Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kuumehouretta?

Aaltomaiset ajatukst kulkevat ylitseni,
huojun niiden mukana, tietoisuuteen ja pehmeään hiljaisuuteen,  vuoroltellen.
Jostain kuulen kaukaisen koiran haukunnan ja ohi ajavan auton äänen.
Muistan vain tovin, mitä olin aikonut tehdä tällä viikolla.
Kiedon villahuopaa tiukemmin ympärilleni, silti kuumeen horkkatanssin
 askeleet tempaavat mukaansa. 
Kun lämpö viimein suostuu palaamaan, makaan tyytyväisenä peittokäärössä.
Katselen kirkasta taivasta ikkunasta,
lumikiteet vilkuttavat valomerkkejä kuusien oksilta.
Ne peilaavat auringonvaloa kauniista kuvioistaan,
yritän terästäytyä, morsettavatko ne minulle?
Vaivun kuitenkin jälleen jonnekkin.
Oven pinnan kuviot muuttuvat, näen joukon komeita sarvipäisiä kauriita,
sekä kaksi huputettua naista, jotka ovat toistensa peilikuvia. 
He ovat kuin siamilaiset kaksoset, omat päät, osittain yhteiset vartalot.
Sanovat olevansa sieluni suojelijat, sekä peilaajat.
Naiset ojentavat minulle korun, joka on valmistettu hopeasta.
Korun kivi on sydämen muotoinen, sen ylitse risteielvät hopeiset langat.
Sydän on kuin häkissä.
"Ole hyvä ota tämä Ukurin sydän, se kuuluu sinulle"
Säpsähdän hereille, sanat kaikuvat vielä mielessä kun nousen ylös.
Taidan lämmittää viinimarjamehua, jos kuume laskisi.
Ehkä katson netistä mikä on Ukurin sydän?
Tai ehkä valmistan sellaisen korun kun paranen.
-Hyvää loppuviikkoa, pysykää terveinä!
-Valokki-

27 kommenttia:

  1. Parane pian! Jaksamisia sinne kuumeen kouriin, toivon mukaan pian helpottaa. Kauniita kuvia, jälleen. :)

    VastaaPoista
  2. Sasaliini,
    kiitos sinulle:) tämä on ollut aika kova flunssa. Korkeaa kuumetta on pitänyt, olen maannut ihan liiskana monta päivää. Onneksi ei oikein satu minnekkään, voi vain levätä ja katsella unia.

    VastaaPoista
  3. Kauniit kuvat ja niin myös unesi. Pikaista paranemista sinulle Valokki :)

    VastaaPoista
  4. Valon leikkiä kuvissa. Aika hianoa.

    VastaaPoista
  5. Runotalon Sari,
    olen ollut aika kauan "unettomassa" tilassa. Olen nähnyt unia paljon, mutta en muista niitä. Se harmittaa kovasti. Nyt olen jälleen muistanut uneni, ehkä vaatii rauhoittumista, että pääsee takaisin unien maailmaan. Luulen myös, että flunssani alkaa pian olla voiton puolella:)

    VastaaPoista
  6. isopeikko,
    olen nauttinut valon vallattomasta leikistä ikkunan takana, se on viihdyttänyt sopivasti.

    VastaaPoista
  7. Korulla on jo kaunis nimikin: Ukurin sydän.

    Hienot kuvat.

    Paranemisiin♥

    VastaaPoista
  8. Ihanat jääsulat ylimmässä kuvassa. sulkaverho. Kuumeessa näkee kaikenlaisia outoja unia ja usein ne muistaakin. Toivottavasti flunssa helpottaa pian ja pääset taas kuvailemaan ja nauttimaan alkavasta kevättalvesta.

    VastaaPoista
  9. Pikaista paranemista toivottelee sisko etelästä!

    VastaaPoista
  10. Leena,
    olen jo ryhtynyt suunnittelemaan korua :) Mielikuvaani korusta on vain hieman vaikea toteuttaa. Saa nähdä mitä saan aikaan.

    VastaaPoista
  11. Manteli,
    haikeana katselen ulos, nyt on pakkanen ainakin hetkellisesti hellittänyt. Kauniilta näyttää ilma, nyt on kuitenkin tärkeää levätä ja parantua kunnolla. Kirjoittelen ja piirtelen jotain, sekä nukun joka välissä.

    VastaaPoista
  12. SeijaMarjatta,
    kiitos siskoseni :) tämä viikko tässä varmasti menee. Jukka makaa taas myös kuumeessa sotilaskodissa :( on nyt ollut pian kuukauden huonossa jamassa. Ne laittaa heti palvelukseen kun evät vähän väpättää. Sitten on uudelleen kipeä entistä sitkeemmin. Olen hieman huolissani:(

    VastaaPoista
  13. siis Jukka makaa armeijan sairaalassa, ei suinkaan sotilaskodissa, siellä ne taitaa umpata munkkipossuja ja kahvia.

    VastaaPoista
  14. Unien kanssa minullakin vaihtelee, välillä ei muista yhtään mitään viikkoihin...viimeisin uni oli hauska, kun tajusin, että nyt olen unessa ja keksin, että tässähän on tilaisuus kokeilla lentämistä...arvaa kokeilinko? Arvasit oikein :)

    VastaaPoista
  15. Sari,
    Hienoa sait lentää, minäkin lennän useasti. Onnistuin niin hyvin yhdessä vaiheessa muistamaan uneni, illalla jo "viritin" itseni niiden katseluun.

