Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




maanantai 9. syyskuuta 2013

Rummun vihkiäiset


Rannalla tanssii menninkäisiä ?
ovathan outoja metsäläisiä.
Vai ovatko sittenkin vanhoja naisia
joilla hiuksissa heiluu takiaisia?
ovat lapsia Isä-Taivaan ja
Äiti-maan.

Piiriin rummunhengen kutsuvat
mukaan elementtien voimat astuvat.


 






Mukana tähtiveljet ja sisaret,
sekä viisaat ja vanhat mennehet.

Ilmassa tanssivat enkelipallot,
eivät paha enteiset pääkallot.

Mukavaa loppuviikkoa, iloa ja rakkautta kaikille !

-Valokki-

12 kommenttia:

  1. Oi miten henkeväiset vihkiäiset, tunnelmaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kyllä hauskaa ja ilmakin oli oikein kaunis. Aurinko paistoi koko päivän. Illalla nuotion äärellä oli tunnelmallista.

      Poista
  2. Kas, Kaarnikan pään päällä on ainakin jokin valopallo,,enkeli, keiju?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin onkin tuossa kuvassa missä on yksin selin. Se on juuri niitä enkeli-/keijupalloja :)

      Poista
  3. Upeat kuvat! Minäkin olen oman rumpuni vihkinyt muutama vuosi sitten. Rummutuksen ääni on kyllä upeaa kuultavaa. Se vie mennessään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä uusi rumpuni soi aina eri tavalla. Sen ääni eri paikoissa soittaessa. Rummussa on aika matala kumea sointi joka on aivan ihana. Rummuttelen lähes päivittäin.

      Poista
  4. Hieno juhlakattaus rannalla. Rummutus sopii tuommoiseen iltaan hyvin, tulee maaginen tunnelma.
    Monesti olen pohjoisen reissuilla rumpuja katsellut, ehkäpä pitänee tehdä se itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rumpu kannattaa ehdottomasti tehdä itse, siitä tulee sillä tavalla ihan omanlaisensa ja se tuntuu niin omalta. Meillä oli todella kiva ja ikimuistoinen rumpujen vihkiäispäivä.

      Poista
  5. Tässä sitä taas tutkailen blogiasi kauas taaksepäin ja kommentoin samalla mieleeni tupsahtelevia ajatuksiani kuvistasi ja kirjoituksistasi. Eipä muuta kuin lukemaan ja kommentoimaan, kaikki samalla kertaa.

    Rummun vihkiäiset:
    Kerrassaan upeat maanläheiset värit rummuissa ja miten valo kajasteleekaan niiden läpi taustalla. Olen aina ihaillut sitä, miten läheiset välit teillä sisaruksilla on toistenne kanssa, miten vietätte aikaanne yhdessä ja teette arjestakin juhlaa järjestämällä erilaisia tapahtumia, pukeudutte juhlien mukaisesti ja ennenkaikkea, olette kaikki säilyttäneet lapsen sisällänne.

    Elojuhla Lughnasahd Lammas:
    Yksinkertaisen kaunista, rauhallista luonnon huomiointia. Itseleivottu leipä ja kynttilöiden valoa. Voivatko hetket tästä enää parantua...

    Rummun synty Ruuhinevan turvekammi Kauhajoki:
    Hmm, nyt tajuan mistä tuo kaunis rumpunahan väri on saanut alkunsa. Maa puhuttelee niin rumpunahan värissä kuin soinnissa, maaginen rummutus ja paluu alkujuurille. Uskomattoman upea paikka tuo Julumetun tupa, jo ympäristö itsessään vie aikojen taa. Miten mystinen valokuva rummusta, se saa mieleni lentoon. Ehkä minun vihdoinkin pitää valmistaa oma rumpuni...

    Virkattu matto ja kesän kukkasia:
    Ei vaan niin voi olla totta!!!! Joku osaa virkata ja noin siistiä ja kaunista jälkeä. Voi hyvä tavaton sentään, nyt valahtivat kasvonahat polviin silkasta häpeästä. Ja minä kun en saa aikaan kuin pahasia myttyjä. Voi hirveän karmean kamala, enkä voi olla edes kateellinen. On se niin väärin...

    Hetki:
    Miten rauhallista ja kaunista, teksti mukailee kuvia ja ne yhdessä muodostavat mielessä täydellisen hetken...

    Värikästä juhlatunnelmaa:
    Juhannuksen viettoa hivenen eri tavalla. Kyllä, myös se sopii Juhannukseen erittäin hyvin.

    Vihreän hennon pitsin aika:
    Muistan vielä kevään ja nyt palautin se sanojesi ja kuviesi myötä uudelleen mieleeni. Kyllä, tuota on kevät, alkuvoimaista pientä ja nopeasti kasvavaa, silmille avautuva vihreä verho, jossa joka päivä kasvaa uudenlaista pitsiä silmiä yllättämään...

    Pelastakaa kisu:
    Miten muuten kävi pienen liftarikisun? Kommenteistakaan en löytänyt viimeisintä tietoa pienen kulkurin kohtalosta, pakeniko kokonaan, löysikö takaisin kotiinsa vai oliko kotia enää ollenkaan...?

    Kiitos mukavista hetkistä blogisi kuvien ja sanojen parissa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos näistä kommenteistasi :) on kannustavaa huomata, että postauksiani luetaan ja niistä saadaan iloa ja ajatusten ituja. Blogirintamalla elämäni on ollut hiljaista kesän aikana. Elämä heittää kapuloita rattaisiin sen kun ehtii tässä tosielämässä :(
      Liftarikisu katosi kokonaan, luulen että se otettiin talteen. Toivon kovasti, että se olisi saanut hyvän kodin jostain tai palasi omaan kotiinsa. Pieni raukka.

      Poista
  6. Onpa tosiaan kauniit rummut. Ovat ansainneet kunnon vihkiäiset. Tuossa tilaisuudessa varmaan vilisi luonnonhenkiä ja enkeleitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, kaikkiin rumpuihin tuli ihan omat kuvionsa ja omanlaiset äänet. Vihkiäistilaisuudessa oli varmasti enemmän "väkeä" kuin kuvista saattaa nähdä :)

      Poista