Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Hei! vielä ehdit allekirjottamaan vetoomuksen

Tässä linkki jossa voit allekirjoittaa vetoomuksen Selkämeren kansallispuiston puolesta

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kuumehouretta?

Aaltomaiset ajatukst kulkevat ylitseni,
huojun niiden mukana, tietoisuuteen ja pehmeään hiljaisuuteen,  vuoroltellen.
Jostain kuulen kaukaisen koiran haukunnan ja ohi ajavan auton äänen.
Muistan vain tovin, mitä olin aikonut tehdä tällä viikolla.
Kiedon villahuopaa tiukemmin ympärilleni, silti kuumeen horkkatanssin
 askeleet tempaavat mukaansa. 
Kun lämpö viimein suostuu palaamaan, makaan tyytyväisenä peittokäärössä.
Katselen kirkasta taivasta ikkunasta,
lumikiteet vilkuttavat valomerkkejä kuusien oksilta.
Ne peilaavat auringonvaloa kauniista kuvioistaan,
yritän terästäytyä, morsettavatko ne minulle?
Vaivun kuitenkin jälleen jonnekkin.
Oven pinnan kuviot muuttuvat, näen joukon komeita sarvipäisiä kauriita,
sekä kaksi huputettua naista, jotka ovat toistensa peilikuvia. 
He ovat kuin siamilaiset kaksoset, omat päät, osittain yhteiset vartalot.
Sanovat olevansa sieluni suojelijat, sekä peilaajat.
Naiset ojentavat minulle korun, joka on valmistettu hopeasta.
Korun kivi on sydämen muotoinen, sen ylitse risteielvät hopeiset langat.
Sydän on kuin häkissä.
"Ole hyvä ota tämä Ukurin sydän, se kuuluu sinulle"
Säpsähdän hereille, sanat kaikuvat vielä mielessä kun nousen ylös.
Taidan lämmittää viinimarjamehua, jos kuume laskisi.
Ehkä katson netistä mikä on Ukurin sydän?
Tai ehkä valmistan sellaisen korun kun paranen.
-Hyvää loppuviikkoa, pysykää terveinä!
-Valokki-

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hyvää ystävänpäivää! 14.2

Tasan vuosi sitten kirjoittelin ensimmäisen juttuni  tänne blogimaailmaan
ja huomenna ystävänpäivä, joten juhlaan on aihetta!
Iloista ystävänpäivää ihanille blogiystäville, sekä muille ystävilleni!
-Valokki-

perjantai 11. helmikuuta 2011

Mamman tauluja 2

Laitan vielä muutaman noista mamman maalauksien kuvista tänne.
 Argentiinalainen tango

 Maitotinki


Taidamme siskoissa laittaa äidin tauluista ja elämästä ihan oman blogin,
jonne kaikki sisarukset voivat laittaa kuvia ja tekstejä.
Tällainen idea tuli Kaarnikalta.
 
Leppoisaa viikonloppua kaikille !
 -Valokki-


torstai 10. helmikuuta 2011

Eläämellistä rakkautta

Olin eilen illalla iloisessa runokirjan julkistamistilaisuudessa.
Kädessäni on uunituore Arto Juurakon ja Benjam Pöntisen
yhteistyönä valmistunut runokirja Eläämellistä rakkautta.
Kirjan kuvat ovat lakeuden luontoa paljon kuvanneen Benjam Pöntisen ottamia.
Kirjan runot on kirjoitettu rehevällä pohjanmaan murteella.
Ne ovat elämänmakuisia ja nauruhermoja kutkuttavia.
Pöntisen kuvien kanssa, kirja on nautittava katselu ja lukuelämys.
 Runoja ja valokuvausta itse harrastavana  nautin illasta täysin siemauksin.
 Laitan tähän vielä kollaasin, viime sunnuntaiselta kuvausreissulta.
Se sisälsi paljon jääkellojen kilinää ja auringon leikkiä, sekä veden iloista juoksua.
Lisää hyisiä hieman jäisiä kuvia voit katsella valokuvasivuillani.
Tästä
sekä

-Valokki-

tiistai 8. helmikuuta 2011

Mamman tauluja

Vieraillessani äitini luona kuvasin muutamia hänen maalaamiaan tauluja.
Tässä vain kolme, niitä on satoja eri teemoista maalattuja.

