Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Bodhran


Yksi rakkaimmista "harrastuksista" on rummun soittaminen. Minulla on kehärumpu, jota kutsutaan bodhraniksi, se on Irlantilainen kansanmusiikki soitin. Tämän kimmokkeen, sain pukkusiskoltani, joka ensin tilasi rummun, innostuin siitä kovin ja halusin oman. Alussa en saanut lainkaan semmoista hienoa pam pati pam sointuja, kuin Youtuben videoista saatoin katsella. Sitkeällä harjoittelulla, lähimmäisten korvia koetellen sain jonkinmoisen tuntuman, erilaisiin soittotapoihin. Vaan hauskaa on ollut!!!..ainakin minulla.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Pallaksen loma kevät 2009

Unohtumaton loma, toukokuun loppupuoleella, kevät oli juuri aloittanut hennon vihreän pitsin kutomisen, koivujen oksille. Uusi elämä hiipi varovasti esiin vielä routaisesta maasta. Talvi keräsi tavaroitaan virran suulla, vei helistellen mukanaan jääkristalli hileitä, soittaen keväälle.

Rentukan nuput uinuivat veden alla, odottaen lämpöä. Talvi yritti vielä tarttua matkaajan takkiin, tunkeutua hupun alle, ravisteli ja viskoi, luopuen sitten. Tunturissa lumi kihisi, muuttuen kristalliseksi vedeksi puroihin. Helminä, kilvan vyöryi alas rinnettä, leikksästi hypähten kiviltä, sukeltaen pyörteeseen, saaden aikaan iloisen helinän.

Luonto tarjosi parastaan, jääden sisimpään soimaan. Tänne haluan tulla takaisin, tuntea saman rauhan, tyyneyden, luonnon läsnäolon ja sen voiman. Kiitos ihanasta matkasta sisko ja sen miäs.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Valokuvaus

Isosiskon innoittamana, joitakin vuosia sitten, tempauduin valokuvauksen kiehtovaan maailmaan. Ensimmäinen digikamerani oli pieni Cannon PowerShot oi! kun se oli ihana ja kuinka näpsäkästi, kuvat siirtyivätkään tietokoneelle ja huonoja kuvia sai karsia pois, joten sai napsutella säästelemättä. Useampi kuvausretki on sen jälkeen tullut tehtyä ja luonnossa liikkuminenkin on lisääntynyt, siitä on tainnut tulla ihan tauti. Jollei pääse vähän havuja haisteleen ja hyttysten kanssa taisteleen, niin alkaa ahdistaa. Tänä päivänä luonnon näkee aivan toisin silmin, kuin aiemmin, pienet hauskat yksityiskohdat, muodot ja värit huomaa eri tavalla. Toivottavasti vielä taito kuvata "oikein" joskus löytyy ja saa yhtä kauniita tuotoksia, kuin tänään olen selaillut siskoni blogissa ja hänen suosikki linkkeissään.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Kadonnut päivä

On päiviä jotka tietää eläneensä, vaikka ei siltä tunnu,  aika vain on mennyt. Tämä päivä oli sellainen "nollapäivä". Olin suunnitellut kaikenlaista kivaa mitä tekisin, onhan toisen lomaviikon ensimmäinen päivä. Mutta mitä kukkua, yllätin itseni tuijottamasta mitään ikkunasta, astianpesukoneen luukku oli jäänyt auki ja pyykinpesukone ulisi kurjasti, kun en ollut avannut vesihanaa. Yritin terästäytyä, kävin tarmolla taistoon pyykkivuorta vastaan, pian huomasin taas haahuilevani niitä näitä ja etsiväni jotain, mitä en tiennyt etsiväni. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanonta ei pidä paikkaansa loman suhteen. Pitäisi vain antaa loman tulla ja mennä. Antaa nollapäivien nollata, pienet ylikuumentuneet aivot, jotka nakuttavat tyhjää, ehkä sitten loman viimeisenä päivänä tulee jokunen ahaa! AJATUS.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Valokuvausretki siskon kanssa 7.2.2010

No niin, nyt kun olen päässyt alkuun niin laitan muutamia tuokiokuvia, valokuvaus reissultamme Kyrönjoen varrelle. Nämä retket ovat aina yhtä mukavia ja voimia antavia, on niin vapauttavaa kun on kaverina samanlainen hassu, joka voi kyykkiä tuntikausia lumihangessa tiirailemassa kuivaneita oksia ja jääpuikkoja, posket innosta punaisena.



Ystävänpäivää!!

Huikaisevan kaunis auringonpaiste iskeytyi turvonneisiin, unisiin silmiin aamutuimaan, kun tallustelin keittiöön. Linnut istuivat jo seljapensaan oksilla odottamassa ruokinta astian täyttöä, ne näyttivät närkästyneiltä "Nukkua nyt noin myöhään, vaikka toisilla on nälkä!", vedin vain untuvatoppiksen yöpuvun päälle ja singahdin pakkaseen.

Linnut sirkuttivat innokkaina oksilla, olin kuulevinani punatulkunkin huilumaisen, vislaavan äänen oksistoissa. Hyvää ystävänpäivää! pienet pulleat ystäväiseni! huikkasin. Hrr! sisälle ja sukkelaan. Keittiössä tuoksui jo aamukahvi, istahdin ikkunan eteen nauttimaan aamiaista, jota nyt pystyin hyvällä omallatunnolla popsimaan.

Lintulaudalla alkoi käydä vilske, harmaavarpuset, vihervarpuset, keltasirkut, talitiaiset, sinitiaiset ja kyllä! harvinaisemmat vierailijat, kaksi punatulkkua, kävivät kilvan napsimaan auringonkukansiemeniä, pähkinöitä ja kauraa. Tovin kuluttua patsasteli ylväs fasaanikukko, kuparinhohtoiset rintasulat auringossa kiiltäen paikalle, sen jäljessä seurasi kaksi muuta kukkoa. Kauniita olivat, ruokailuhetki sujui rauhan merkeissä, pientä nahistelua lukuun ottamatta. Odottelin saapuvaksi kahta närheä, jotka vierailevat myös pihallani, mutta niitä ei tänään näkynyt.

Vapaapäivien aamut, voileipineen ja höyryävine kahvikupposineen, pienten ystävien seurassa, ovat niitä parhaimpia hetkiä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille pienille ja suurille ystävilleni!

lauantai 13. helmikuuta 2010

Kaunis talvinen päivä

Täänään oli se historiallinen päivä, jollon Valokin blogi syntyi. Pakkasta oli melkein 20, mutta aurinko paistoi kauniisti, siniseltä taivaalta. Kävelin Tepa siskoa vastaan, kuvasin matkan varrelta talvisia näkymiä.