Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa.




sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Hiekkaa

Nainen purkaa matkatavaroita mielessä lämmittää viellä muistot lomasta.
Vuoristomaisemat, sininen meri ja lämpöiset tuulet.
Aallot jotka huuhtelivat hiekka ja rantakiviä.
Matkatavaroissa kirjavat hellepaidat tuoksuvat aurinkorasvalle.
Paikallisen marketin pussiin märkinä, kiireessä sullotut uimatossut
 ovat jo alkaneet elämään omaa homeista elämäänsä.
Hetken nainen jo empii ajatellen heittää koko tossut roskiin. 
Hän kurkistaa niihin sisään varoen samalla nuuhkaisemasta tunkkaista ilmaa.
Tossujen pohjalla kimmeltää jotain, hiekkaa paljon kullankeltaista hiekkaa.
Hetken mielijohteesta nainen kaataa hiekat lasiseen pieneen pulloon.

Hiekat ovat jo lähes unohtuneet kun eräänä iltana nainen katsahtaa niitä.
Päivä on ollut raskas työssä, eikä kotonakaan ole helpotusta näkyvissä.
Hiekka kiteet kiiltävät kauniina pullon pohjalla.
Nainen nostaa pullon korvalleen, hän kuulee kohinaa joka voimistuu.
Meri laulaa kaunista hiljaista keinuvaa lauluaan.
Hän ummistaa silmänsä. Suolaisen tuulen maku tuntuu huulilla,
 se heittää hiuksia villisti. Iholla leikkii auringon lämpö.
Nainen avaa silmänsä, meri keinuu valtoimenaan. Vaahtoavat aallot juoksevat vastaan.
Hiekka jalkojen alla hohtaa valkoisena.

Pienestä lasipullosta tulee naisen pakopaikka,  pois kiireestä ja arjen ankeista vaatimuksista.
Hän matkaa joka ilta salaa takaisin lämpimän meren rantaan.
Nainen istuu hiekalla. Antaa aaltojen huuhdella jalkojaan, ne hyväilevät kuin lempeät kädet.
Hän katselee auringon laskua ja nukahtaa tähtien alle.

Se päivä oli erityisen raskas. Työssä aloitettiin  uusi projekti, hienoin visioin.
Monesko kymmenes? sitä hän ei jaksanut muistaa.
Puoliso oli jo aamulla tyytymätön ja moittiva.
Nainen yritti kehoittaa, ettei hän keskittyisi aina negatiiviseen.
Toivoi miehen kertovan välillä jotain hyvää ja positiivista.
Mies vastasi "No, kun sinussa ei kertakaikkiaan ole mitään hyvää".

Kyyneleet valuvat naisen poskille. Hän kohottaa pullon jälleen korvalleen ja matkaa kauas.
Illalla mies tulee kotiin, kiukkuisena.
Missä se nainen taas vetelehtii? Eikä mitään ruokaa valmiina.
Mies sivaltaa pöydältä lehdet ja niiden päältä pullon jossa hiekkaa lattialle.
Pullo hajoaa sirpaleiksi, hiekka lentää ympäri lattiaa.

Illalla  mies käy levottomaksi, kun naista ei näy.
Naista ei näy  sen jälkeen enää koskaan.

Eteläisen kalastajkylän rannalla mereltä myöhään palaava kalastaja näkee jotain kummallista.
Kuunvalossa tanssivan naisen.
Naisen pitkissä  hiuksissa kimmeltävät lukuisat kirkkaat meritähdet ja simpukankuoret.
Hän tanssii hiekalla laulaen. Hymyillen iloisesti  juoksee veteen.
Aallot nousevat, kiertyvät, muuttuen  hahmoksi, jolla kädet, jalat, vartalo.
Hahmo nostaa naisen käsivarsilleen, kuljettaa pitkin vedenpintaa ulapalle kadoten.

Vesi jatkaa ikuista kulkuaan.
-Valokki-
Osallistun tällä tarinalla pakinaperjantain haasteeseen Kiusattu



21 kommenttia:

  1. Miten ihana, surumielinen ja mukaansa tempaava tarina.. kyyneleet tässä oikeesti tuli silmiin ja väristyttää!
    Kaunis tarina, ja niin taitavasti kerrottu, että tälläistä lukisin enemmänkin.. ihana, mutta itkettävä.. voih!

    Niin sopivat, kauniit kuvat ohessa myös ,että voi hyvä ihme.. menen sanattomaksi ♥

    VastaaPoista
  2. Kaunis tarina, kiusatun kaipuun kohde löytyi, löytyi onni, rauha, lepo, aurinko.

