Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




maanantai 31. tammikuuta 2011

Hyvä päivä

 Aamuaurinko leipoo vaaleanpunaisia pumpulipilviä taivaalle.
Nuuhkaisen kahvin aromeja purkista, mittaan keittimeen muutaman lusikallisen.
Tuoksu on tänäkin aamuna yhtä hyvä.
Yö on ollut uneton, sormeni ovat kipeytyneet,
oikean käden etusormi on muuttumassa norsunjalaksi.
 Kaadan lautaselle jäisiä mustikoita, päälle vähän vanilijasoijajäätelöä.
Niiden kanssa tattaripuuro maistuu herkulliselta.
 Katselen ulos heräävään aamuun, näen yhden pienen lumihiutaleen leijuvan
varovasti alas lumelle. 
Tuliko se pilvistä? vai oliko nukkunut pihamännyn oksalla, jatkaen sitten matkaa?.
Huomaan, se olikin vain tiedustelijahiutale, uusia hiutaleita leijuu tiehään tahtiin maahan,
niitä liimautuu ikkunaruutuun. Pian ikkunani on koristeltu kimaltavin lumitähdin.
Päätän, että tästä päivästä tulee hyvä.

Jokainen aamu on uusi alku,
jännittävä salainen polku.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, herätään uteliain mielin uusiin aamuihin.
-Valokki-

maanantai 24. tammikuuta 2011

Pienet asetelmataulut

Valon lisääntyminen saa mielen virkistymään.
Viikonlopulla aurinko paistoi kauniisti, samoin tänään iltapäivällä.
Laitan vielä kuvat pienistä asetelmatauluistani jotka olen maalannut öljyvärein.
Muistaakseni jonkin oppikirjan ohjeiden ja mallien mukaan.

-Valokki-

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Jutustelua ja pullan mutustelua

 Keittiössä kahvinkeitin puhkuu ja pihisee, tehden töitä lujasti.
Nenään leijuu jo lupaavat kahvintuoksut.
Valkotukkainen nainen istuu keinutuolissa,
silmät loistavat ja iloinen puhetulva pulppuaa ilmoille.
Mennen ajan tarinat ja tapahtumat lähtevät elämään.
Juoksevat kuulijan korviin, loihtien tapahtumasarjoista mieleen elävät kuvat.
Samalla tuolia kiikutetaan vauhdikkaasti.
"Tämä on tytöt hyvää vatsalihasjumppaa" toteaa hän siinä nopsasti tarinan välissä,
ponkaisten keinutuolin vielä hurjempaan kaareen.
Sivustakatsojaakin siinä hirvittää.
Mielessä häilähtää ajatus, onkohan tuo ihan turvallista.
Vasta muutama viikko keuhkoveritulpasta.
Vietimme sisarien kanssa mukavia juttuhetkiä viikonloppuna mamman luona.
Kuvailin ikkunan takana parveilevia lintuja jotka uteliaina kurkistelivat sisälle.
Olen niin kiitollinen ja onnellinen,
että samme vielä pitää äidin luonamme.
Sunnuntaisen kävelylenkin ihmeellistä värileikkiä voit ihailla täällä.
-Valokki-


keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Lempeää

Lempeä kiireettömyys kulkee talossa, kello mittaa ajatonta aikaa. 
Valkea hiljaisuus laskeutuu hileinä pihamaalle, kietoutuu puihin ja pensaisiin.
Auringolla on tänäänkin vapaapäivä, se köllöttää isolla pilvellä, jalat ristissä.
Pudottelee hiljaa lumihilettä maahan, sen mielestä se on hauskaa.
Ostin kimpun terttuneilikoita, ihailen niiden kauneutta maljakossa.
Istun ikkunan edessä, katselen lintuja lintulaudalla.
Juon kahvia ja syön suklaakakkua.
Olen onnellinen tästä päivästä.