    Ps. ostin itselleni myös Denise Linin kirjan, aion aloittaa ensi viikolla. Annoin ensimmäisen kirjan Valorulle ja hän oli haltioissaan kirjasta, teki tehtävät huolella kolmoistasoa myöten, on juuri nyt suorittanut 28 päivää. Odotan mielenkiinnolla tehtäviä.

    VastaaPoista
  16. Olen miettinyt omien unieni kirjaamista ylös, jos herään yöllä, mutten ole jaksanut ruveta sytyttelemään valoja. Jotkut unet putkahtavat mieleen jostakin päivän askareesta vaikka olisi täysin ollut unholassa.
    Ihana kirjoitus kuvineeen. Pikaista tervehtymistä!

    VastaaPoista
  17. Pikaista paranemista! Tämän talven tauti on rajumman puoleinen ja hitaasti katoavaa lajia. Me sairastimme sitä molemmat melkein kuukauden. Huh!
    Nykyään tuntuu, etten näe enää unia. Johtuukohan 5 tunnin yöunista...Joskus näin usein lentounia ja ne on mukavia. Ihanaa kokea painottomuus ja vapaus mennä minne vaan lentäen.

    VastaaPoista
  18. Voimia ja paranemisia sinulle ♥
    Ihanat kuvat olet jaksanut iloksemme laittaa, kiitos Valokki :)

    VastaaPoista
  19. Laventeli,
    kirjoitin aiemmin vain muutaman musitisanan unistani ylös, heti herättyäni, se auttoi muistamaan niitä. Olen huomannut, että jos saa rauhassa herätä muistaa paremmin, jos jää hetkeksi loikoilemaan unet putkahtavat tietoisuuteen. Unet ovat kyllä niin mielenkiintoisia, usein viestejä alitajunnalta. Tänään on jo ollut hieman parempi olo, heikottaa kyllä ja väsyttää. Nyt olen jo jaksanut olla hieman ylhäälläkin.

    VastaaPoista
  20. TulentekijäTuikku,
    Samaa sitkeää laatua taitaa tämäkin olla, noilla nuorilla on jo ollut kuukauden päivät. Nyt se iski kyntensä minuun. Nyt ei ole kuumetta, eilen vielä oli ja kurkku on karhea ja kipeä, sekin vaihtelee välillä ei juuri tunnu, sitten ei meinaa saada puhuttuakaan. Olen ottanut nyt extra annoksia vitamiineja, sekä havupuu uutetta, se on tehokas lääke :) Kyllä unet kaipaavat levänneet aivot, ennenkuin suostuvat tulemaan muistista. Aikaisemmin muistin vain viikonlopun unet, silloin sai rauhallisesti herätä. Lentäminen on hauskaa, aina ajattelen unessa kivaa taas saa lentää. hihii

    VastaaPoista
  21. Seijastiina,
    Kiitos, tunsin juuri voimistuvani, taisivat lähettämäsi voimat päästä perille :) Nuo kuvat ovat viime perjantailta olin satakunnassa vierailemassa Valorun luona.

    VastaaPoista
  22. Valokki, tunnen, että sieltä unimaailmasta löytyvät parhaimmat luovuuden lähteet, kun vain muistaisi unensa useammin. Kiireinen elämänmeno taitaa haitata unityöskentelyä.

    Tulen juuri Valorun blogista ja huomasin siellä, että hän on tehnyt Denisen tehtäviä. Olen käynyt kirjan useamman kerran läpi, mutta ihan kaikkia tehtäviä en ole saanut tehdyksi milloinkaan. Aika ei tunnu riittävän. Mutta tehtävät vaikuttavat silti syvästi, vaikka ei ehtisi tehdä 100%. Hienoa, että olet aloittamassa kirjaa. Halaus sinulle ja onnea matkaan :)

    VastaaPoista
  23. Tosi upeat kuvat!
    ja kiva, kun olet jo parantunut kuumeesta!
    Ja muistaisipa unensa vielä aamullakin.
    Mä näen myös paljon unia, milloin minkälaisia, jänniä, surullisia, iloisia, mutta kun aamu koittaa en sitten enää niitä muistakkaan.
    Joskus harvoin joku jää mieleen.
    Pitäis yöllä heti kjirjoittaa paperille, kun unestaan havahtuu, muttei vaan jaksa.
    Mutta hyvää viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
  24. Sari,
    kyllä uskon samoin. Olen ollut innoissani tuon unen korun suunnittelutsta. Joskus vuosia sitten, ennenkuin tein hopeakoruja näin unen koruista, siinä olin kehittänyt aivan valtavan hienon idean. Ikävä kyllä se ei ollut ihan selvä idea, nyt sekin on alkanut itää mielessä. Saas nähdä mitä sitä vielä keksiikään. Kyllä kiire on pahin unien mielestä pyyhkijä.
    Odotan innokkaana mitä Denisen kirjan tehtävät tuovat tullessaan. Valoru ainakin sai ihan valtavan idea ja voimaryöpyn.

    VastaaPoista
  25. Harakka,
    Nyt elämä alkaa olla jo suhteellisen normaalia, hieman voimaton olo on vielä. Haju ja makuaisti on hukassa.
    Jossain blogissa oli hyviä menetelmiä unien muistamiseen ja "viljelemiseen" harmikseni en muista mikä se blogi oli :( Iloista huomista sunnuntaipäivää sinulle :)

    VastaaPoista
  26. Marja-Leena,
    kiitos:) voimat palailevat pikkuhiljaa. Levätä pitää vielä paljon päivän aikana. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle ;)

    VastaaPoista