    VastaaPoista
  3. Kauniit kuvat ja kaunis tarina. Kirjoitat niin hyvin hetkessä, tekstisi tempaa mukaansa.
    Mukavaa viikon alkua sinulle Valokki :)

    VastaaPoista
  4. seijastiina,
    tarina on kyllä surullinen, mutta samalla toiveikas ja iloinen. Onnellisuuden voi löytää niin monella tapaa.

    SusuPetal,
    tervetuloa blogiini, kiitos positiivisesta, kommentista :) Olen iloinen, että pidit tarinasta.

    Sasaliini,
    Kiitos ja ole hyvä:)

    Sari, kiitos sinulle myös, tarinan kirjoittaminen tempaisee minutkin mukaansa. Välillä ihan itkeä tihuutan kun kirjoitan. Enemmän kyllä nauran, kirjoittaminen on hauskaa. Vaikkakin nyt on ollut vähän hiljaiseloa, olen ollut vähän voimattomassa olossa.

    VastaaPoista
  5. Kaarnikka, kiitos sinulle. Halauksien halaus takaisin siskolle:)

    VastaaPoista
  6. Harmi, että pakeneminen jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi.

    VastaaPoista
  7. isopeikko, surullista se on, jos vaihtoehdot ovat niin vähissä. Ihmiset voivat olla toisilleen raakoja, ne kaikkein lähimmätkin. Iloa kuitenkin viikkoosi, surullisesta tarinasta huolimatta:)

    VastaaPoista
  8. Ihana tarina, siihen mahtui surua ja iloakin, todellisuutta ja mielikuvitusta. Sinä osaat kirjoittaa tarinan muutamasta hiekanjyvästä, on se suuri rikkaus.

    VastaaPoista
  9. Kaunis tarina. Elin naisen mukana (äskettäin itsekin matkalaukun purin) mielikuvissa meren rannalla, turkoosit aallot lipuivat rantahiekalle hiljaa tyrskähtäen.

    VastaaPoista
  10. Manteli, kiitos :)tarinat saavat alkunsa mitä ihmeellisimmistä asioista. Nyt hiekanjyvistä:) Yleensä niissä kietoutuvat mielikuvitus ja todellisuus samaan "vyyhtiin".

    VastaaPoista
  11. arleena, Tervetuloa blogiini:) Olin itse myös hiljattain matkalla, hiekka pullossa on ihan oikeasti uima/kahluutossuista joilla hipsin Kreikan hietikoilla. Pullosta hiekka alkoi sitten kuiskutella tarinaa minulle.

    VastaaPoista
  12. Aivan upea tarina kuvineen. Toivoisimpa olevani tuo tarinan nainen! Kaiketi jokainen toivoo niin ennemminkin kuin ahdistuu kerrostalojen laatikoissa ja tehtaiden virastojen laitosten uuvuttavassa vapaudettomuudessa.

    VastaaPoista
  13. Aivan uskomattoman hieno ja koskettava tarina naisesta, joka olisi halunnut olla vain onnellinen!
    Kauniit kuvat kulkivat tarinasi rinnalla niin hienosti!
    Tarinasi sai mut liikuttumaan ja pysähtymään ja katselemaan kuviasi kauan vielä tarinan lukemisen jälkeenkin päin.
    Kiitos!

    VastaaPoista
  14. Marjaisa, olla "vapaa" ahdistavien vaatimusten kahleista. Liihottamaan aalloilla. Kulkemaan tuulessa, katselemaan auringon laskuja. Olla onnellinen, on varmasti monen unelma.

    VastaaPoista
  15. Harakka, tarina on aika surullinen. Halusin sisällyttää siihen ajatuksen, että aina voi olla kuitenkin mahdollisuus onnellisuuteen.

    VastaaPoista
  16. Oli se aika surullinenkin, mutta kaunis.Toisaalta on hyvä, että menee sinne missä on hyvä, mutta toisaalta pitäisi jaksaa ja muuttaa asioita. Aina ei jaksa.

    VastaaPoista
  17. Johanna, surullista on jos pitää paeta pois. Ettei ole voimia muuttaa asioita, tai ehkä ei ole enää keinoja.

    VastaaPoista
  18. I used the translator to read your story. And even though it makes mistakes, I could still enjoy your words and get a real sense of the beauty you wrote.
    Thank you.
    Terri

    VastaaPoista
  19. Terri,
    Wellcome to my blog! You have very beautiful blog.

    VastaaPoista