Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




maanantai 31. toukokuuta 2010

Juhlaa





Juhlimme viikonloppuna, läheisten kanssa, nuorimman
lapsemme valmistujaisia.
Talon täytti iloinen puheensorina, pienten jalkojen töminä,
kahvin ja kanelipullan tuoksu.
Mumman kuulolaitteesta oli patteri loppu,
joten välillä desibelimäärä nousi yli sallitun.


Katselin nuorimmaistani, liki kaksi metriseksi
venynyttä nuorta miestä,
äidin ylpeydellä. 
Olen onnellinen, että hän on löytämässä,
paikkansa maailmassa.
Onnistunut saavutuksissaan.
Onnellisuuteen sisältyy kuitenkin tippa
haikeutta ja luopumisen tuskaa.

 

Kun istuin voipuneena illalla nojatuolissa,
sormenpäät ryppyisinä kaikesta tiskaamisesta, 
jalat väsyneenä kuin tolpat.
Huomasin, kuinka tiskatut shamppanja lasit,
rupattelivat kilvan, ilta-auringon valossa.
Ne kuuluivat keskustelevan, juhlajuoman koostumuksesta.
Kuplien ja makeuden määrästä, sekä kippistely järjestyksestä.
Hoh, hoijaa! taisi olla korkein aika mennä nukkumaan.



Hyvää alkavaa työviikkoa kaikille!



perjantai 28. toukokuuta 2010

Vettä ja vihreyttä

Tarkoitus, oli laittaa nämä kuvat ja tekstit valokuvasivulleni, mutta lipashtivat tänne. Joten annan olla tässä.

Keskiviikkona aurinko lämmitti veneiden kylkiä merenrannassa, ne odottivat jo malttamattomina matkaan pääsyä.

Omenapuiden kukat loistivat pilvetöntä taivasta vasten

Houkutteleva polku vihreyden läpi kuiskaa, tule...

Illalla kuvausretki siskon kanssa suuntautui jälleen Kyrönjoen varteen.

Ilma oli muuttunut pilviseksi, mutta illalla aurinko värjäsi ajottain, innokkaat tyrskyt kirkkaiksi.


Kukkijoita ja kukista nauttijoita oli liikkeellä muitakin kuin me.

Tuomet olivat kukassa, pitkin joen vartta. Ne ojentelivat valkoisia kukintojaan veden ylle.



Huomasin tarkkaavaisen katselijan heinikossa.

Rantaan saapui muutama onkija, tämä äitihenkilö päätti muuttaa turvallisempaan osoitteeseen. "Hahtuvapallot" seurasivat perässä, virtaavan joen poikki.

Kuohuja, sekä kuohuja.






Näillä kuvatunnelmilla toivotan kaikille hyvää alkavaa viikonloppua.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Vuodenajat

Kaikki vuodenajat, sisältävät omat kivat asiansa. Niissä on jokaisessa viehätyksensä. Vuodenaikojahan on neljä, mutta minulle viisi, koska joulunaika on ihan omansa. Olen joulufriikki, kaikkien muiden omituisuuksieni lisäksi.

Kevät, on ehkä vuodeanjoista innostavin. Luonnon herääminen, kaikki tuoreus, uusi elämä. Saa ihmisenkin vipeltämään vähän vilkkaammin, saa heräämään horroksesta.

Kesä! oijoi. Silloin on ehkä aikaa, nauttia ja levätä. Kerätä voimia, uusiin ponnistuksiin, retkeillä, valokuvata. Olla ulkosalla, uida, saunoa, veneillä. Istua hellehattu silmillä, rannassa keinussa, tuijottamassa laineiden juoksua kiville.

Syksyn kirpakat värikylläiset päivät, ensi pakkasten kuuraamat maisemat. Raikkaassa ilmassa retkeily, on virkistävää. Muuttolintujen poislähtö, on aina haikeaa. Aika ennen joulua, harmaat pitkät pimeät jaksot, voivat olla josku piinallisia ja väsyttäviä.

Joulu hehkuu lämpöä, värejä, valoa. Läheisyyttä ja iloa, yhdessä oloa. Nautin erityisesti joulunajasta, ..sitten kun kaikki valmistelut on saatu kunnialla päätökseen.

Pidän myös talven kuulaista pakkaspäivistä, sinisestä taivaasta hankea vasten. Kuuralla kuorutetuista puista, tuulesta ja tuiskustakin. Jos saan istua silloin shaaliin kääriytyneenä, takkatulen ääressä.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Syvällistä väsymystä

Aivoni ovat karttaneet syvällisiä ajatuksia viime aikoina, tai ajatukset ovat sujahtaneet kiireen taskuun. Se leuhottaa meillä, takinhelmat heiluen. Kaikista syvällisintä, mitä olen tavannut on pyykkikopan pohja. Sain yliotteen villasukista! jes! arjen puurtaminen, yrittää työntää tikkuja kynsieni alle. Jokapäiväinen vieras, väymys, se on jäänyt hartioilleni istumaan, ihan olemaan. Tekee jalkani painaviksi ja ajatukseni sekaviksi. Siinä hotinassa, sanakoppakin on kaatunut. Kaikki sanat lojuvat sikinsokin, kirjoita tässä nyt jotain. Vaan eipä hätää, tämä on vain väliaikaista.  Eikös vain?

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Hellettä, ukkospuuskia

Perjantaina huristelimme, jälleen kesämökillemme. Matka vain 26 km taittui nopeasti. Lämpömittari huiteli 28 astetta. Hätäisesti pääsimme autosta ulos ja saimme kannettua tavarat sisään, kun ukkosmyrsky pyyhkäisi pitkin järven pintaa. Jyrisi ja kolisteli, meni sitten menojaan. Aurinko pilkahti nopeasti, pilvien takaa esiin. Oi mikä tuoksu kosteasta metsästä tulikaan, koivunlehtiä ja sammalta.


