Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Enkeleitä, etiäisiä, intuitio vai kuudes aisti?

Aistimaailmamme on laajempi kuin osaamme heti ajatella. Saamme useita viestejä ja kehoituksia, jotka suojelevat ja neuvovat meitä. Aina emme niitä kuitenkaan tiedosta tai huomaa. Ovatko viestit enkeleiltä, vai ovatko ne etiäisiä, intuitiota vai kuudes aisti ?Kerron muutaman sattuman tai sattumatta jäämisen, jotka ovat jääneet mieleeni.



Eräänä paivänä ajan yksin autolla kohti kotiani. Pienen matkan päässä edelläni
ajaa poika mopolla tien sivua. Kuulen äkkiä mielessäni äänen "Jarruta, se kääntyy eteesi."Lyön auton jarrut täysillä pohjaan, juuri samalla hetkellä mopoa ajava poika tekee ihan yllättävän liikkeen kääntyen suoraan autoni eteen.
 Saan auton juuri pysähtymään, ennenkuin se iskeytyy poikaan ja mopoon. Sydän jyskyttäen, kädet täristen  jatkan matkaa.Vasta jälkeenpäin tajusin kuulleeni kehoituksen, jonka
vuoksi osasin painaa jarrua.


 
Eräänä kesäisenä päivänä puhun sisareni kanssa puhelimessa,
puhelut kestävät yleensä monta tovia. Kävelen paljain jaloin rantaan johtavaa pitkospolkua pitkin. Ajatuksissani puheen lätinän aikana huiskin paljaalla jalalla mustikan varvukkoja reitin varrella. " Varo käärme" iskee tajuntaani. Vedän nopeasti jalan sivuun vaikka en näe mitään uhkaavaa.
 Kipitän mökkiin hakemaan kumisaappaat jalkoihini. Palaan pitkoksille ja tömistelen niitä tarmokkaasti, juuri siitä kohtaa jossa huiskin varpaillani varpuja lähtee käärme vinhaa vauhtia metsikköön.Voi ihme päivittelen itsekseni.

Intuitiiviset viestit ja ennalta tietäminen ovat vahvistuneet vuosien varrella. Minulle on myös aina ollut selviö, etten ole yksin silloinkaan kun muita ihmisiä ei ole kanssani.
Näkymättömän olemassaolo on tuntunut käsin kosketeltavana ympärilläni. Enkelit, henkioppaat, keijut miksi heitä haluaa kutsua, kulkevat aina vierellämme.
Jos osaamme kuunnella viestejä, neuvoja ja varoituksia joita saamme, voimme ihan selvästi kuulla neuvot joita meille annetaan. Kuuleminen vaatii kuitenkin herkkyyttä ja pysähtymistä kuuntelemaan.Usein meille lähetetyt merkit ja viestit jäävät huomioimatta. Joskus jälkeenpäin on huomannut kuulleensa mielessään hyvän neuvon, tehnyt sitten kuitenkin toisin ja kuinkas on käynytkään? Huonosti! 
Kuunnelkaa viestejä joita annetaan!
-ValoKi- 

11 kommenttia:

  1. mooi om mee te lezen en over na te denken.

    VastaaPoista
  2. Dank u. Al de wonderbaarlijke kan gebeuren.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa,että meillä jokaisella on enkeleitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se on ihanaa lohdullista ja turvallista.

      Poista
  4. Valokki, tuo on tuttua mulle: kehotukset, neuvot, äänet kauempaakin... Suojelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus toivoisi niin saavansa neuvoja ja ohjausta kiperiin pulmiin. Vaikka kuinka pinnistää niin ei kuulu mitään, paitsi nyt oma toteamus "Ajattele ite" vai onkohan se oma toteamus ;) . Sitten taas ihan yllättäen kuulee vaikka mitä.

      Poista
  5. Kerrot hienosti ja uskottavasti kokemuksistasi. Minä uskon enkeleihin ja auttajiin muutenkin ja on minulla itsellänikin ollut autolla tilanne, jossa selvästi kuulin äänen, että jarruta. Niin selvisin yllättävästä tilanteesta, jossa muuten olisi voinut käydä huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi hienoa jos oppisi kuuntelemaan paremmin auttajiaan, säästyisi monelta murheelta ja vaaralta.

      Poista
  6. Peikosta on mukavinta se, ettei kaikkea edes tarvitse selittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se, se on mukavinta koska on niin paljon sellaista jota ei voi selittää ; )

      Poista