Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




maanantai 29. marraskuuta 2010

Kylmää ja kuuraista

Pieni lenkki kameran kanssa. En pitkälle päässyt jalat ovat kipeät.
Kylmää oli  -20 .Viima nipisteli poskia.
Heinät ja oksat kimmelsivät kauniisti auringossa.
Raikasta alkuviikkoa!

perjantai 26. marraskuuta 2010

Joulun odotus tunnelmaa

Hämärät hiljaiset päivät, joissa pieni ripaus jo joulun tuntua.
Piparin tuoksua, kynttilöiden pehmoista valoa.
Rauhallista, mukavaa viikonloppua!
-Valokki-

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Täydenkuun tarinoita: Huuhkajan kanssa kuun matkassa

Kuu lepää männynoksalla, se kaivelee hampaidensa välejä neulasilla.
Pitkästyneenä se pujahtaa verhon raosta huoneeseen, kulkee seinillä piirtäen valokuvioita.
Leikkii kattokruunun kristalleilla hippaa, pujahtaa seinälle taulun taakse. 
Saa sieltä pölyä nenäänsä, aivastellen äänekkäästi palaa huoneen keskelle.
Kysyy "Mennäänkö?"
Uneliaisuus painaa lämpimissä jäsenissä, en jaksaisi nousta.
Kuu ei vastaväitteistä lannistu, vaikka vedän peiton korvilleni. 
Seisoo sinnikkäästi sängyn vieressä ja rykii kurkkuaan säännöllisesti.
Estäen minua nukahtamasta. "No olkoon" huokaisen. 
Tuskin saan lausetta loppuun, kuu on jo napannut käsivarsilleen.
Viiletämme raikkaaseen yöhön. 
Olen hyvilläni, että puin illalla ylle pitkän yöpaidan ja villasukat.
Vauhdissa sain napattua mukaan sängyn päädyltä villapeiton. 
Heti ikkunasta ulos päästyään, kuu muuttuu taas isoksi valtavaksi mollukaksi.

Pihakuusen latvassa tapaamme huuhkajan.
Sillä on punaisessa nauhassa roikkuva, helistinkello kaulassa.
Huuhkaja katselee, pihalla hyppelevää jänistä.
Joka on tullut lintulaudan alle aterioimaan kauranjyvillä.
Huuhkaja pyytää saada lentää kanssamme.
Äänettömästi liidämme korkeammalle, maisema lepää hopeisessa unessa.
Taivaan tähtipeitto yllään.

Tiedustelen huuhkajalta varovaisesti, kaulassa riippuvan kellon tarkoitusta. 
Huuhkaja kertoo olevansa vielä nuori, vasta hiljattain saalistuksen alkuun päässyt.
Se oli niin mieltynyt, väijymään, hiljaa leijumaan äänetti uhriensa yllä.
Ihan huvikseen pimeydestä tupsahteli niiden niskaan.
Vaikka ei olisi ollut nälkäkään, se oli niin jännittävää.
Tällainen on eläinmaailmassa ehdottomasti kielletty, huvikseen tappamista ei hyväksytä.
"Metsästämme vain nälkäämme", sanoo huuhkaja, laskien nolona katseensa alas.
Varoituskello on nyt asetettuna huuhkajan kaulaan.
Vaikka sen vatsa kurisee jo nälästä.
Rangaistusaika ei ole vielä kulunut umpeen.

Saavumme ison pehmeän pilviutupeiton laidalle. 
Iloisesti kuu hypähtää sen päälle, kutsuen meitä vierelleen.
Kiipeämme lämpöisen upottavan peiton päälle.
Huuhkaja innostuu heittelemään kuperkeikkoja ja on pudota peiton reunalta.
Paikalle pyrähtää joukko tähtivalo-olentoja.
Ne tarjoutuvat tarjoilemaan meille avaruushile leivoksia ja lämmintä
utupisarateetä, hopeisista pikareista.Huuhkaja maiskuttelee hyvällä ruokahalulla.
Leivokset maistuvat pähkinältä, tee hunajaiselta.

