Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




torstai 31. maaliskuuta 2011

Unimaailman kuvia

Unieni maailma on muuttunut himmeäksi ja sekavaksi.
Harmaita saavuttamattomia pätkiä koko yö.
Olen ajatellut sytostaattien kärventäneen koko kupolini sisustan uusiin puihin.
Uni, satu ja runomaailma on näivettynyt rusinaksi.
Olo on zombiemainen, olen outo itsellenikin.
Luulen sen kuitenkin olevan väliaikainen olotila. USKON niin.
Kerronkin unipäiväkirjastani unen jonka näin jo -08,
ennen kuin aloitin hopeakoruharrastukseni.
Unessa joku mies oli peruuttanut lavallisen auton autotallimme talonpuoleiseen päätyyn.
Jouduin hakemaan sisältä jotain, sillä aikaa mies oli kipannut koko lavallisen
mustikoita autotallin luiskaan. Sanoin hänelle närkästyneenä
"Olisi kannattanut ensin kysyä, onko meillä jo marjoja"
Mies alkoi lapata mustikoita takaisin lavalle, mietin mahtavatko marjat mennä pilalle.
Menin sivummalle, ajatellen häärätköön rauhassa.
Kävelin ruohikolla paljain jaloin, viileä vihreä ruoho tuntui kivalta jalkojen alla.
Löysin yllättäen vanhojen kuusien juurelta ruohikosta ison kasan koruja,
kumarruin katsomaan, niitä löytyi aina vain enemmä.
Mietin mielessäni mistä kummasta ne olivat sinne tulleet.
Korut olivat hieman kalevala korujen tapaisia, sormuksia rintaneuloja.
Ajattelin, olivatkohan korut jotain laitonta ryöstösaalista, mistä ne ovat peräisin.
Olivatko korut  muinainen aarrekätkö, joka putkahti nyt esiin.
Osa koruista oli pusseissa, osaa kaivoin syvältä mullasta.
Menin vielä uudemmankin kerran katsomaan samaan paikkaan,
koruja löytyi aina vain lisää. Sormuksia, rannekoruja, 
sekä korun jossa oli neliskanttisia koristeellisia laattoja ketjussa.
 Yllättäen istuinkin autotallin katolla, roikuin katon reunalla.
Alhaalla seisoi nuorin poikani ja joku minulle outo mies.
Huusin miehelle, "Otathan sitten varmasti kiinni jos nyt hyppään?"
Mies lupasi, hyppäsin vaikka minulla on hirmuinen korkeanpaikan kammo.
Huiskahdin ihan hassusti alas, mutta en loukkaantunut.
Kaaduimme hujan hajan maahan ja nauroimme katketaksemme.
Siihen se sitten tyssäsi, uni sillä kertaa.
Juu kyllä, vähän päätöntä ja sekavaa menoa.
Muistan korujen koukerot oikein hyvin, 
olen piirtänyt ne muistiin, ehkä tarvitsen niitä viellä ;).

Iloista loppuviikkoa!
-Valokki-

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kuka? Mitä ? Missä ? Milloin? Mitä mielessä?

Sain tällaisen kivan haasteen Runotalon Sarilta , sekä Seijastiinalta.
 Jokainen täällä kävijä voi napata haasteen mukaansa.
 
Kuka?
Äiti, mummi, monen lapsen kummi.
Vaimo ja sisko, suuttuessa hirmulisko.
Korujen vääntäjä, sanojen kääntäjä.
Työksensä hoivaa, jakaa hyvää voimaa.
Ikuinen lapsi, hieman harmaahapsi.

Mitä?
Hyvää, leppoisaa oloa, posken hymykoloa. 
Kivaa pientä puuhailua, linssin läpi luurailua.
Kuvia, tuokioita talvien ja kesien.
Ihastelua luonnon ja pikkulinnun pesien. 

 
Missä ?
Keltaisessa talossa, kultaisessa valossa.
Metsissä, kallioilla, vesien, virtojen rannoilla.
Sateessa syksyn lehtien, tuikkeessa taivaan tähtien.
Sinisen taivaan alla, viljavilla pelloilla.
Istumassa korvessa kelottuneilla rungoilla.
Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Lapissa, kaikkialla.
 
Milloin?
Nyt, tänään, huomenna, tulevaisuudessa tähtisumuna,
rakkaiden hiuksissa, lempeänä tuulen humuna.
 
Mitä mielessä?
Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti,
Heitetään harteilta huolien, murheiden turha lasti.

