Tervetuloa

Pieniä hetkiä elämän arjessa, ohi kiitäviä tuokioita, kiitollisuutta. Utuisia taikatuokioita kun tarina tarttuu sormiin. Ihmetystä luonnon helmassa linnunlaulun kaikuessa korviin. Ajatuksia, iloja unelmia ja suruja. Unien kiehtovaa maailmaa. ©Asta Gyldén-Lahtinen




sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Hiekkaa

Nainen purkaa matkatavaroita mielessä lämmittää viellä muistot lomasta.
Vuoristomaisemat, sininen meri ja lämpöiset tuulet.
Aallot jotka huuhtelivat hiekka ja rantakiviä.
Matkatavaroissa kirjavat hellepaidat tuoksuvat aurinkorasvalle.
Paikallisen marketin pussiin märkinä, kiireessä sullotut uimatossut
 ovat jo alkaneet elämään omaa homeista elämäänsä.
Hetken nainen jo empii ajatellen heittää koko tossut roskiin. 
Hän kurkistaa niihin sisään varoen samalla nuuhkaisemasta tunkkaista ilmaa.
Tossujen pohjalla kimmeltää jotain, hiekkaa paljon kullankeltaista hiekkaa.
Hetken mielijohteesta nainen kaataa hiekat lasiseen pieneen pulloon.

Hiekat ovat jo lähes unohtuneet kun eräänä iltana nainen katsahtaa niitä.
Päivä on ollut raskas työssä, eikä kotonakaan ole helpotusta näkyvissä.
Hiekka kiteet kiiltävät kauniina pullon pohjalla.
Nainen nostaa pullon korvalleen, hän kuulee kohinaa joka voimistuu.
Meri laulaa kaunista hiljaista keinuvaa lauluaan.
Hän ummistaa silmänsä. Suolaisen tuulen maku tuntuu huulilla,
 se heittää hiuksia villisti. Iholla leikkii auringon lämpö.
Nainen avaa silmänsä, meri keinuu valtoimenaan. Vaahtoavat aallot juoksevat vastaan.
Hiekka jalkojen alla hohtaa valkoisena.

Pienestä lasipullosta tulee naisen pakopaikka,  pois kiireestä ja arjen ankeista vaatimuksista.
Hän matkaa joka ilta salaa takaisin lämpimän meren rantaan.
Nainen istuu hiekalla. Antaa aaltojen huuhdella jalkojaan, ne hyväilevät kuin lempeät kädet.
Hän katselee auringon laskua ja nukahtaa tähtien alle.

Se päivä oli erityisen raskas. Työssä aloitettiin  uusi projekti, hienoin visioin.
Monesko kymmenes? sitä hän ei jaksanut muistaa.
Puoliso oli jo aamulla tyytymätön ja moittiva.
Nainen yritti kehoittaa, ettei hän keskittyisi aina negatiiviseen.
Toivoi miehen kertovan välillä jotain hyvää ja positiivista.
Mies vastasi "No, kun sinussa ei kertakaikkiaan ole mitään hyvää".

Kyyneleet valuvat naisen poskille. Hän kohottaa pullon jälleen korvalleen ja matkaa kauas.
Illalla mies tulee kotiin, kiukkuisena.
Missä se nainen taas vetelehtii? Eikä mitään ruokaa valmiina.
Mies sivaltaa pöydältä lehdet ja niiden päältä pullon jossa hiekkaa lattialle.
Pullo hajoaa sirpaleiksi, hiekka lentää ympäri lattiaa.

Illalla  mies käy levottomaksi, kun naista ei näy.
Naista ei näy  sen jälkeen enää koskaan.

Eteläisen kalastajkylän rannalla mereltä myöhään palaava kalastaja näkee jotain kummallista.
Kuunvalossa tanssivan naisen.
Naisen pitkissä  hiuksissa kimmeltävät lukuisat kirkkaat meritähdet ja simpukankuoret.
Hän tanssii hiekalla laulaen. Hymyillen iloisesti  juoksee veteen.
Aallot nousevat, kiertyvät, muuttuen  hahmoksi, jolla kädet, jalat, vartalo.
Hahmo nostaa naisen käsivarsilleen, kuljettaa pitkin vedenpintaa ulapalle kadoten.

