Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Koodikieltä

Aamulla  kultainen valonsilta kutsui luokseen.
Ulos, luontoon valkeille hangille. Kävelin kelkkareittejä pitkin yli peltojen.
Hangella kävellessä ajattelin ottaneeni kameran turhaan mukaan.
Maisema näytti valkoiselta tasaiselta lakanalta. Siellä täällä
näkyi auringon sulattamia tummia peltoläikkiä valkoista hankea vasten.
Isot sähkölinjoja kannattavat metallirakennelmat pirstaloivat 
maiseman rumaksi. Olin vihainen noille metallihirviöille.
Pellon laidassa nökötti kallellaan harmaa lato.
Haapojen oksat hohtivat sinistä taivasta vasten.
 Kävelin tutun ison vanhan kuusen juurelle. Nojasin kauan sen vankkaa
runkoa vasten. Se jutteli minulle keväästä ja luonnon koodikielestä.
Jos oppisin sen, voisin ymmärtää ja nähdä paljon enemmän.
 Koodikieltä on kudottuna katajan neulasille lumikiteisiin.
Niistä saatoin lukea kauniin hempeän sanoman, luonnon 
kauneudesta ainutkertaisuudesta ja hauraudesta.
 Kaadetun puun silmuista luin itkulaulun sanat, kesästä jota sille ei koskaan tullut.
Puhkeamattomien lehtien hiljainen suru täytti hetkeksi mieleni.
 Haavan kyljessä kirkkain värein kirjaillut kiemurat kertoivat,
kevään saapuvan lämpimin tuulin.
 Vanha harmaa koivu on kirjonut vuosiensa tapahtumat
muistiinsa. Niistä koostui kauniit monimutkaiset kuviot sen rosoiseen pintaan.
Menneiden kesien humina oksillaan se kylpi kirkkaassa valossa.
Vanhan ladon hirsissä toukkien koodikieli kertoi vuosikymmenten tarinaa.
Niin monimutkaista ja vaiherikasta, että upposin tutkimaan sitä
moneksi toviksi. Äänekkäästi meluava nälkäinen vatsani keskeytti aikamatkani
toukkien maailmaan. Minun oli suunnattava takaisin kotiin. 
Olin iloinen siitä kuinka luonto opetti näkemään pieniä ihmeitään.
Iloisia kevätalven päiviä!
-Valokki-


14 kommenttia:

  1. Aivan hurmaavia ajatuksia ja kuvia ♥
    Nuo toukan riimit ovat ihastuttavia, todella kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin monenlaista toukkatarinaa, useita erilaisia. Kuvasin vanhaa latoa joka suunnasta. Puiden kyljissä näin myöskin kauniit värien kirjot. Hauska päiväkävely yllättävän värikäs.

      Poista
  2. Minä käytin näitä papintappajan kovertamia hirsiä asetelmissa aikoinaan, mutta niitä ei tahdo enää olla kun ovat jo arvossa arvaamattomassa, eli purkulatoa käytin. Ihania kuvia ja tuokioita valokkimaiseen takuutyyliin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin jo tätä vanhaa latoa, että se on niin kallellaan. Pian romahtaa. Mahtaisiko saada hirsiä?

      Poista
  3. Viimeinen kuva sai mielikuvitukseni liikkeelle ja näin kuvioissa vaikka mitä. Todellista koodikieltä. Kaunista, kuten katajan kimmeltävä oksakin ja kaikki kuvasi. Luonto kertoo omaa kieltään, jos vain malttaa pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan. Hieno postaus.
    Tulin taas IE:n kautta ja huomasin, että oma sivuni on sommittelultaan ihan sivussa tällä. Kuvat ovat sivupalkissa liian suuria. Ei uskoisi, että selaimissa on näin paljon eroa. Pääasia, että pääsen jollain selaimella tänne :-)
    Blogissani on blogitarinaa koskeva haaste, käypäs katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koukerokuviot nappasivat minutkin mukaansa. Sain aikaa kulumaan niiden tutkiskeluun monet tunnit. Mielenkiintoinen haaste, oijoi mitähän keksisin.

      Poista
  4. Oi ja ah,miten kauniita yksityiskohtia luonnosta olet kauniisti taltioinut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen viettänyt aurinkoisina päivinä ihania pienien ihmeiden löytöretkiä ;)

      Poista
  5. Voi juku, miten kauniita kuvia oletkin napannut kameraasi tallelle.
    Hieno tuo alimmainenkin kuva, se on ihan kuin joku olisi siihen kaivertanut jotain kieltä, sitä koodikiletä varmaan.
    Tykkään tosi paljon näistä kuvistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä luonto on ihmeellinen, hämmästyn ja ilahdun uudelleen ja uudelleen.

      Poista
  6. Ihanaa koodikieltä! Upeaa päästä ulos valoisaan jo melko lämpimään kevätpäivään ja pysähdellä kuvailemaan luonnon ihmeitä.

    Ihmeen voi kokea kiertotietäkin: tänä aamuna 8.kerroksen ikkunasta näkyi toisen korkean talon ikkunalasin kautta heijastus nousevasta punaisesta auringosta. Tiesin, ettei ulos minnekään näköalapaikalle kerkiä, se oli tarkoitettu nautittavaksi tällä kertaa vain heijasteena, muistutuksena.

    Valoisaa kevään jatkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkona alkavat kevään upeat ja valoisat päivät. Ilmat lämpenevät ja luonto elää ihan kuhisemalla. Ihanaa aikaa. Kivoja keväisiä päiviä Sinulle myöskin :)

      Poista
  7. Niin se luonto opettaa ja antaa, kun pysähtyy. Ihania kuvia ja ajatuksia, paljon olet löytänyt, katsellut avoimin mielin. Tulee hymy ja hyvä mieli. Kiitollisuus - Kiitos sinulle Valokki tästä hetkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari kommentistasi. Luonto on ihmeellinen opettaja, mieli virittyy vastaanottamaan aina vain enemmän. Kyky nähdä ja ymmärtää lisääntyy mitä enemmän luonnossa liikkuu. Liikkuminen yksin kiireettä, mietiskellen ja vain oleillen on kaikkein parasta.

      Poista