Illalla en olisi malttanut mennä nukkumaan, oli niin kaunista.  Usva alkoi hiljaa hiipiä maiseman reunoille. Avoimesta ikkunasta, luonto tulvi vielä sisään vuoteeseenkin. Kurkien kirkkaat äänet kiirivät suolta, mustarastas pisti parastaan, kuin kilvan muiden lintujen kanssa. Joutsenpari lensi jostain läheltä, rupatellen toisilleen. Käki kukkui, sen ääni kantautui kirkkaana muun pauhun yli. Sinnittelin kauan vuoteessa, ennenkuin annoin unelle luvan tulla.


Tämä kaveri, juhli eilen illalla oikein kunnolla. Häät kestivät koko yön, se näyttää eksyneen suunnasta. Järvi oli ihan toisaalla, mihin tämä tepasteli. Sitä se teettää, rellestäminen.


Puut kuhisivat pikkulintuja.

Lauantaina, oli kaunis vaikkakin tuulinen päivä. Tuulikin oli lämmin ja pehmoinen.

Mustarastas  tulee ihan viereen juttelemaan, tuntui marmattavan tarjoilusta. Onneksi olin varannut vähän pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä evääksi sille.

torstai 13. toukokuuta 2010

Aurinkoa ja tummia pilviä

Aurinko on hellinyt hitusen tänään, tuulenhenkäys on lämpöinen, kevään makuinen. Välillä tummat pilvet seilasivat yllättäen, kameran kanssa kyykkivän, nutturapään ylle ja heittivät lämpöisiä isoja vesipiskoja päälle.

Äitienpäivä hortensia katselee ulos, kuinka ruoho alkaa viheriöimään, ojentelee lehtiään aurinkoa kohti.

Tämä uljas, pihan äänekäs valtias, herättää meikäläisen joka aamu kello neljän, viiden aikaa. mrrr


Suloinen, pulleavatsainen odottava äiti? vai onko tuo jo imettävä?, aterioi meidän seljapensaan oksalla. Sillä oli niin tuhottoman kova nälkä, ettei välittänyt, vaikka hiippailin lähemmäksi koko ajan. Valokuvasivu Alfheimin puolelta voit löytää enemmän kuvia hänestä.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Tulossa on

Kyllä se on tulossa, ihan varmasti! se kesä nimittäin. Joutsenet tekivät pesää, suon laidassa samaan paikkaan kuin viime vuonnakin. Sammakoiden urku konsertti, soitti kevät sävelmää, nousevin ja laskevin soinnuin. Muutto linnut, kertoivat oksilla tarinoita kaukomaista.



Riekko kävi pihan ruokinta paikalla, sillä oli jo puolittain kesätamineet yllä, valkoista oli vähän enää jäljellä. Ensimmäinen PÄÄSKYpariskunta, kävi tarkastamassa pesäpaikkaa, räystään alla. Minä "heitin talviturkin", kävin uimassa saunasta kahtena iltana. hrr.. Joten kesä voi kyllä astua esiin.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Blogikriisi!

Olin aivan haltioissani, sukeltaessani, blogien mielenkiintoiseen maailmaan. Muokkasin omia sivujani, blogipohjat ja värit, vaihtuivat useamman kerran, ennenkuin olin tyytyväinen, edes vähän. Selailin innoissani erilasia sivuja. Voi! Kuinka paljon, mielenkiintoisia ihmisiä ja tarinoita saatoinkaan löytää. Valokuvia!, paljon kauniita valokuvia, luonnosta, ihanista puutarhoista ja paljon muusta.Välillä huudahtelin innoissani, välillä veti hiljaiseksi ja vakavaksi. Piti hakea nenäliinaa, vähän itkeä tihuuttaa, sitten saatoin taas nauraa hillittömästi. Katselin tietysti myös, sisustuksesta ja retkeilystä kiinnostuneiden ihmisten sivuja, koska pidän niistä itse.

Oi! ja sitten löysin runoja! ihmisiä jotka ajattelevat, samaan tapaan kanssani. Joku kommentoi runojani! olin iloinen. Innoissani tuikin lukijakuvakettani, joka blogiin, siellä se paistoi, punahuivinen, aurinkolasipäinen kuvake joka paikassa. Kommentoin, otin kantaa, kirjoitin omaan tyyliini...kunnes päähän päsähti! Voisiko joku käsittää väärin mitä tarkoitan?!, eiväthän he tunne minua ihmisenä, enkä minä tunne heitä. Kommentit, voitaisiin nähdä ihan eri valossa, kuin olen tarkoittanut. Joku voisi vielä loukkaantua, mikä ihme hiippari?, kummallisia kielikuvia.. taitaa olla vähän piip..



Viimeisenä niittinä ja herätteenä, luin tekstin ÄIDINKIELEN oikeanlaisesta käytöstä blogeissa.. oijoi ! . Veti kokovartalokipsiin, sormet eivät enää suostuneet näppäimille. En ollut, innostuksissani lainkaan ajatellut, miltä tekstini kokonaisuudessaan näytti, saatika mitään kieliopin kiekuroita, joista nousee patteja. Selailin hiki hatussa tekstejäni, olihan sielä oho! ja voi! noh, hups! eikä?!
Suurimmat kömmähdykset on nyt deletoitu,.. toivottavasti. Jatkan kirjoittelua, koska pidän siitä paljon, virheettömiä teksteistäni tuskin tulee. Toivon, että kirjoitukseni ovat kuitenkin ymmärrettäviä ja mielenkiintoisiakin, koska enhän kirjoita vain itselleni.