Vesi jatkaa ikuista kulkuaan.
-Valokki-
Osallistun tällä tarinalla pakinaperjantain haasteeseen Kiusattu



Alakulo

Harmaassa hiipii alakulo, tummien pilvien seassa.
Sujahtaa varkain mielen joka lokeroon, täyttäen sen.
Pyyhkäisten viimeiset valonsäteet,
mielen viimeisenkin kammarin nurkasta sammuksiin.
Ellet pidä varaasi, se voi jäädä sinne asumaan.
-Valokki-
Iloa alkavaan viikkoon kaikille!

lauantai 30. lokakuuta 2010

Vesi

Raikasta veden solinaa lauantai-iltaanne.


Kuvat otettu vanhasta roomalaisesta kylpylästä Kreikassa

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Luonto ja minä

Luonto riisuu turhasta tärkeydestä. Istuu viereen,  kysyy ystävällisesti"Mitä sinulle kuuluu?"

Sanoo "Kävellään ihan sinne asti, missä kellossa ei ole viisareita ja aika lakkaa olemasta.Istutaan puun rungolle, vaaran kylkeen. Katsellaan ohikulkevia pilviä.
Haistellaan tuulen terveisiä suon laidalta. Sammalen ja heinien tuoksua. Kuunnellaan puron kirkasta pisaroivaa laulua.

Takaisin palataan vasta sitten kun ei muisteta kiireen ja huolien nimiä."

Ja niin me tehtiin luonto ja minä.
-Valokki-

Uskalla

Usein pelkäämme uutta ja outoa, takerrumme vanhaan ja turvalliseen.
Vaikka tiedämme monen mahdollisuuden, kulkevan ihan ohitsemme.
Tarvitsisi vain astua, kulkea eteenpäin. Taakseen katsomatta, pelkäämättä.

Uskalla astua uusista porteista, vuosisatojen viisaus kulkee vierelläsi.
Uskallusta olla rohkea!
-Valokki-

maanantai 18. lokakuuta 2010

Mustaa ja Valkoista Patsas


 Muut mustavalkomaanantain haasteeseen osallistuneet löydät täältä

lauantai 16. lokakuuta 2010

Tunnelmointia ja kauniiden kirkkojen yksityiskohtia

Siniseen hämärään, sytytän kynttilät ja valot.
Lämmin valo ja varjot pehmentävät syksyisen maiseman.
Vedän jalkaan villasukat, kaadan kuppiin höyryävää teetä, mausteista.
Katselen kuvia matkalta. Kirkkojen ja  pienien kappelien koristelut olivat valtaisan kauniita.
Taidokkaita yksityiskohtia saattoi vain hämmästellä.

Rauhallista ja lempeää lauantai-iltaa kaikille!
-Valokki-


perjantai 15. lokakuuta 2010

Loman paloja ja tunnelmia

Illat  lempeää, tummaa samettia. Vienoja lämpimiä tuulenvireitä.
Jostain kantautuvaa kaunista musiikkia. Tuoksuja, maukkaita makuelämyksiä.
Kukkasia, aaltoja, auringon hyväilyä, lämpöä ja lepoa.



Nämä pienet kisut olivat niin suloisia, mutta saivat mielen vähän surulliseksi.
Olivatko katukisuja? miten niiden käy?

Retkikuvia vanhaan Milin myllylaaksoon löydät täältä
 Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille :)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tuuli tukassa, rantahiekkaa sukassa

Voin kuulla  kuinka aallot juoksevat kilpaa rantakiville. Auringon lämpö viipyy viellä iholla.
Hauska ja ikimuistoinen loma Kreetalla, Haniassa on takana. Mukavia muistoja kertyi paljon. 
Kuvia tuli nappailtua runsaasti. Laitan nyt vain ihan muutamia teille katseltavaksi.

Meri oli niin turkoosin sininen, vesi kristallin kirkasta.
Olisin voinut istua vaikka kuinka kauan, katsellen aaltojen ajatonta kulkua.
Pikkusisko nautti tuulesta, auringosta ja mahtavista aalloista.



Kukat kukkivat vielä kauniisti, vaikka Kreikassakin on jo syksy.

Pienet ihastuttavat kyläkujat kutsuivat kulkemaan kivetyksilleen.
Näin matkalla useita kauniita kirkkoja ja pieniä kappeleita. Olisin tahtonut kuvata ne kaikki, mutta siihen ei aika  olisi riittänyt.
Patsaita Kreikkalaisista tarustoista, saattoi ihailla ravintoloiden terassien sivustoilla.
Laitan lisää kuvia, kunhan ehdin niitä vähän lajitella.
Auringonlaskua Kreetalla voit ihailla täällä
Hyvää alkavaa viikkoa ja paljon aurinkoenergiaa lähettää teille kaikille!
-Valokki-