Kylmä tuuli piirtää hankeen
talven laulunsanoja,
taivaalle pimeän pitkijä aikajanoja.
Avaan kohmeisin sormin
kesän muistorasian, suljen silmäni.
Aurinko keinuu aaltojen sylissä kultaisena pallona,
rannan kivet timanteiksi muuttuvat,
sora suloisiksi helmiksi ja taivas laulaa.
Olen täynnä kesää, kesää ja lämpöä.
Onnellisuus on minussa,
se kuplii ja pulppuaa,
jalkoja hieman heikottaa
pohkeiden kohdalta.
mutta ei se haittaa.
Lämmintä iloa kaikille!
-Valokki-