Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




torstai 30. kesäkuuta 2011

Ruusuja, Green Gatea ja ostoshysteriaa

Ruusut ovat kauneimmillaan pihallani. Ne loistavat kilvan hehkuvilla väreillään.
Vaalenapunainen suviruusu on suosikkini, sekä tietenkin valkoinen juhannusruusu.
Tarkemmin ajatellen, en osaa sanoa mikä niistä on kaunein.
Tummanpunainen ruusu on valamonruusu, olen tuonut sen pienenä taimena
mieheni siskon luota.

 Suviruusu Rosa Poppius

 Juhannusruusu Pimppinelliflolia Plena

 Valamonruusu Rosa Spenelis
Viimeisenä syntisen sortumisen ihanuutta. 
Tarkoitukseni oli mennä vain katselemaan ihanaan sisustusliike Vanhaan-Aikaan. 
Pää ei pysynyt kylmänä tälläkään kertaa, kiersin ja hypistelin.
Eikös vain käteen jäänytkin Green Gaten pieni kannu ja keittiöpyyhe, 
sekä pyyhkeen kuoseilla lautasliinoja.
Kovasti kukkaroni ja omatuntoni torui minua,
olinhan lähtenyt hakemaan jotain ihan muuta.
Alkuperäinen suunnitelma oli ostaa suihkulähteeni viereen enkelipatsas,
niitä ei kyseisestä putiikista löytynyt sopivan kokoisia.
Ennen sisustusliikkeeseen eksymistä, olin käynyt liikkeessä joka myy puutarhapatsaita.
Sopiva ja kiva löytyikin, mutta oli mielestäni liian kallis budjettiini.
Soimasin oikein ääneen itseäni "No niin ole sitten ilman enkelipatsasta,
kun et kerran pitänyt kukkaron nyörejä tiukemmalla. 
Kotimatkalla "piipahdin" vielä kangasliikkeeseen.
No joo, yhden enkelipatsaan hinta tärvääntyi loppujen lopuksi ihan suvereenisti :(
Enkelihaave lensi hamaaseen tulevaisuuteen.
Olen kyllä selvinnyt jo tästä "taraumaattisesta" ostoshysteria kokemuksesta.
Kannu ja pyyhe koristavat kauniisti keittiötä,
kankaat odottavat vielä ompelua.

Ruusuntuoksua ja kauneutta kaikille lukijoilleni!
-Valokki-

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Hetki

 Kesä on täynnä valoa, linnunlaulua ja suopursujen väkevää tuoksua.
Lakat availevat hohtavan valkoisia kukkiaan, pehmeillä sammalmättäillä.
Katselen lapsuuteni maisemaa, maisema on sama, vain minä ja aika olemme muuttuneet.
Tunnen suurta rakkautta tätä paikkaa kohtaan. 
Pala taivasta ja maata, jotain pysyvää joka on aina ollut,
niin kauan kuin minäkin. 
 Pieni punainen mökki mäen rinteessä,
kuin elämäni ankkuri. Menneisyys ja nykyisyys nivoutuvat yhteen.
Muistot ja ajan punokset liittävät minut tähän paikkaan pysyvästi.
Lapsuutemme ei ollut yltäkylläistä ja vaurasta nykymittakaavan mukaan.
Saimme kuitenkin arvokkaita aarteita, paljon rakkautta, hyväksyntää ja rohkaisua.
 Lapsuuden kesät olivat täynnä aurinkoa, ajattomuutta ja taikaa.
Jokainen päivä täynnä uusia jännittäviä hetkiä, onnellisuutta.
Elämä täynnä mahdollsiuuksia., loputonta uskoa itseensä.
Uskoa siihen, että on ainutlaatuinen ja arvokas.
Lapsuuteni avulla olen säilynyt kokonaisena,
särkymättä pirstaleiksi. Kadottamatta itseäni.
Tässä tyynessä illassa, tässä hiljaisuudessa, asuu levollisuus.
Aurinko maalaa puunlatvoja. Hetki leijuu hiljaa ikuisuuden syliin.
Nykyisyys ja menneisyys kietoutuvat nauhoiksi, joista elämäni koostuu.
Elän tämän hetken aistien, taivaan sinen,
vedenpinnan väreen, suopursujen tuoksun.
Luonnon rauhan ja lempeän voiman.
-Valokki-