Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




lauantai 13. marraskuuta 2010

Isä


Olisin niin halunnut tuntea sinut aikuisena.
Lapsen silmin sinut näin, vain muutamia vuosia lapsenasi olla sain.
Muistan kuinka turvallista oli kiivetä syliisi.
Kuunnella puhettasi. Olen surullinen, en muista enää ääntäsi.
Kasvosikin ovat haalistuneet, valokuvan miehenä olet nuori ja terve.
Voi miten hyvältä maistuivatkaan eväsvoileipäsi,
jotka olivat matkanneet mukanasi työpäivän voipaperiin käärittynä.
Säästit aina pienen palan kotiin.
Muistan kuinka olit usein sairas ja kärsit kovasti.
Kun lähdit viimeisen kerran, heilautit kättäsi, 
katsoit meitä kolmea pientä ovelle jäävää.
Näin usein unia kuinka tulit takaisin ja kuolemasi olikin vain väärinkäsitys.
Minulle on kerrottu, että muistutan sinua paljon.
Kuljet mukanani, muistoissani ja geeneissäni.
Kiitos elämästä isä.

18 kommenttia:

  1. Voi, miten kaunis kuva. Sinulla on kauniit muistot isästäsi, vaikka niin pienenä hänet menetitkin.

    VastaaPoista
  2. Haleja pikkusisko (tein omasta muisteloistani linkin sinun ja Valorun isänpäivätekstiin)

    VastaaPoista
  3. Niin koskettava runosi ja muistelusi isästäsi.
    Kauniita muistoja on sulla hänestä ja ne pienetkin muistot ovat todella tärkeitä!
    Kolme teitäkin sielä oli häntä kaipaamassa, niin meitäkin jäi kolme lasta mun isääni kaipaamaan, mutta olin kuitenkin jo aikuinen, mutta isä joutui kuitenkin aivan liian varhain lähtemään täältä, hän oli 57v.

    VastaaPoista
  4. Kaunis kuvasi ja herkkä runosi saivat kyyneleet silmiini. Hellästi vaalit hänen muistoaan, muistot ovatkin tärkein perintö, mitä meille rakkaimmistamme jää.

    VastaaPoista
  5. Ihana kuva ja kyllä herkistyin minäkin, oli todella kaunis runo ♥

    VastaaPoista
  6. Kaunista ja herkkää <3
    Isäni kuoli 17 vuotta sitten ja yhä ajattelen ja kaipaan lähes päivittäin.

    VastaaPoista
  7. Olen aina ajatellut että isä seuraa elämäämme jossain toisessa olomuodossa, naureksii toilauksillemme ja puistelee välillä päätään kun oikein tohellamme. Ei hän niin kauhean kaukana ole, emme vain näe häntä vaikka välillä tuntuu että melkein voisi koskettaa mutta ei ihan. Turvaan häneen edelleen ja puhelen, että katso nyt sieltä vähän kun paremmin näet ja tiedät, että kaikki menisi oikein. Halit!

    VastaaPoista
  8. Tiitsa,
    halusin laittaa kuvan jossa hieman surua ja ripaus iloa.

    Kaarnikka,
    halaus sinulle. Kiva kun linkitit siskot:)

    Harakka,
    muistoja on onneksi jäljellä, vaikkakin lapsen silmin. Löysin viime kesänä puisen rasian jonne isä oli kirjoittanut kanteen nimeni. Itku tirahti silmään.

    VastaaPoista
  9. Manteli,
    onneksi voimme muistella. Joskus viellä tulee kauhea ikävä ja olo että voi kun saisi tämän kertoa isälle. Tai että saisi kysyä neuvoa.

    VastaaPoista
  10. seijastiina,
    kuvalla halusin viestittää suruani, mutta myös iloa eletystä elämästä, sekä perheestä ja sisaruksistani.

    VastaaPoista
  11. Mags,
    kaipaus ja ikävä jäävät jälkeen loppu elämäksi. Onneksi on elämää iloineen ja suruineen, muisteltavana.

    VastaaPoista
  12. seijamarjatta,
    olen kyllä ajatellut samoin, että hän seuraa sivusta, kulkee vierellä. Ajattelen usein kuinka tuskallista hänen oli sairastaa ja tietää ettei aikaa ole paljoa. Tiesi, että äiti jäisi meidän pienien rääppänöiden kanssa yksin. Nyt hän voisi olla kyllä ylpeä meistä kaikista, eikös vain? Halaus ja hyvää viikkoa:)

    VastaaPoista
  13. Voi, kuinka kauniisti muitelit omaa isääsi!! Ihanaa luettavaa!:)
    Tuli muistoihini oman isäni ruskea työtakki, kun luin sinun muistojasi. Siellä takin taskussa oli usein lakritsia minulle ja siskolleni:) Oma isäni meni taivaan kotiin, kun tyttäreni oli vuoden vanha eli noin kymmenen vuotta sitten ja muistan vieläkin, kun isä lähti viimeisen kerran kotoa sairaalaan.
    Kiitos tästä hetkestä!:)

    Kuuvasi, ne ovat aina herkän taidokkaita!:)

    VastaaPoista
  14. Marge, minunkin isällä oli ruskea takki, joskus takin taskussa saattoi olla tikkari. Sellainen 5 pennin suklainen tai toffee. Harvoin saimme karkkeja. Olen usein nuorena itkenyt sitä kuinka epäreilua on, että isäni piti kuolla nuorena. Kiitos kivasta kommentistasi:)

    VastaaPoista
  15. Vanhat sanovat että ihminen elää niin kauan kun yksikin muistaa...

    VastaaPoista
  16. Sinulla on niin kauniit sivut että näillä voisi viipya ja viipyä loputtomiin minulla on aina kiire niille vieraille, joista saa joskus hakemalla hakea tätä lämpöä ja ilmavuutta mitä täällä on, kiitos siitä valokki:)

    VastaaPoista
  17. Mustaleski, kiitos kauniista sanoistasi, ilahduttivat minua. Leppoista ja mukavaa viikonloppua sinulle:)

    VastaaPoista