Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




lauantai 30. marraskuuta 2013

Tunnelmointia jouluun, hopeaa

Olen ottanut esille laatikoista joulukoristeita.
Se on aina yhtä hauskaa puuhaa. Osan koristeista olen jo asetellut esille,
 ne ehtivät vaihtaa vielä paikkaa monet kerrat ennen joulua. 
Vuosien varrella varastoon on
kertynyt erivärisiä joulupalloja sun muuta sälää.
Pidän kovasti asetelmien suunnittelusta ja niiden valokuvaamisesta.
Tänään asettelin hopeisia palloja ja valkoisia neilikoita.
Hopeisissa palloissa hehkuu  lumenja jään  henki.
Kynttilöiden lämmin hehku häivyttää hieman viileyden tunnetta.






Iloista viikonloppua kaikille !
-Valokki-

perjantai 29. marraskuuta 2013

Avainkaulanauhat helmistä

Ajattelin yhdistää tämän valokin kiteet blogin ja
koruvakka blogin, koska koruja tulee valmiiksi enää harvemmin.
Jatkossa laitan korunäpertelyni tällee sivulle, ellen tule toisiin aatoksiin.
Tässä kaksi erilaista avainkaulanauhaa, joita olen valmistanut.
Olen punonut niitä pikku hiljaa. Kumikin koruista on niin
pitkä, että sen voi "pukea " pään yli.
Ensimmäinen kirkasvärinen "karkkinen" on tilaustyö
joka tuli lukon korjaukseen takaisin minulle. 
Päätin napata siitä samalla kuvia muistoksi.
Olen käyttänyt koruun akaatteja ja jadehelmiä.

Toinen avainkaulanauha on punottu myös akaateista ja jadehelmistä,
siinä on lisänä myös kirkkaita särölasihelmiä.



-Valokki-

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Aamu


Unisena koetan tavoittaa katkennutta unta, mutta turhaan. Lopukin unesta murhaan.
Suu on kuiva nassakka, silmät täynnä yön kuvien jäänteitä ja tuhrua.
Vartalo tahtoisi yhä nukkua se yrittää pysyä vaakatasossa , vaikka
vääntäydyn ähisten sängyn laidalle.
Lopulta pääsen käsien ja jalkojen kanssa jonkinlaiseen yhteis ymmärrykseen.
Ne haraavat kyllä viellä vastaan, natsevat ja heittäytyvät tönköiksi.


Tissuttelen hiljalleen keittiöön. Lattia tuntuu viileältä paljaiden jalkojen alla.
 Ulkona on ollut yöllä pakkasta.
Vedän jalkoihin useaan kertaan väärin pestyt villasukat, jotka ovat filttaantuneet
napakoiksi huopatossuiksi.
Raikas vesi saa silmät heräämään ja kuivan kielen kääntymään suussa.

Katselen ikkunasta ulos. Luonto nukkuu viellä tumman peiton alla. 
Uusi päivä on vasta lupaavana kultaisena nauhana taivaan rannassa.
 Kuura on kulkenut yöllä pihallani. Sen kiteet kiiltävät pensaiden ja puiden oksilla.
 
Sytytän kynttilät keittiön pöydälle. Niiden lempeä valo kulkee seinillä ja
saa huoneen heti tuntumaan lämpimämmältä.
Keitän kupin kahvia ja kaurapuuroa.  Nostelen puuron päälle
muutaman lusikallisen hilloa. Kauniit mansikat ja mustikat ovat
uiskennellet kesästä saakka sokeriliemessä lasipurkeissa.
Niiden maku juhlistaa laimean värisen kaurapuuroni.
Yllättäen löydän puuron ja marjojen sekaan
piiloutuneen kesäisen runon.
Runossa on mansikoita, aurinkoa ja
paljon lämmintä.

Iloista päivää kaikille!
-Valokki-

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Hieman hankalaa, mutta niin hauskaa


Olemme tehneet ihan omaksi iloksemme sisarien kanssa
erilaisia videoita.
Joskus onnistuminen on hieman hankalaa, otoksien määrä ja laatu
ovat suuresti vaihtelevia.
Ylettömän hauskaa meillä on kyllä ollut joka kerralla.
Kuten seuraavasta videosta voinee havaita.
Silmälasit unohtuivat päähän, vaikka videossa oli tarkoitus "esiintyä" ilman niitä.
Kamera ei nauhoittanut tai nauhoitti, mutta emme tienneet sitä ym. pientä ongelmaa.
Jos kupletin juoni jää epäselväksi, videossa olisi tarkoitus esiintyä
iloisia maahisia/menninkäisiä, jotka soittavat metsässä kaunista musiikkia.

-Valokki-

lauantai 2. marraskuuta 2013

Kadonneiden sanojen jäljillä



Olen ollut huolissani, olen pohtinut ja mietttinyt.
Minne ovat joutuneet uudet tarinani?,
mielen täyttävät vain joutavat marinani.
Minne menneet syntymättömät runoni?,
kauniit soljuvat sana jononi.

Sitten muistan sen utuisen illan...
Illan hämärissä kulki stressaantunut nukkumatti
pimeällä kujalla juoksi kirjava katti.
Matkalla oli runoon myös runo ukko.
Siitä alkoi koko soppa. Oli runo ukolla runokoppa,
oli nukkumatti ja sitten se kirjava katti....

-Valokki-