Lähetän teille kaikille, lempeää hiljaista voimaa päiviinne :)
-Valokki-

perjantai 14. tammikuuta 2011

Tauluja, sekä kevään värisuunnittelua


Joulunpunaisen jälkeen kaipaa jotain muuta tilalle. 
Olen ottanut esiin omenanvihreitä ja oransseja kynttilöitä.
Olohuone on saanut jäädä valkoisen, ruskean ja  bees sävyjen valtaan. 
Keittiöön halusin sirottella hieman omppun ja appelsiinin sävyjä piristykseksi.
Jatkoin tänään taulujeni ja piirrustusteni tutkimista. Hypistelin värituubeja,
sivelin valkoisia pohjia. Tarkistin ovatko kaikki pensselit kunnossa ja tallessa.
Varmasti jonain päivänä uskallan jälleen avata värituubit ja
annan siveltimen lentää.
 Sain kuvattua tänään  muutaman aikaisemman työni, tyytyväinen en ollut lopputulokseen.
Pastellitöissä lasi heijastaa ilkeästi, ainakin siellä näkyy ylimääräisenä
Canon merkkisen kameran varjo kenollaan. No jotain ehkä saa selvää tauluistakin.
Nämä seuraavat maalaukset ovat ihan omia ideoitani.
Taulut ovat nimeltään  Kylvyn jälkeen I ja II
sekä Talvinen aamu joella


Viimeisenä öljyvärein maalattu talvimaisema.
Jonka olen maalannut jo v -99
Ehkä saan startattua maalausharrastukseni uuteen vauhtiin?.
Tuleva viikonloppu kuluu vielä muissa merkeissä.
Lähden katsomaan poikaani Kajaaniin, hänen tyttöystävänsä kanssa. 
Matkaa noin 400 km yhteen suuntaan, oido: (
Hyvää viikonloppua kaikille!
-Valokki-

torstai 13. tammikuuta 2011

Muutama pastellimaalus harjoitus


Aiemmin maalasin ja piirsin jonkin verran.
Öljyvärien kanssa en oikein vielä päässyt vauhtiin, muutaman työn olen tehnyt niillä.
Pastelleilla maalaaminen on hauskaa, joskin vähän sotkuista puuhaa.
Nyt en ole maalannut pitkään aikaan, mutta tänään kaivoin värejä pohjia esiin.
Katselin vanhoja luonnoksiani., josko sitä taas... olisi niin kivaa.
Oijoi pitäsi olla huone ihan sitä varten, että voisi levittää  ja jättää pohjat ja värit pöydille. 
Jatkaa sitten kun on intoa ja aikaa.
Kuvasin muutaman taulun, jotka olen tehnyt pastellivärein. 
Taulujen sommittelu ei ole omani, vaan olen tehnyt ne kuvasta. 
Opettelin näissä pastellimaalauksen tekniikoita. 

Taulujen kuvaaminen oli oikein hankalaa, menivät vinolleen ja lasi heijasti valoja.
Alkuperäiset taulut on maalannut  patrick-martin. http://www.patrick-martin.com/paintings.htm
Linkistä löytyy kauniita pastellitöitä, sekä nämäkin taulut taitavan maalarin toteuttamina.
Yritän kuvat ehkä muitakin taulujani, jos onnistuvat lisäilen kuvia tänne.
-Valokki-

maanantai 10. tammikuuta 2011

Vatsa kuralla, oksettaa ja itkettää

No niin tämäkin päivä koitti ja koville ottaa äiti-henkilölläkin.
Suuri muutos meidän kaikkien elämään. 
Nuorin lapsista lähti aamulla Kajaaniin asevelvollisuus palvelukseen.
Koti tuntuu niin tyhjältä, tietysti huoli ja kaikki pelon peikot ovat täyttäneet talon.
Tiedän lapseni pärjäävän, vaan silti tuntuu niinkuin raajaa kiskottaisiin irti ropasta.
Vatsa on kuralla, oksettaa ja itkettää. 
Kait tämä helpottaa ja helpottaahan se, aikaa ehkä ottaa jonkin verran.