Riemua ja Valoisaa voimaa viikkonne!
-Valokki-

torstai 17. maaliskuuta 2011

Pelko

Olen hengissä! Avaan varovasti silmäni, kyllä raajat liikkuvat,
sydän lyö, henki kulkee. Olen päivän päässä pelostani.
Eilen pelko istui olkapäällä, kuiskutteli kauhukuvia korvaan.
Miksi annoin sen pahalaisen taas tulla siihen?
Katselin huolestuneena "lääkemyrkyn" virtaamista suoneeni.
Lääkkeen tarkoituksena olisi latistaa innokkaita puolustusmekanismejani,
jotka tekemisen puutteessa ovat hyökänneet omiin niveliini ja kudoksiin.
Samalla lääke avaa ovet kutsumattomille vieraille, bakteereille ja viruksille
jotka jo varmasti hiovat innokkaina käsiään yhteen. 
Suunnitellen massahyökkäystä heikkoa roppaani kohtaan.
Tuntuuko huimausta, tykyttääkö sydän, saanko ryrmihäiriöitä?. Mitähän tästä oikein seuraa?
Laskeeko alhainen verenpaineeni nollalukemiin ja menen tainnoksiin?
Jospa hoitaja ei huomaa ja virun siinä kanttuvei monta aikaa vammautuen?
Tulenkohan kuinka kipeäksi? vai jopa paranen?
Kuuden tunnin lääkeinfuusion jälkeen pääsin kotiin.
Peilistä katsoi naama, joka oli valkoisempi kuin yksikään lakana kaapissani.
Ilta meni nukkuessa, horroksessa, nukkuessa.
 Tänään olen hengissä, posket mukavasti punaisena kortisonipaukusta jonka sain myös eilen.
Luultavasti olen hengissä huomenna ja ylihuomennakin.
Miksi pelätä outoa ja tulevaa, josta ei tiedä?. Pelko ei auta väistämään tulevia vaikeuksia.
Se joka tulevaa tautia sairastaa, sairastaa kahteen kertaan.
Lisäksi vielä nekin sairaudet ja vastoinkäymiset jotka eivät koskaan tulleetkaan.
Tänään paistaa aurinko, laitan takkaan tulen.
Lepään ja katselen tulta, luottaen, kaikki tulee mikä on minulle tarkoitettu.
http://valokinrunokontti.blogspot.com/2010/03/pelon-peikko.html 
 Iloa päiväänne!
-Valokki-


lauantai 12. maaliskuuta 2011

Tänään olen kiitollinen

Tänään olen kiitollinen auringosta, eväs leivistä ja rakkaista.
Olen kiitollinen kauneudesta jota voin nähdä ympärilläni, minne katseeni käännänkin.
Jaloistani olen kiitollinen, ne suostuvat kuljettamaan minua eteenpäin, vaikkakin hitaasti.
Vastoinkäymisistäkin olen kiitollinen, sillä minulla on tilaisuus oppia niistä jotain.
Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, se leikkii kuusenoksien jääpuikoissa ja lumihangen kiteissä.
Nuotiossa ritisee iloisesti tervaskanto, tuuli tuo sen huumaavan tuoksun nenään.
  Lautaan on kiinnitetty lohifile joka mukavasti ruskistuu nuotion loimussa. 
Kahvipannun uumenista nousee lupaava höyry,
aromit yrittävät karata pannun nokasta ilmoille. 
Puheensorina nuotion ympärillä muuttuu tausta huminaksi korvissa.
Katselen kirkkautta kuusenoksilla, tuhansien valo prismojen leikkiä sateenkaaren väreissä.
Varjot juoksevat auringon säteitä pakoon hangella, puiden taakse ja oksistoihin.
Aika voisi pysähtyä tähän.

Iloa viikonloppuunne!
-Valokki-

torstai 3. maaliskuuta 2011

Onnea !

Seison keskellä pihaa huumaantuneena, ilma tiheänä linnunlaulua.
Iloista monisäikeistä, joka kulkee sielun sopukoihin ja jää sinne soimaan.
Variksen karhea bassokin sointuu kauniisti, pikkulintujen moniäänisiin sävelkuvioihin.
Fasaanin kevätkiljaisu, osuu juuri konsertin huumaavimpaan kohtaan.
Räystäiltä vesipisat laskettelevat kilpaa alas, kuka ehtii ensin.
Aurinko kiipeilee korkeimman kuusen latvassa, leikkisä tuuli yrittää sitä kovasti ravistella alas.
Kevät nukkuu vielä puiden silmuissa ja kukkien juurakoissa. 
Se näkee jo unta, lämpöisistä aurigolta maistuvista tuulista.
Voi tätä onnea! kevät on tulossa.
Ja Onnea myös siskolle 4.3
Lämmin synttärihalaus :)
Muille lämmin ilohalaus, hyvää tulevaa viikonloppua!
-Valokki-