Kuu tulee uneliaaksi lämpimästä teestä, olennot kietovat sen ylle utupeiton.
Ne avaavat, pilviharso sillan jota pitkin voimme laskeutua maahan.
Otan huuhkajan syliini ja liumme hurjaa vauhtia alas.
Huuhkaja jää vielä pihakuuseen sulattelemaan maukasta ateriaa.
"Ei ole hyvä lentää liian täydellä vatsalla", se sanoo.
Jätän ystäväni kuusen latvaan, menen sisälle ja pujahdan nopeasti peittojen väliin.
Röyhtäilen hieman, mietin unisena, mahtoivatkohan leivokset olla gluteenittomia.
Lämpö hiipii vartaloon, uni vie pehmeästi.
-Valokki-


lauantai 20. marraskuuta 2010

Hallan helminauhaa


Poukamassa meri hengittää, rauhallisesti.
Sen rinnanpäällä jäälautaset liukuvat edes takaisin hiljalleen.
Tuuli puhuu talvisia asioita, huulillaan hyytävä hengitys. 
Se on koristanut hallan helminauhoilla rannan kivet.
Aurinko lämmittää viellä tuulettoman rannan.
Ulapalla levottomat tuulen ratsut nelistävät aalloilla, kadoten horisonttiin.
 
Aurinko on väsynyt, vetää harmaan peiton ylleen.
Menee aikaisin levolle, väriraitoja ei jaksa värjäillä.
Kuurankellot kilisevät kivien välissä, ne soittavat talven säveltä.
Kirkasta ja raikasta, jossa on jäänsininen helinä.


 Raikasta viikonlopun jatkoa. Lisää kuvia voit katsella täältä
-Valokki-

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Valoa



Valoa jokaisen viikkoon, mieliin ja sydämiin:)
-Valokki-
ps. mallina pikkusisko Valoru, asu hänen valmistama ja suunnittelema. 

lauantai 13. marraskuuta 2010

Isä


Olisin niin halunnut tuntea sinut aikuisena.
Lapsen silmin sinut näin, vain muutamia vuosia lapsenasi olla sain.
Muistan kuinka turvallista oli kiivetä syliisi.
Kuunnella puhettasi. Olen surullinen, en muista enää ääntäsi.
Kasvosikin ovat haalistuneet, valokuvan miehenä olet nuori ja terve.
Voi miten hyvältä maistuivatkaan eväsvoileipäsi,
jotka olivat matkanneet mukanasi työpäivän voipaperiin käärittynä.
Säästit aina pienen palan kotiin.
Muistan kuinka olit usein sairas ja kärsit kovasti.
Kun lähdit viimeisen kerran, heilautit kättäsi, 
katsoit meitä kolmea pientä ovelle jäävää.
Näin usein unia kuinka tulit takaisin ja kuolemasi olikin vain väärinkäsitys.
Minulle on kerrottu, että muistutan sinua paljon.
Kuljet mukanani, muistoissani ja geeneissäni.
Kiitos elämästä isä.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Lumella kuorrutettu viikonloppu

Vietimme mökki viikonloppua. Luonto oli verhoutunut valkoiseen harsoon.
 Sunnuntaina aamulla paistoi aurinko upeasti. Pian kuitenkin paikalle seilasi tummia pilviä.
Iltapäivällä saimme sakean lumipyryn.

 Ehdin kuitenkin nauttia ulkoilusta ja kuvaamisesta monta tuntia.

 Kävin katsomassa rakkaassa sammalmetsässäni pikku puroa.
Puro oli jo vetäytynyt talvilepoon, pieni virta kulki puron pohjalla.

Lauantai-iltana taivaan väribaletti oli vaihteleva.
Lisää kuvia voit katsella halutessasi täältä
Voimia alkavaan viikkoon kaikille!
-Valokki-