 Kissa ja mummo
Tämä taulu on nimeltään Mittumaari
Taulujen väritys, ei ole luonnollinen, niistä tuli hieman kellertävämpiä
kuin todellisuudessa.
Iloista loppuviikkoa kaikille !
-Valokki-

lauantai 5. helmikuuta 2011

Täydenkuun tarinoita: Ajan kerroksista osa.2

Ajan kerroksista osa 1. voit lukea tästähttp://valokinkiteet.blogspot.com/2011/01/taydenkuun-tarinoita-ajan-kerroksista.html

Edellisenä iltana nainen oli lähtenyt nopeasti muinaishaudoilta,
yrittäen selittää miehelle jotain syyksi poistumiseensa.
Outo epätodellinen, pelottavakin olo oli ottanut hänet valtaansa.
Tänään kuu olisi täysi, vain muutaman tovin kuluttua.
Nainen kävelee kapeaa polkua ristiriitaisten tunteiden vallassa,
hän ei osaa selittää itselleen miksi on jälleen matkalla kallioille.
Jo kaukaa nainen näkee tutun hahmon seisomassa korkealla kalliotasanteella.
Naisen päästessä perille, he istuvat kalliolle, mies ryhtyy kertomaan hiljaisella äänellä.

-Tulen 1600- luvulta, asuimme tuolla läheisellä saarella, jossa oli kalastajakylä.
Olen täällä etsimässä vaimoani, joka siirrettiin ajan kerroksissa uuteen elämään.
 "-Niin se oli kyllä vahinko, olimme liian uteliaita. 
Pääsimme siirtymään aina täydenkuun aikaan ajasta seuraavaan.
Saatoimme matkata muihin maailmoihin,
mutta takaisin oli palattava aina ennen auringon-nousua, muuten paljastuisimme.
Eräänä syksyisenä iltana,siirryimme 2000 luvulle, muinaishaudan kautta. 
Ajan kerroksissa kulkijat käyttävät niitä reitteinään.
Vaimoani kiinnosti läheisen kylän valot ja elämä, miltä siellä näyttäisi, millaista aika olisi.
Hän lupasi tulla ennen aurinkoa takaisin, jäin näyttämään  lyhdyllä valoa,
jota kohti hän voisi pimeässä kävellä."

Miehen kertoessa, naisen mielessä juoksevat välähdykset, muistikuvat
 Hän muistaa kuinka käveli polkua alas, Märät kivet olivat liukkaita jalan alla. 
Uteliaisuus sai sydämen hakkaamaan villisti.
 Hän muistaa kuinka katsoi taakseen ja näki miehensä seisomassa kalliolla myrskylyhdyn kanssa.
Hämmennys valtaa mielen, kuvitteleeko hän kaiken vai näkeekö unta?

Veri suhisee naisen korvissa ja silmissä hämärtää, mieli on yhtä myllerrystä.
Hän muistaa kaiken, ihan kaiken.
Elämänsä tämän miehen kanssa1600- luvulla, hirsisessä talossa nummella, meren rannalla.
Arki-askareet, onnelistet uneliaat hitaat päivät.
Heillä oli lampaita, joista kerittiin villaa. Vuohia, kaksi hevosta ja lehmiä. 
Miehen päivät kuluivat kalassa ja tilan töissä. 
He olivat niin onnellisia ja tyytyväisiäkin, mutta sitten
löytyi aikakerrosten aukko vanhalta kivipaadelta ja kaikki muuttui.

Mies jatkaa kertomustaan.
-Näin valon kajastavan taivaanrannassa kun ajan vartijat tulivat. 
He olivat ankaria, pynnöistäni huolimatta vaimoni siirrettiin uuteen elämään.
Minut vietiin takaisin omaan aikaani. Olen tehnyt vuosisatoja hyvitystyötä.
Annoin silmäni, jotta saisin palata takaisin, kun kuu on täysi
voin mennä läheiseen kylään etsimään häntä.

