Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




lauantai 28. toukokuuta 2011

Ajatuksia sateessa

Luonto kiittää vihreänä ja vehmaana sadetta, joka tauotta huuhtelee puiden lehtiä,
juoksee noroina nurmikon heinillä.
 Linnut kyyristelevät puiden runkoja vasten, pitäen tiukasti 
pienillä jaloillaan oksista kiinni. Niiden masut kurnivat nälästä,
mutta ne tietävät että sateen tauottua niitä odottaa nurmella juhlalounas.
"Mehevä mato meny, itikkagratiinilla"

Sytytin takkaan tulen, se ritisee iloisesti kuivien puiden pinnoilla.
Loimuttaa hohtavan oranssina liekkinä,
levittäen lämpöä tuulen viilentämään huoneeseen.
Hieman ilkikuriset kipinät, yrittävät pompata metalliritilän välistä 
houkuttelevan pehmeälle matolleni. 
Lopettavat kuitenkin vallattomuudet, kun uhkaan sulkea takan lasiluukut.
  Katselen pisaroiden koristaman ikkunan läpi pihamaalle.
Luumupuun  valkoiset hennot kukat huojuvat tuulessa.
Se  seisoo ylväänä, vaikka hieman rampana sateessa. 
Talven tuulet ja lumimassa, karsivat sitä rajusti. 
Kävin eilen juttelemassa sille, silitin arpisia oksia.
Kerroin ettei haittaa vaikka luumuja tuleekin tänä vuonna vain vähän,
sanoin, että lepäisi ja toipuisi tämän kesän, niinkuin minäkin.
Kahlasin eilen myös "viidakossa", tiheän puuston seassa
päästäkseni ojan reunalle, jossa rentukkani asuvat. 
Kuinka kauniita ne olivatkaan, ojentaen heteitään aurinkoa kohden. 
Pienet keltaiset reunus kukat peilasivat 
itseään veden pinnalta ihastuksissa omasta ihanuudestaan.
Varoitin niitä tulemasta itserakkaiksi,
voisivat pian joutua myyrän salatti aineiksi.
Suviruusut ja ruusuangervot odottavat pihalla purkeissa,
pääsyä uusiin kasvupaikkoihinsa. 
Malttamattomina ne liikehtivät, epämukavissa mustissa astioissa.
Hain ne eilen kasvitarhalta, pihaan ajaessani kerroin tämän olevan niiden uusi koti
ja toivotin ne tervetulleiksi. Lupasin huolehtia niistä hyvin, ne kertoivat kasvavansa
suuriksi ja koristavansa runsailla kukillaan kotipihaani.
Tässä päivässä on kaikki kohdallaan, sade, taivaan harmaus.
Vihreä nurmi ja turvalliset pihapuut.
Iloista pulppuavaa voimaa viikonloppuunne !
-Valokki-

maanantai 23. toukokuuta 2011

Vihreää


 Vanhojen kuusien juurella on ketunleipien koti.
Talven ne ovat uinuneet puiden turvallisessa sylissä.
Nyt ne ovat täynnä uutta vihreää voimaa, uteliaina kurkoittavat
sydämen muotoisten lehtien välistä valoon.
Istun kuusen juurella polvet mullassa kaikesta konttaamisesta, rikkaruohojen perässä.
Kuusien katveesta tulee myös sinivuokkojeni koti ja kielojen. Kielot ovat kirmanneet
vallattomasti nurmelleni, ne ilahtuvat uudesta tilavasta kodistaan.
Kuusi silittelee lempeästi hiuksiani, havuisilla oksillaan.
Sanoo, ettei minulla ole hätää tässä maailmassa.
 Aurinko siivilöityy, oksien välistä,  kulkee poskillani pehmeästi.
Ajattomuus asuu tässä päivässä, aika on hukkunut vihreyteen. Sokaistunut valkeista kukista,
tullut hitaaksi viipyessään tuomen kukkien tuoksuissa.
Tuuli on kiireinen, se kärrää pulleita poutapilviä taivaanrantaan hirveällä tohinalla.
Malttaa kuitenkin tanssia hetken pihapuiden oksilla, saaden ne taipumaan kauniisti.
Puiden lehdet laulavat iloisesti, valossa ja virkistävässä pyörteessä.
Lämpimällä mullalla tunnen Maa Äidin sydämen sykkeen,
se kertoo tulevasta ajasta. Uudenlaisesta, erilaisesta.
Kehoittaa kulkemaan avoimin, kiitollisin mielin.
Iloa ja voimaa viikkoonne!
-Valokki-

