Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Jutustelua ja pullan mutustelua

 Keittiössä kahvinkeitin puhkuu ja pihisee, tehden töitä lujasti.
Nenään leijuu jo lupaavat kahvintuoksut.
Valkotukkainen nainen istuu keinutuolissa,
silmät loistavat ja iloinen puhetulva pulppuaa ilmoille.
Mennen ajan tarinat ja tapahtumat lähtevät elämään.
Juoksevat kuulijan korviin, loihtien tapahtumasarjoista mieleen elävät kuvat.
Samalla tuolia kiikutetaan vauhdikkaasti.
"Tämä on tytöt hyvää vatsalihasjumppaa" toteaa hän siinä nopsasti tarinan välissä,
ponkaisten keinutuolin vielä hurjempaan kaareen.
Sivustakatsojaakin siinä hirvittää.
Mielessä häilähtää ajatus, onkohan tuo ihan turvallista.
Vasta muutama viikko keuhkoveritulpasta.
Vietimme sisarien kanssa mukavia juttuhetkiä viikonloppuna mamman luona.
Kuvailin ikkunan takana parveilevia lintuja jotka uteliaina kurkistelivat sisälle.
Olen niin kiitollinen ja onnellinen,
että samme vielä pitää äidin luonamme.
Sunnuntaisen kävelylenkin ihmeellistä värileikkiä voit ihailla täällä.
-Valokki-


8 kommenttia:

  1. Eikös ole hyvä, että jokainen tietää itse rajansa. Vanhatkin.

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla, että äitisi on niin hyvin toipunut♥
    Talitiaisella on kaunis ruokapaikka, soma pieni ovikin. Kuulenko oikein, pientä sirputusta leijuu korviini, ihana linnunlaulu.
    Ylemmän kollaasin lintu, onko se kyyhkynen?

    VastaaPoista
  3. Ihanat lintukuvat, niistä minä aina niin pidän ♥
    Kyllä ovat kauniita lintuja, itsekin tinttejä kuvailin.

    Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  4. isopeikko,
    on se niin. Eikä tuon mummelin keinutuolia paljoa jarrutella. Pääkin on terävä kuin partaveitsi, varmasti itse rajansa tietää.

    Manteli,
    Äiti on toipunut hyvin, jaksaa huusholli hommelit jo tehdä itse. Mielikin on virkeä. Kyllä kuulet oikein, linnut sirkuttelevat taustalla. Kyyhkyset tapaavat istua äidin asunnon lähellä puiden oksilla. Niitä on ollut kaksi, toista ei ole nyt näkynyt.

    seijastiina,
    kuvaan harvemmin lintuja, koska kamerani zoom ei yllä kovin pitkälle. Nyt linnut olivat niin lähellä, ikkunan takana että saatoin nappailla niistä muutamia kuvia.
    Hyvää viikkoa sinulle myöskin :)

    VastaaPoista
  5. No tässä nyt sain vastauksen äidin voinnista kun tuossa ylempänä sitä ehdin jo kysellä. Vai hurjastelee äitiliini nyt keinutuolilla kun ei ole päässyt jalaskelkalla laskettelemaan mäkeä kylille. Tsot tsot missä se arvokas vanhuus piilee.. ei ole tainnut vielä olla ajankohtaista. Rakkaudella.

    VastaaPoista
  6. SeijaMarjatta,
    aika hyvin äiti on kuntoutunut. Vaikka jokaisesta takapakista tahtoo vähän jäädä jotain vaivaa. Se viimevuotinen selkämurtuma on painanut aina vain vinompaan selkärankaa. Nyt tuon keuhkoveritulpan jälkeen on vielä askel aika hidas, voimien palautuminen vie aikaa. Mieli on onneksi virkeä, olen nyt ollut joka päivä jonkin aikaa juttelemassa, kun käyn pistämässä lääkeinjektion.

    VastaaPoista
  7. on se aikamoinen mumma meillä siellä, vaikka vastoinkäymiset hidastaa niin silti jaksaa olla hymyssäsuin eikä lannistua, saataisiin me nuoremmat ottaa mallia sieltä.

    ihania tiiperöisiäpiiperöisiä oot kuvaillut! tosi onnistuneita kuviakin, vvau!

    VastaaPoista
  8. apila,
    eikös vain niin terästä koko mummeli.Voi vain ihailla sitä elämäniloa ja myönteisyyttä jota hänellä on. Paljon ideoita ja suunnitelmia pulppuaa koko ajan. Olen myös mielenkiinnolla kuunnellut aina äidin tarinoita "vanhoista ajoista". Pitäisi olla nauhuri mukana, niitä ei muista. Voisi kirjoittaa tarinat ylös sitten nauhalta. Paljon on sellaista ihan hyötytietoa ja niksejä, miten ennen selvittiin.

    VastaaPoista