Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tarinanpunoja ja ajatussolmu

Tarinanpunoja istuu pöytänsä ääressä, katselee pimeään iltaan,
varjot leikkivät ikkunaruudulla.  Tarinanpunoja on surullinen,
 eikä haluaisi mennnä tarinaan, koska pelkää senkin olevan murheellinen,
kuten olonsakin.
Hänestä tulisi vain surullistakin surullisempi, mutta tarina ei anna periksi.
Kynä kuljettaa tarinaa, vai tarina kynää. Mistä se tulee?
Mikä sitä tuo? Taika tarttuu sormiin, kuljettaa
tarinanpunojaa satuun. Eteen tulee kuitenkin
ajatussolmu, se kököttää keskellä tarinapolkua,
 se on iso ja monimutkainen. Punoja ei pääse sen ohitse,
vaan joutuu kiertämään kehää. Lopulta hän turhautuu ja heittää kynän pois,
haroo hiuksiaan ja mutisee. Tarina-ajatukset näkyvät ihan solmun takana.

Punoja näkee nyt jonkun muunkin, kulkemassa samassa tarinassa. 
Kuka on eksynyt samaan tarinaan?, se on harvinaista, mutta ei mahdotonta.
On olemassa yhteisiä tarinasieluja, jotka elävät tietämättään
samaa tarinaelämää. Elämäänsä he elävät erillisinä,
 mutta heillä on yhteinen tarinamaailmansa.

Taika tarttuu uudelleen tarinanpunojana hihaan, 
kuljettaa taitavasti solmun ohitse, juoksuttaa juonta.
Punoja kutoo innoissaan koukeroita, nivoo monta ajatusta samaan nippuun.
 Hän pudottaa muutaman ajatuksen pois, karsii, poimii yhden sivuun heitetyn,
pienen, suloisen ajatuksen takaisin tarinaan. Se näyttää niin onnettomalta,
muiden hujan hajan makoilevien, laiskojen ajatusten joukossa.

Tarinanpunoja huomaa, että nykii saman tarinan reunaa, tarinassa olevan
toisen punojana kanssa. Kumpikin nykii suuntaansa ja tarina
on mennä pilalle, levitä, venyä ja revetä. Onneksi tarina
on sitkeä ja niin iso, että siitä riittää kumpaisellekin.
Lopulta, hyvässä sovussa, punojat lähtevät juoksuttamaan juonta omaan suuntaansa.
Vaikka kirjoittavatkin samoilla kirjaimia, he kulkevat nyt omassa
tarinassaan, lupasivat käydä vieraisilla
toistensa tarinoissa, koska he pitävät toisistaan.

 Tulikohan tästä tarinasoppa mausteinen,
maukas ja hyvän makuinen.?

Jään nyt joksikin aikaa tarinaan, sellaiseen virkistävään ja mukavaan.
Siinä tarinassa voisi olla iloista naurua, paljon raitista ilmaa, liikuntaa,
uusia ihmisiä, innostusta ja hyvää ruokaa.
Palaan muutamien viikkojen kuluttua.
Ps. jos tarinassani on internet yhteys, saatan käväistä välillä tarinan
ulkopuolella, teitä tapaamassa.
-Valokki-