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Uni "Terroristi"

Unessa olin jonkinlainen "terroristi", emme kuitenkaan vahingoittaneet ketään, päinvastoin.
Kuuluin ryhmään, jonka toiminta ei ollut julkisesti hyväksyttyä.
Olin naisryhmässä vanhassa kaupungissa, torilla. Talot olivat kivisiä, kauniita ja koristeellisia.
Torilta lähti monta pientä katua eri suuntiin.
Räjäytimme jonkinlaisen pommin, joka oli kylläkin vain peini tussahdus. 
Usvan tapainen lähti laijailemaan pienille kujille, 
se luikerteli koristeellisista porteista ja ikkunoista sisään. 
Hajaannuimme ja kiiruhdimme eri suuntiin,
sillä tiesimme "virkavallan"lähtevän jahtaamaan meitä.
 Mukaani tuli nainen, joka oli kuin läpinäkyvä haamu.
Kuljimme sokkeloisilla kujilla ja pihoilla, puikkelehtien. Muita ihmisiä ei tullut vastaan.
Kurkistin vilkasliikenteiselle kadulle, jossa liikkui paljon ihmisiä,
muistan, että heillä oli oransseja vaatteita. Kadulla kulki myös hevosrattaita ajureineen.
Emme uskaltautuneet sinne, vaan jatkoimme kulkua varjoisilla sivukaduilla. 
Saavuimme paikkaan, jossa ihmisiä odotti jonossa jonkinlaiseen huvilaitteeseen. 
Tie näytti olevan tukossa, kysyin lähistöllä seisovalta mieheltä
"Miten täältä pääsee pois toista tietä". 
Mies vastasi "Tuosta oikealta", siinä näyttikin yllättäen olevan valkoinen heiluriovi,
jota en ollut aiemmin nähnyt. Mies kysyi vielä
" Otatko tuon kaverisi mukaan?, hän näyttää hieman huonolta".
Katsoin matkakumppaniani, nainen näytti aivan puolikaljulta ja hampaattomalta mieheltä.
Hänen toinen silmänsä roikkui pahasti poskella. En pitänyt asiaa mitenkään outona,
vaan kehoitin häntä seuraamaan minua. Astuimme valkoisesta ovesta sisään.

 Tulimme ovesta pitkälle käytävälle, jossa oli paljon ovia. Käytävä oli valkoinen,
ovet olivat siniharmaat ja niissä oli valkoiset yläosat. Valkoisessa osassa oli
hopealla kirjoitettua tekstiä. Kuljimme käytäviä kauan, kysyimme matkalla neuvoa.
Astuimme ovista, tulimme uusille pitkille käytäville joissa oli lisää ovia.
Olin jo aivan uuvuksissa ja sanoin naiselle joka oli nyt itsensä näköinen, harsomainen olento.
"Voisimme olla täällä yötä, minua väsyttää" nainen vastasi. "Se ei ole viisasta,
meidät tunnistettaisiin laktoosittomasta ruokavaliosta". Lopulta saavuimme ovelle,
joka johti ulos.
 Kävelimme nopeasti eteenpäin. Saavuimme sillalle, joka oli betoninen ja siinä oli rautaiset kaiteet.
Sillalla tungeksi paljon ihmisiä. En halunnut mennä siltaa pitkin, katsoin kaiteen  yli.
Kaunis vihreä nummimaisema levittäytyi laajana mattona.
Astuimme sillalta alas ja lähdimme kulkemaan vihreää nurmea.
Nurmikko oli kuin pehmoista sileää samettia.
 Saavuimme laaksoon, jonka pohjalla kiemurteli kirkas joki.
Jatkoimme matkaa ylöspäin vuorelle joka nousi jylhänä edessämme. 
Mitä ylemmäksi tulin, sitä helpompi minun oli hengittää. Ilo pulppusi rinnassani.
Aurinko paistoi vuoren takaa, luoden huipun ylle kuin sädekehän. 
Pääsimme vuoren laelle, katsoin alas. Sillalla kulkevat ihmiset kiiruhtivat eteenpäin kuin muurahaiset.
Huomasin, että nurmikko oli ollut niin pehmoista, että meidän jalanjäljet olivat
 painuneet siihen kuin lumihankeen. Ajattelin, että takaa-ajajat varmasti seuraisivat niitä.
Olin kuitenkin levollinen ja onnellinen.
Siihen uni loppui.
Ei ole ihme, että aamulla väsyttää, kun yön noin rehkii.
-Valokki-