Terveisiä vain kaikille samassa jamassa oleville vanhemmille. 
Lämmin ajatus teille.
Kyllä me kaikki tästä selvitään, niin lapset kuin vanhemmatkin.
- Valokki-

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Täydenkuun tarinoita: Ajan kerroksista osa .1


Kalliomuodostelmaa, joka jatkuu pitkänä jonona, ympäröi vanha metsä.
Kun istuu kalliolla ja ummistaa silmänsä, voi kuvitella olevansa kaukana asutuksesta.
Nainen löysi sattumalta sammalien pehmentämät kiviröykkiöt.
Paikka tuntui niin viehtättävältä ja tutun turvalliselta.
Useat polut jotka mutkittelevat alhaalla metsässä kertoivat,
että joku muukin oli paikassa käynyt.
Erityisesti naista viehättää korkein laakea kallio,
jonka laella metsikön laidassa on iso muinaishauta.

Hän istuu usein tuossa paikassa sammaleisilla kivillä katselllen auringon-laskua.
Irrallisuuden tunne jota hän on tuntenut lähes aina,
 häviää hiljaisuudessa, puiden huojuessa turvallisesti ympärillä.
Usein nainen nukahtaa puiden juurelle nähden unta, merestä, sekä vanhasta kylästä.
Kylän rakennukset ovat kiveä ja harmaat hirttä.
Unessa hän on aina niin onnellinen.
Joskus valveillakin hän saattaa  ihan selvästi kuulla
meren kohinaa ja laineiden pärskeitä rantakiville.
Hän  ajattelee sen johtuvan mielikuvituksesta, onhan meri niin rakas.

Ilta laskeutuu jo siniseen hämärään, kun nainen päättää lähteä jälleen kallioille.
Kalliot vetävät puoleensa kuin mangneetti.
Päivisin hän on siellä usein vieraillut, mutta ei pimeän tullen.
 Eihän olisi mitään pelättävää, olihan metsästä tullut lähes ystävä.
Antaisihan lisävaloa taivaalla loistava kuu, joka oli lähes täysi.
Pehmeät sammalet painuvat jalan alla, vaimentaen hänen askeleensa.
Juuri ennen muinaishautoja, jokin saa naisen pysähtymään äkisti.
Hän näkee hahmon kyykyssä maassa ja kuulee hiljaista puhetta, kuin rukousta.
Nainen yrittää siristää silmiään, nähdäkseen paremmin, maisemassa leijailee sakea usva.


Kuka siellä? Onko siellä joku?.
Oudosti pukeutunut mies nousee seisaalleen, hapuillen ympärilleen.
Nainen katselee miestä sekavien tunteiden vallassa, niin tuttu, mutta..
vieras kuitenkin. Kuka muukalainen oikein on?
Lopulta nainen päättää kuitenkin rohkaistua, onhan epäkohteliasta seisoa mykkänä.
-"Olen läheisestä kylästä, käyn usein täällä. Paikka on viehättävä ja kaunis".
Samalla hän ihmettelee kiivaasti hakkaavaa sydäntään. Mikä häntä oikein vaivaa?

Mies astuu lähemmäs. Pitkät lainehtivat hiukset ulottuvat ylitse olkapään.
Silmät ovat taivaansiniset, mutta katsovat kuin tyhjyyteen, ohitse.
-"Outoa, että voin kuulla äänesi,
yleensä vasta täydelläkuulla heräämme tämän ajan eläville näkyviksi."mies sanoo.
Samalla nainen näkee välähdyksenomaisesti, kuinka hän juoksee vihreällä nurmella,
miehen kanssa käsi kädessä, kohti hirsistä harmaata taloa.
Aallot lyövät pärskeitä rantakallioille talon takana.

Jatkuu....

Hyvää loppiaista kaikille
-Valokki-