Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




lauantai 18. tammikuuta 2014

Kuuntele


-Valokki-

6 kommenttia:

  1. Hyvin todettu! Kaunis kuva myös.

    VastaaPoista
  2. Kunpa joskus malttaisi pysähtyä kuuntelemaan.

    VastaaPoista
  3. Ihana kuva ja teksti. Ja täyttä totta! Hyvää kevät talvea sinulle!

    VastaaPoista
  4. Liian pitkä aika on taas kulunut vierailuistani blogimaailmassa. Elämä vie osansa...
    Kirjoitan tähän yhteen, todennäköisesti ylipitkään, kommenttiin kuvistasi ja kirjoituksistasi mieleeni tulevia ajatuksia. Yritän pysyä lyhytsanaisena, jotta et tukahtuisi sanojen tulvaan...:)

    "Remontin suunnittelun ihanuutta, saanko minä haluta"
    Läikehtiväinen kirjoitus, ajatusvirtaa ja pohdiskelua...

    "Uusi ja puhdas taulu"
    Korusi on harras ja kaunis, kuvastanee mielentilaasi. Ja runo, totta jokainen sana, uusi mahdollisuus täynnä toiveita...

    "Avainkaulanauhat helmistä"
    Enpä ole tullut edes ajatelleeksi, että avainnauha voi olla myös koru. Hieno oivallus ja kauniisti toteutettu...

    "Aamu"
    Kuvissasi talvi näyttäytyy kauneimmillaan. Ja mansikasta tietysti tulee mieleen kesän muistoja. Talvikuvat nyt vain kiehtovat enemmän, ehkä siksi että talvea näkyi niin vähän tänä vuonna ja kuviesi sinisyys kosketti minussa jotain hyvin syvällä...

    "Kadonneiden sanojen jäljillä"
    Samat ajatukset ovat pyörineet päässäni, villit maailmat näyttäytyneet silmissäni, sinä puit sen sanoiksi...

    Joulukuun tekstisi kertovat syvästä rakkaudestasi Jouluun, sen tarinoihin, tunnelmiin sekä sen lähelle tuomiin ihmisiin...

    "Tylsääkö?"
    Kyllä kietoutuivat suupieleni tiukalle korkkiruuville, hyrinä kuului varmasti ihan naapuriin asti. Kirsi Kunnas -tyylinen, hyvällä tavalla pahanilkinen, iloisesti pirullinen. Ei sille voinut kuin nauraa...

    Hetkiä ja kauneutta, 13.10.2013
    Surumielistä, mietiskelevää, kuin hyvästijättö elävälle ja värikkäälle luonnolle. Lyhyen kuoleman aika edessä ja ehkä siksi teksti on surumielinen. Kuvissa syksy vielä värittää tekstiä...

    VastaaPoista