentista, ne ovat aina tervetulleita. Sadun ja tarinan maailma on kutkuttava ja rajaton.

    VastaaPoista