Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




torstai 31. maaliskuuta 2011

Unimaailman kuvia

Unieni maailma on muuttunut himmeäksi ja sekavaksi.
Harmaita saavuttamattomia pätkiä koko yö.
Olen ajatellut sytostaattien kärventäneen koko kupolini sisustan uusiin puihin.
Uni, satu ja runomaailma on näivettynyt rusinaksi.
Olo on zombiemainen, olen outo itsellenikin.
Luulen sen kuitenkin olevan väliaikainen olotila. USKON niin.
Kerronkin unipäiväkirjastani unen jonka näin jo -08,
ennen kuin aloitin hopeakoruharrastukseni.
Unessa joku mies oli peruuttanut lavallisen auton autotallimme talonpuoleiseen päätyyn.
Jouduin hakemaan sisältä jotain, sillä aikaa mies oli kipannut koko lavallisen
mustikoita autotallin luiskaan. Sanoin hänelle närkästyneenä
"Olisi kannattanut ensin kysyä, onko meillä jo marjoja"
Mies alkoi lapata mustikoita takaisin lavalle, mietin mahtavatko marjat mennä pilalle.
Menin sivummalle, ajatellen häärätköön rauhassa.
Kävelin ruohikolla paljain jaloin, viileä vihreä ruoho tuntui kivalta jalkojen alla.
Löysin yllättäen vanhojen kuusien juurelta ruohikosta ison kasan koruja,
kumarruin katsomaan, niitä löytyi aina vain enemmä.
Mietin mielessäni mistä kummasta ne olivat sinne tulleet.
Korut olivat hieman kalevala korujen tapaisia, sormuksia rintaneuloja.
Ajattelin, olivatkohan korut jotain laitonta ryöstösaalista, mistä ne ovat peräisin.
Olivatko korut  muinainen aarrekätkö, joka putkahti nyt esiin.
Osa koruista oli pusseissa, osaa kaivoin syvältä mullasta.
Menin vielä uudemmankin kerran katsomaan samaan paikkaan,
koruja löytyi aina vain lisää. Sormuksia, rannekoruja, 
sekä korun jossa oli neliskanttisia koristeellisia laattoja ketjussa.
 Yllättäen istuinkin autotallin katolla, roikuin katon reunalla.
Alhaalla seisoi nuorin poikani ja joku minulle outo mies.
Huusin miehelle, "Otathan sitten varmasti kiinni jos nyt hyppään?"
Mies lupasi, hyppäsin vaikka minulla on hirmuinen korkeanpaikan kammo.
Huiskahdin ihan hassusti alas, mutta en loukkaantunut.
Kaaduimme hujan hajan maahan ja nauroimme katketaksemme.
Siihen se sitten tyssäsi, uni sillä kertaa.
Juu kyllä, vähän päätöntä ja sekavaa menoa.
Muistan korujen koukerot oikein hyvin, 
olen piirtänyt ne muistiin, ehkä tarvitsen niitä viellä ;).

Iloista loppuviikkoa!
-Valokki-

12 kommenttia:

  1. Itseasiassa, vaikka unesi oli sekava, se oli jollain tavalla siltikin lempeä ja hauska. :)

    VastaaPoista
  2. Unikuvina jääkuplia, loput sanoissa :)

    VastaaPoista
  3. Unesi oli jännittävä ja loppukin oli onnellinen. Näen usein ennen täysikuuta samatapaisia unia, usein löydän kauniita kiviä tai kultaa maan kätköstä niinkuin sinäkin unessasi.
    Putoamisunet ovat kammottavia, yleensä herään ennenkuin putoan.
    Voimia ja haleja sinulle♥

    VastaaPoista
  4. Sasaliini,
    Hauskasti osa unesta on "toteutunut", olen tehnyt koruja pian kolme vuotta. Saman tyylisiäkin kuin unessa. Syön nykyään mustikoita 2-3 desiä joka aamu, pian niitä on varmasti yksi autolavallinen syöty. Autotallin katolle en kyllä aio kiivetä :)

    VastaaPoista
  5. isopeikko,
    unikuvat ja jääkuplat, sekä sanat ovat jännittäviä. Niistä voi saada kasaan vaikkas mitä:) Huomaatko, kuinka alimmaisessa kuvassa, jokin otus tuijottaa jään alta olisiko vaikka NÄKKI iiih!

    VastaaPoista
  6. Manteli,
    unien maailma on jännittävä. Olen ollut nyt pettynyt, kun en muista mitään aamuisin. Vaan eräänä viikkona näin useampana yönä monta unta. Parhaimpana 8 ja muistin ne kaikki. Yleensä näen kivoja, positiivisia unia. Varsinaiset painajaiset ovat harvassa, joitain hieman peloittavia juttuja joskus katselen. Putoamisunet ovat myös aika harvinaisia, silloin kyllä tuntuu, että sydän pysähtyy. Putoan yleensä hissillä, olisikohan pienen hissikammon syytä :)
    Kiitos voimista, ne ovat aina tarpeen :)

    VastaaPoista
  7. Minusta taas unesi oli ihan selkeä johdonmukainen mihin se sinua vie, olethan alkanut tekemään koruja ja tarinasi pulppuavat esiin ehtymättä, vaikka nyt kuvasitkin oloasi rusinaksi pääkopan sisällä, niin sieltä ne jostakin kumpuu - usko pois.
    Tällä hetkellä minäkin näen paljon unia, mutta en muista niitä, ne unet kyllä jäävät mieleen joilla on merkitystä.
    Ehkä kipulääkekin sekoittaa unieni maailmaa.

    Toivotan ihanaa alkavaa huhtikuuta ja positiivisia unia Valokki!

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä zombie olon selätykseen. Kyllä se tästä ehkä vielä...

    VastaaPoista
  9. Laventeli,
    kyllä, uni on alkanut elämään, ihan oikeastikkin. Varmasti unien näkemiseen ja muistamiseen vaikuttaa nyt se, että keho ja mieli tarvitsee lepoa ja aikaa palautua. Lääkkeet kyllä vaikuttavat myös "turruttavasti". Mutta tämä on vain väliaikaista :)
    Oikein mukavia, aurinkoisia ajatuksia lähetän sinulle.

    VastaaPoista
  10. Valoru,
    kiitos :) vähän pitää äheltää ja painiskella, jotta saa selätettyä. Samaa sinne, voimailohali:) :) :) Kyllä me tästä vielä ponkastaan, faartilla!!!

    VastaaPoista
  11. Unesi olikin aika hauska ja sekaviahan ne unet monesti ovatkin.
    Mutta kuvasi ovat kuin kauniita koruja!

    VastaaPoista
  12. Harakka,
    usein unissa asiat ja tapahtumat sekoittuvat ja vaihtuvat ihmeellisesti. Toisissa voi nähdä ihan selvän alitajunnan viestin. Noita jääkuvia otin, vaikka kuinka paljon, Malkakosken retkellä. Valokuvablogini puolella on lisää.

    VastaaPoista