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Hentojen kellojen kilinää

Vihreyden keskellä valkoiset kellokukat loistavat,
ne ovat sytyttäneet keltaiset valonsa ne paistavat.

Istun, kuuntelen tarkkaan, voin kuulla hentojen kellojen kilinää.
Katselen luontoa, yllättäen huomaan keijujen mekkojen vilinää.
-Valokki-

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Hyvää Äitienpäivää !

Hyvää Äitienpäivää äideille!
-Valokki-

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Yllätyspokaali

Tällaisen ihanan yllätyspokaalin sain Marja-Leenalta
Kiitos vielä paljon Marja-Leena, otan sen ilolla vastaan.
Tarkoitus olisi kertoa 8 asiaa itsestäni. Sekä jakaa tunnustus 8 blogin pitäjälle eteenpäin.
Yritän kertoa sellaisia asioita joita en ole jo  tuhannesti täällä kertonut.
voi olla hieman vaikeaa :) hmm mietitäämpäs.
Valokuvausharrastukset, korujen punomiset, siskot, lapset ym olen jo pajattanut täällä.

1.
Haluaisin elää "omantuntoni", mukaan.
Saastuttamatta tai kuluttamatta luontoa turhaan.
Tehdä oikeanlaisia valintoja, jotka eivät vahingoittaisi  ympäristöä ja ihmisiä.
Haluaisin auttaa muita ihmisiä, apua tarvitsevia.
Tehdä jotain mikä lisäisi onnellisuutta.

2.
Olisin halunnut nuorena näyttelijäksi.
Kaikista eniten inhoan ja jännitän nykyään esillä  oloa.
Keskipisteenä kakistelu, saa minut lähes paniikkikohtauksen partaalle.

3.
 Minulla on jonkinasteinen lukihäiriö, sen huomasi tyttäreni joka on erityisopettaja.
Sujuvasti olen tähän asti lukenut ja kirjoittanut väärin, niin teen jatkossakin.
Toivottavasti saatte teksteistäni selvää. Äidinkieleni on kyllä ihan hepreaa. Soryyy :(

4.
Haluaisin asua vanhassa punaisessa maalaistalossa.
Minulla olisi iso navetta jossa olisi lampaita, kanoja, lehmä ja hevonen.
Muutama pieni possu voisi olla, vaikka ne haisee pahalle.
Syödä en kyllä niitä haluaisi.
Pellolla olisi iso kasvimaa,  talon ympärillä vanhoja puita.
Rakastan kyllä nykyistä kotiani, mutta tuo olisi unelmani.
Haluaisin elää yksinkertaista ja kiireetöntä elämää.

5.
Olen käynyt "emäntäkoulun", jossa kokattiin ja lapioitiin lehmänkakkaa.
 Minusta ei tullut hyvää kokkia.
(Ruokaa siellä kyllä kokattiin ja navetassa lehmänkakkaa lapioitiin)

6.
Kirjoitan sekä oikealla, että vasemmalla kädellä.

7.
Minulla oli "oravan " etuhampaat jotka olivat ristissä.
Oikomishoito hampaisiin tehtiin aikuisiällä.
Tuskallinen kokemus, minulle ja kukkarolleni.

8.
Uskon, että positiivisia ja iloisia asioita voi vetää puoleensa
mangneetin tavoin ja saada ne lisääntymään elämässään.
Työtä sen eteen kyllä pitää tehdä rankasti, joka päivä.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin

-Valokki-