Nainen muistaa, kuinka hän yritti aamuauringon kanssa juosta kilpaa kylästä,
epätoivoisesti, sillä hän oli viipynyt liian kauan.
Kivet jalkojen alla ovat petollisia, yllättäen hän kaatui, silmissä musteni.
Seuraava muistikuva oli kauhu ja hämmennys kun tajunta palasi.
Ystävällisen näköinen nainen piti häntä sylissä tuuditti ja leperteli, käsittämättömiä.
Kesti tovin kunnes hän ymmärti ettei voinut puhua
ja pulleat pienet vauvankädet jotka heiluivat pään sivulla olivat hänen omansa.

Kylässä kiersi tarina kivipolulta hylättynä löytyneestä lapsesta.
Mittavat poliisituntkinnatkaan eivät pysyneet selvittämään lapsen alkuperää.
 Eräs lapseton pariskunta halusi adoptoida lapsiparan,
vaikka katuivatkin sitä  joskus myöhemmin.
Lapsi huusi koko vauvaikänsä, yötä päivää.
Sanoivat koliikiksi, mutta nainen tietää että se oli ikävää, kaipuuta edelliseen elämään.
Sitten itku loppui, mennyt pyyhkiytyi hänen muististaan.
Vuodet kuluivat.

Miehen vielä puhuessa, pilvet väistyvät kuun edestä. Kuu on täysi, kaunis iso ja kirkas.
Jostain nousee valtava tuuli, joka pyörittää isoja vanhoja kuusia hurjasti,
pyörre voimistuu voimistumistaan.
Maisema heidän ympärillään muuttuu, puut katoavat  ympärille avautuu meren ranta.
He he eivät huomaa sitä lainkaan, sokean verho katoaa miehen silmistä,
hän katsoo vierelleen ja näkee vaimonsa istuvan siinä. Kyyneleet täyttävät heidän silmänsä.
Puhumatta sanaakaan, he ottavat toisiaan kädestä, kävelevät rannalla odottavaan veneeseen ja lähtevät soutamaan etääämmällä näkyvää saarta kohti.

Muinaishaudan vieressä neljä isoa vanhaa kuusta  muuttavat muotoaan, harmaiksi hahmoisksi.
Ajanvartiajat seisovat rannalla katsoen etääntyvää venettä.
Heidän kasvoistaan näkyy myötätunto ja  liikutus. Eräs hahmoista sanoo:
-"He eivät tule muistamaan tätä, eivätkä he muista ajankerrosten aukkoakaan
joka on nyt viisaasti suljettu ja piilotettu."

Uneton kuun ihailija on lähtenyt pienelle kävelylle kylästä.
Hän hämmästyy kun kuulee yllättäen meren kohinaa, näkee aaltoja ja rannan.
Sekä veneen joka lipuu ilman matkustajia horisonttiin.
Sitten näky katoaa.
-"Kaikkea se vilkas mielikuvitus teettääkin" tuumaa kulkija astellessaan takaisin kylään.

Satumaista viikonlopun jatkoa kaikille!
-Valokki-

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kevään herämisen juhlaa

Aurinko on tullut pesästään.
Se lepää korkean puun oksalla, lähettää sieltä leikkisästi kirkkaita
säteitä kulkemaan luonnon joka soppeen.
Linnut nauttivat sen lämmöstä, istuvat kylki kyljessä puiden oksilla,
tapaillen kevätlaulujen sointuja.
Tuulikin on heittäytynyt herkäksi, kulkee vienona pehmeänä tuulahduksena, 
josta voi jo tuntea lupauksen tulevasta keväästä.
Mielen täyttää ilo, pimeä aika on jälleen voitettu.
Valo kulkee kirkkaina kristalleina hangella.
Ostin nipun orensseja ruusuja, sekä oransseja kynttilöitä.
Aion nauttia niiden kauneudesta ja lämmöstä ja juhlistaa tätä päivää.
Iloitaan kevään heräämisen juhlasta!
-Valokki-